maanantai 11. helmikuuta 2013

Laskiaispullaleipomuksia



Kun Suomessa haluaa syödä yhden laskiaispullan, ei tarvitse muuta kuin kävellä kauppaan ja ostaa sellainen. Portugalissa ei myydä laskiaispullia, joten joutuu tekemään taikinan ja leipomaan itse.

Blogista ”maistuis varmaan sullekin”  bongasin laskiaispullareseptin ja varmistin vielä, miten paljon täkäläistä kuivahiivaa tarvitaan yhteen puolen litran taikinaan kun pakkauskoot ovat hiukan erilaisia. Mutta hiiva ei ollut ainoa asia, joka näissä leipomuksissa tuotti päänvaivaa.

Jos suomalaista leivontaa pitäisi kuvailla yhdellä ainoalla sanalla, se sana olisi kardemumma. Suomalaisen leipomuksen sielu on pullassa ja pullataikinassa on ehdottomasti oltava kardemummaa, muuten se ei ole pullataikinaa. Mielestäni kardemumma kuuluu oleellisesti myös Runebergintorttuihin. Kardemumma vaan ei ole mitenkään yleinen mauste Portugalissa ja sitä etsiessä meni jonkin verran aikaa. Lopulta erään ison supermarketin maustehyllystä löytyi purkissa kokonaisia kardemumman siemenkotia, joista sitten M sai kunnian askarrella siemenet ulos. Mortteli ei kuulu mökin keittiön vakiovarusteisiin, joten kardemumman siemenet laitettiin talouspaperin sisään ja minä kävin pihalla rouhimassa ne laittamalla paperin kiviselle porrasaskelmalle ja hakkaamalla ne hienoksi kirveen hamarapuolella.


Vehnäjauhovalikoimakin on täällä hitusen erilainen kuin mihin olen tottunut. Osa myynnissä olevista jauhoista sisältää myös leivinjauhetta. Olimme hankkineet kolmea erilaista leivinjauheetonta vehnäjauhoa toivoen, että jokin niistä toimisi pullataikinassa. Kaikki ne olivat kuitenkin aivan liian hienoksi jauhettua, mutta ei ollut valinnanvaraa eikä varsinkaan sitä ”annihelenanleivontakarkeaa”. Lisäksi mökkikeittiön mitta-astiat eivät tainneet olla ihan standardoituja? Väliäkös tuolla, leipomaan vaan.

Laskiaispullat

5 dl maitoa
2 dl sokeria
2 kananmunaa
1 rkl kardemummaa
1 tl suolaa
22 g kuivahiivaa
14 - 16 dl vehnäjauhoja
2 dl voisulaa
voiteluun kananmunaa
pinnalle raesokeria tai mantelilastuja
täytteeksi hilloa tai mantelimassaa
kermavaahtoa

Sekoita +42-asteiseen (reilusti kädenlämpöiseen) maitoon muna, sokeri, kardemumma ja suola. Vispilöi taikinanesteeseen osa jauhoista, joihin kuivahiiva on sekoitettu. Lisää loput jauhot ja rasva. Alusta taikina tasaiseksi ja kimmoisaksi. Anna kohota liinan alla lämpimässä paikassa noin 40 minuuttia. Kaada taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa ilmakuplat pois. Jaa taikina kahteen osaan ja leivo niistä tangot. Jaa kumpikin tanko paloiksi. Pyörittele palat pikkupulliksi ja nosta pellille leivinpaperin päälle. Anna kohota liinan alla lämpimässä paikassa noin 30 minuuttia. Voitele pullat kananmunalla ja koristele raesokerilla tai mantelilastuilla. Paista pullat uunin keskitasolla 225 asteessa n. 10 - 15 min. Halkaise jäähtyneet pullat ja täytä ne hillolla tai mantelimassalla sekä kermavaahdolla.


Mitta-astiaongelmasta ja/tai jauhojen laadusta johtuen minun pullataikinaani humpsahti ainakin 2 litraa jauhoja jotta siitä tuli riittävän kiinteää. Taikina sai rauhassa kohota lähes neljä tuntia sillä välin kun kävimme naapuriklubilla sunnuntaibrunssilla. Ja kyllä se kohosikin. Todella kauniisti. Taikinasta sai pyöriteltyä 20 kpl noin sadan gramman painoista palloa uunipellille paistumaan. Varmaan jo jossain aiemmin mainitsin, että tämän uunin termostaattiin ei oikein voi luottaa ja paistotulos on muutenkin jokseenkin epätasainen? Yllättävän hyviä, kuohkeita ja kauniin värisiä pullia sieltä uunista kuitenkin lopulta tuli ulos. Sitko ei jauhoista johtuen ollut ihan sitä mitä toivoin, mutta mitä pienistä.


Seuraavana päivänä oli mantelitäytteen vuoro. Salmonellan mahdollisuudesta johtuen en halunnut käyttää mantelimassan valmistukseen munanvalkuaista, vaan korvasin sen paikallisella manteliliköörillä. Mantelimassaa varten sekoitin saman verran mantelijauhetta ja tomusokeria. Sitten lisäsin siihen sen verran mantelilikööriä että sain sekoitetuksi paksuhkon mantelitahnan. Leikkasin pullista hatut pois ja koversin sisukset kulhoon. Yhtä pullaa kohden käytin lisäksi ruokalusikallisen mantelitahnaa sekä yhden teelusikallisen paksua kermaa ja sekoitin ne tasaiseksi massaksi. Sitten massa takaisin pullan sisään, kermavaahtopursotus ja lakki päälle. Nam!



Kerman kanssa kävi tosin myös sellainen tapaus, että ensimmäinen kermavaahto olikin hapankermaa… Purkin kyljessä kyllä luki, että ’nata fresca para bater ou culinária’, mutta toisella puolella luki ihan pikkipikkiriikkisen pienellä ’nata maturada’. Nopealla googlaamisella selvisi, että se tarkoitti jotain mascarponen tapaista… Maku oli mitä mainioin, mutta ei laskiaispullan täytteenä. Onneksi jääkaapissa oli toinenkin kermapurkki, jonka sisältö maistui ihan oikealta kermalta :)



2 kommenttia:

Maistuis varmaan sullekin! kirjoitti...

Minä pidän pullan leipomista aina hyvin työläänä, mutta teillä vasta työlästä onkin ollut. Minä olisin varmaan suosiolla jättänyt kardemumman pois, vaikka kyllähän se aika ehdoton mauste pullassa on. Kiva, kun olette laittaneet blogin julkiseksi.:)

Tuplaespresso kirjoitti...

Olihan se kieltämättä vähän työläs projekti ;D Mutta kun pulla ei maistu miltään ilman kardemummaa... Ensi kerralla tiedetään mitä sinne ainakin viedään matkalaukussa mukanamme.