Jossain ruokasivustolla näin kuvan kalawellingtonista, mutta reseptiä siellä ei tietenkään ollut. Kun kauppahallin tiskillä näin mateen, nätin puoitoistakiloisen mätimateen, tuo herkullisen näköinen kuva iski déjà-vu’na tajuntaani. Madehan olisi juuri sopivan kiinteälihainen kala wellingtonia varten ja kaiken lisäksi se on ihan kausiruokaa. Madekausi on nyt sopivasti aluillaan. Ei sitä voi oikein edes käsittää, miten niin ruma kala voi maistua niin herkulliselta.
Siinä se sitten oli, viikonlopun
menu. Vai pitäisikö sanoa, viikonlopun ruoka-askartelu. Vaikka made oli jo
nyljetty, siinä oli vielä ihan riittävästi tekemistä. Ensin mätipussit sekä
maksa pakastimeen, sitten fileiden irrotus ja lopuksi ruodoista kalaliemi. Eikä
ihan pikaruokaa ole kalawellingtonkaan. Ensin siihen piti keksiä resepti. Mutta kyllä kannatti. Olihan todella
loistava viikonloppuruoka. Ja mäti odottaa vielä blinien paistamista.
Wellingtonin made
kala:
pinaattikreppi:
katkarapumousse:
muuta:
kastike:
Irrota mateen fileet, mausta ne hienolla merisuolalla sekä valkopippurilla ja laita tiukassa paketissa jääkaappiin nollalokeroon maustumaan yön yli. Aamulla taputtele fileet kuiviksi ja leikkaa kumpikin filee kolmeksi keskenään samanpituiseksi palaksi. Aseta fileepalat päällekkäin ja rullaa tuorekelmun kanssa tiiviiksi paketeiksi. Laita paketit jääkaappiin muotoutumaan usean tunnin ajaksi.
Keitä kalaliemi linkin ohjeen mukaan.
Kalalientä tarvitaan kastikkeen valmistukseen.
Valmista pinaattikreppitaikina. Ryöppää
pinaatteja kiehuvassa vedessä parin minuutin ajan ja siirrä ne sitten heti
jääveteen, jotta vihreä väri säilyisi. Puristele ryöpätyt, jäähtyneet pinaatit
melko kuiviksi ja laita blenderin kannuun. Lisää vehnäjauhot sekä kananmunat ja
pyörytä seos tasaiseksi. Lisää maitoa kahdessa erässä välillä sekoittaen.
Lopuksi mausta suolalla sekä valkopippurilla ja blendaa taikina täysin tasaiseksi.
Laita pinaattikreppitaikina kulhossa tekeytymään jääkaappiin vähintään
muutamaksi tunniksi, mielellään jopa yön yli.
Valmista sitten katkarapumousse. Sulata katkaravut, purista ne kuiviksi ja laita blenderiin. Lisää yksi kananmuna sekä tilli ja pyöräytä ainekset tasaiseksi massaksi. Lisää tuorejuusto ja sekoita lisää. Katkarapumousse saa olla melko paksua, mutta sitä voi notkistaa kermalla mikäli on tarpeen. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Siirrä tasaiseksi blendattu massa pieneen kulhoon ja laita jääkaappiin.
Paista pinaattikrepit ilman rasvaa mahdollisimman ohuiksi ja vain toiselta puolelta. Kääntele kreppipannua niin että taikina leviää koko pohjan alueelle ja kaada ylimääräinen takaisin kulhoon. Taikinasta tulee noin kahdeksan kreppiä, joista ylimääräisistä voi tehdä myöhemmin jotain muuta ruokaa. Laita valmiiden kreppien väliin pala voipaperia niin etteivät ne pinottaessa tartu toisiinsa.
Kääri kalarullat kreppeihin siten, että ensin leikkaat krepin hiukan kalarullaa leveämmäksi. Aseta kreppi tuorekelmun päälle, levitä sitten krepin pinnalle tasainen kerros katkarapumoussea ja lopuksi ota kalarulla jääkaapista, pura tuorekelmu sen ympäriltä ja aseta kala krepin toiselle reunalle.
Kääri ainekset tuorekelmun avulla uudelleen tiukaksi rullaksi ja laita pakastimeen pariksi tunniksi. Tee toinen samoin.
Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.
Kauli lehtitaikina mahdollisimman ohueksi (vielä ohuemmaksi kuin mitä tässä...), mittaa ja leikkaa siitä kaksi palaa, jotka kääritään kalarullien ympärille. Ota yksi taikinalevy työtasolle tuorekelmun päälle ja voitele pinta vatkatulla kananmunalla. Ota pakastimesta vihreään kreppiin kääritty kalarulla, pura se muovistaan ja aseta lehtitaikinalle. Kääri taas tuorekelmun avulla lehtitaikinan sisään tiukalle rullalle samoin kuin aikaisemmatkin ja anna tekeytyä jääkaapissa puolisen tuntia. Tee toinen samoin.
Jos haluat tehdä wellingtonin ihan viimeistellysti, kauli vielä vähän taikinaa ja leikkaa se verkoksi. Ota nyt loputkin muovit pois kalarullien ympäriltä, voitele taikinan pinta kananmunalla ja venytä verkko taikinarullan pinnalle ja voitele kananmunalla koko rulla vielä kerran.
Kypsennä wellingtonit uunipellillä uunin keskitasolla 200 asteessa noin 30 minuuttia tai kunnes taikinan pinta on kauniisti ruskistunut.
Valmista kastike sillä välin kun wellington on uunissa. Kuumenna paistinpannu ja sulata siinä voi. Lisää vehnäjauho ja sekoita kunnes jauho on ruskistunut. Possauta kuumalle pannulle valkoviini ja koko ajan sekoitellen anna sen imeytyä jauhoihin. Lisää sitten demiglace ja sekoita huolella. Lopuksi lisää kalaliemi ja keitä kastiketta 5-10 minuuttia kunnes se on sopivan sakeaa ja jauhot kypsyneet. Kalalientä voi lisätä jos kastike tuntuu kuivuvan liikaa. Mausta lopuksi vaahterasiirapilla, soijakastikkeella sekä tarvittaessa suolalla ja valkopippurilla.
4 kommenttia:
Tässä on noita vaiheita kyllä melkoisesti! Ei tosiaan semmoinen "hirvee nälkä, syödään tätä just nyt"-ruoka. Ja varmaan vaatii hieman ruoanlaittoruokaakin matkan varrella.
Onhan tässä harrastamista ;)
Monta vaihetta ja varsinkin se, että joka välissä joutui käärimään nuo pötkylät kelmuun ja kylmään jotta paketti pysyy kasassa loppuun asti. Pitihän se kokeilla miten tämän saa onnistumaan.
Tämä resepti lähti heti linkkinä paremmalle puoliskolle saatesanoilla: tee! :-D Kunpa nyt vaan löytyisi se made. Cittarin tiskillä oli muhkea tyttöoletettu made, mutta se reppana oli pötkötellyt tiskissä jo 4 päivää, joten ei viitsitty ostaa.
Teilläkin on siis tuollainen perheen sisäinen "kokkisota": Toinen tuo/kertoo pääraaka-aineen ja toinen tekee siitä jotain :) *tirsk*
Kun katsoo ruokakauppojen kalavalikoimaa, ei millään uskoisi että Suomessa on tuhansia järviä ja merialuettakin 52 471 km²... Meidän perhe on jo vuosia luottanut kauppahallin kalakauppiaaseen.
Lähetä kommentti