Raparperia alkaa taas puskea maasta enemmän kuin siitä ehtii valmistaa herkkuja. Nyt kokeilin leipoa raparperiruutuja vähän samalla reseptillä millä valmistetaan herkulliset lemon bars –leivokset. Ensimmäinen kokeilu muutama viikko sitten ei onnistunut ihan siten kuin olisin toivonut, sillä erehdyin käyttämään makuaineena raparperisosetta. Ne palat eivät juurikaan maistuneet raparperilta, väri jäi vähän omituiseksi eikä purutuntumakaan ollut sellainen kuin piti. No sattuuhan sitä. Tässä toisessa yrityksessä ymmärsin jo, että jos lemon barsiin käytetään sitruunamehua, raparperiruudut tarvitsevat raparperimehua, ei sosetta. Siispä sitten kuorin raparperinvarsia ja pilkoin ne kattilaan pienen vesimäärän kanssa. Keittelin raparperia 10 minuuttia ja annoin sen jälkeen vielä hautua kannen alla 20 minuuttia, niin johan kattilassa oli runsaasti aromikasta raparperimehua. Sen vielä siivilöin ja keitin kokoon niin, että pieneen mehumäärän tiivistyi mahdollisimman paljon makua. Ah, tämä oli tässä! Kevään herkullisin raparperiresepti.
Raparperiruudut
175 g haaleaa voisulaa
6 huoneenlämpöistä kananmunaa (koko L)
Valuta raparperista irronnut neste kankaan läpi (siivilään harsokangas, caritaliina tms). Minun raparpereistani mehua tuli noin 5 desilitraa. Siivilään jääneen raparperisoseen voi keittää sokerin kanssa hilloksi, jolloin mitään ei mene hukkaan. Lisää raparperimehuun 2 rkl limettimehua, kaada mehu kattilaan ja kuumenna uudelleen kiehuvaksi. Redusoi mehua niin paljon että kattilaan jää enää vain 2 dl mehua. Tämä käytetään raparperiruutujen makuaineeksi. Jäähdytä mehu.
Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Ota esiin metallivuoka, jonka pohjan mitat ovat noin 20 x 30 cm. Vuoraa vuoka leivinpaperilla. Vatkaa voisulaan tomusokeri, merisuola sekä vehnäjauho. Taputtele näin muodostunut murotaikina vuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi. Paista pohjaa uunin keskitasolla noin 20 minuuttia kunnes se alkaa saada hiukan väriä. Ota sitten vuoka ulos uunista ja anna jäähtyä 20-30 minuuttia, minä aikana valmista täyte. Älä sammuta uunia välillä!
Laita pieneen kulhoon raparperimehu sekä vehnäjauho ja sekoita pienellä vispilällä kunnes seos on täysin tasaista eikä siinä ole yhtään jauhopaakkua. Riko munat isoon kulhoon ja riko munien rakenne käsivispilällä. Älä käytä tässä sähkövatkainta, sillä se muodostaa vaahtoa eikä täytteeseen saa jäädä kuplia. Lisää sokeri sekä suola ja sekoita käsivispilällä kunnes sokeri on sulanut. Koska raparperimehu on melko vaaleaa ja munankeltuaiset voimakkaan keltaisia, täytteeseen voi tässä vaiheessa lisätä varovasti vihreää elintarvikeväriä että siitä saa kauniin raparperinvihreää. Mutta varovasti! Väriä voi aina lisätä, mutta liikaa ei voi ottaa pois.
Yhdistä ainekset ja sekoita huolella. Maista täytettä ennen kuin kaadat sen paistovuokaan. Happaman ja makean tasapainottaminen on joskus hiukan vaikeaa. Jos täyte maistuu ihanan kirpeältä raparperilta, mutta on liian makeaa, lisää vielä pieni ylimääräinen ripaus suolaa ja sekoita uudelleen. Suola balansoi liian makeuden. Kaada sitten täyte hiukan jäähtyneen pohjan päälle, laita vuoka uuniin ja paista 175 asteessa noin 30 (25-35) minuuttia kunnes täyte on reunoitaan hyytynyt, mutta keskeltä vielä hiukan hyllyvää.
Täyte kiinteytyy jäähtyessään. Jäähdytä ensin huoneenlämmössä pari tuntia ja sen jälkeen vielä jääkaapissa seuraavaan päivään asti, jolloin leivonnaisen voi leikata paloiksi. Kun reunat on ensin siistitty, tästä tulee ainakin 20 palaa.
Lemon barsin päälle yleensä ripotellaan tomusokeria. Tälle raparperileivoksellekin voi niin tehdä, vaikka minä viimeistelinkin palat syötävillä orvokinkukilla.
Nämä leivokset voi pakastaa. Kakkulevy leikataan paloiksi ja palat pakastetaan irrallisina metallitarjottimen päällä. Kun palat ovat jäätyneet, ne erotellaan leivinpaperisuikaleilla ja pakataan tiiviisiin rasioihin, joista paloja voi ottaa vaikka vain yhden kerrallaan. Tällöin tomusokerointi suoritetaan vasta kun palat on sulatettu pakkasesta.
2 kommenttia:
Oi, nämä olivat todella hienostuneita ja ihanan raikkaita! Raparperin koostumus oli samettisen kuohkea. NAM!
@ kati
Se oli se raparperiMEHU :) Kyllä kannatti viilailla ja viimeistellä reseptiä niin kauan että lopulta siitä tuli sellaista kuin pitikin.
Lähetä kommentti