sunnuntai 3. tammikuuta 2021

Hummerilasagne ilman uunia - open lasagne


Blogin maailmanympärimatka jatkuu Hollannissa ja valmistimme avolasagnen. Pääraaka-aineena on hummeri, sillä se kuuluu meidän uudenvuodenperinteisiimme.

Mitä sitten Hollannilla ja lasagnella on tekemistä keskenään? Lasagnehan on mitä suurimmassa määrin italialainen ruoka.

Avainsana on avolasagne.

Vasta parin viime vuosikymmenen aikana uuni on alkanut yleistyä hollantilaisissa keittiöissä, eikä sellaista vieläkään ole kaikilla. Nimitys ”Dutch oven”, ”hollantilainen uuni”, tarkoittaakin kannellista valurautapataa, joka on toiminut uunin korvikkeena ja jossa on haudutettu ”uuniruoat”. Ilman uunia on vaikea valmistaa lasagnea, mistä syystä monet ”open lasagne” osumat googlessa ovatkin juuri hollanninkielisiä. Levypasta keitetään kattilassa ja kerrostetaan lautasella muiden ainesten kanssa valmiiksi annoksiksi.

Hollantilaisesta uunista tuli mieleen ystäväni isosisko, joka 70-luvun lopulla muutti perheineen Hollantiin miehensä työn takia. Kotitalousopettajan tyttärenä hän ei voinut kuvitellakaan laittavansa ruokaa ilman uunia, joten sellainen oli pakko saada myös Hollannin kodin keittiöön. Lopulta pitkän etsimisen jälkeen löytyi sopiva kaasuliesi ja toimitusta odotellessa hän yritti selittää remonttimiehille että ”tähän kohtaan keittiötä tulee kaasuliesi”. Koska hän ei osannut hollantia eivätkä remonttimiehet englantia, hän käsillään huitoen selitti miten tähän kohtaan alakaappeja tulee ”grande gaas, gaas, you know, gaas!”. Remppamiehet katsoivat silmiään pyöritellen, miksi ihmeessä joku haluaa keittiöönsä jättikokoisen juuston… (holl. kaas = juusto).

 

Hummeri avolasagne

(kahdelle)

1  iso hummeri (n. 600 g)

liemeen

     2 rkl  oliiviöljyä
     1  porkkana
     1  sipuli
     hummerin paahdetut kuoret
     5 cl  konjakkia
     1  sellerinvarsi
     pala fenkolia
     6  herkkusientä
     1 rkl  tomaattipyreetä
     10 dl  vettä
     2  tomaattia
     ripaus cayennea

kastike

     40 g  voita
     40 g  vehnäjauhoa
     1 tl  Dijon sinappia
     3 cl  konjakkia
     4,5 – 5 dl  hummerilientä
     0,5 tl  tuoretta sitruunan mehua
     2 dl  raastettua parmesaania
     suolaa ja valkopippuria myllystä
     (ripaus cayennea)
     hummerin lihat (paitsi pyrstö) hienonnettuna

lisäksi

     100 g  tuoretta pinaattia
     1 dl  tuoretta tilliä hienonnettuna
     1 ruukku  tuoretta basilikaa (vain lehdet)

pasta

     8  lasagnelevyä

Aloita ruoanvalmistus perkaamalla hummeri. Ota huolella talteen kaikki liha ja laita ne jääkaappiin odottelemaan. Puhdista kuoret ja laita ne uunipellille leivinpaperin päälle. Paahda kuoria  125°C kiertoilmassa noin 40 minuuttia (vaikka tämän voisi periaatteessa tehdä dutch ovenissakin). Murskaa paahdetut kuoret pienemmiksi paloiksi.


Leikkaa porkkana, sipuli, sellerinvarsi, fenkolinpala sekä herkkusienet pienemmiksi paloiksi. Kuumenna öljy kattilassa ja lisää porkkanat sekä sipulit. Kuullota kasviksia hetken aikaa ja lisää sitten murskatut hummerinkuoret ja sekoittele niitä vähän aikaa kasvisten kanssa. Possauta konjakki kuumaan kattilaan ja anna sen haihtua. Lisää selleri, fenkoli, herkkusienet sekä tomaattipyree, paahda niitä vielä minuutin tai pari ja lisää sitten vesi sekä tomaatit lohkoina. Keitä lientä hiljalleen poristen puolisen tuntia. Siivilöi liemi ja tarkista määrä (4,5 – 5 dl). Lisää ripaus cayennea ja jos lientä tarvitsee keittää kokoon, se tehdään tässä vaiheessa.


Valmista hummerikastike sulattamalla ensin voi kattilassa. Lisää jauhot ja sekoita niin että jauhot turpoavat kuumassa voissa. Sekoittele miedolla lämmöllä minuutin verran ja lisää sitten Dijon sinappi. Jatka sekoittamista toinen minuutti. Possauta konjakki kuumaan kattilaan ja lisää sitten hummeriliemi 2-3 osassa aina välillä sekoittaen kastike tasaiseksi. Anna kastikkeen kiehua miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia jotta jauhot kypsyvät. Sekoita välillä. Lisää kastikkeeen joukkoon sitruunamehu sekä parmesaaniraaste ja sekoita kunnes parmesaani on sulanut. Mausta suolalla, valkopippurilla sekä tarvittaessa cayennella. Lopuksi lisää kastikkeen joukkoon hummerinpalat ja anna niiden lämmetä kastikkeen joukossa.

Ryöppää pinaattiseos sillä välin kun kastike kiehuu. Kuumenna isossa kattilassa vettä, mausta suolalla ja lisää ensin pinaatti. Anna kiehua pari minuuttia, minkä jälkeen lisää tilli ja basilika. Kun vihreät ovat kauttaaltaan pehminneet, siivilöi ne ja painele ylimääräinen vesi pois. Hienonna viherseos veitsellä jotta se on helpompi levittää pastalevyjen väliin.

Kuumenna isossa kattilassa vettä (2 litraa vettä, 2 rkl karkeaa merisuolaa) ja keitä siinä lasagnelevyt pehmeiksi. Myllyn paras –lasagnelle paras keittoaika on 6 minuuttia.  Muiden merkkien osalta kannattaa keittää ensin yksi levy kokeeksi. Valuta kypsät lasagnelevyt.


Ota kaksi korkeareunaista lautasta ja kasaa annokset. Vuorotellen pinaattiseosta, pastaa, hummerikastiketta, pastaa, pinaattia jne. Päällimmäiseksi puolikas hummerinpyrstö, hiukan tilliä ja sitruunaviipale.

Koska kaikki ainekset ovat ehtineet jo jäähtyä annoksia kootessa, ne täytyy lämmittää nopeasti ennen tarjoilua. Käytä annokset yksi kerrallaan mikrossa täysteholla 1 minuutti/annos. Ja sitten ruoka äkkiä pöytään ja syömään.

2 kommenttia:

Sari - CampaSimpukka kirjoitti...

Mahtavan pitkä selostus, minulla tulee ruoan kuin ruoan tekemisestä yleensä kauhea eepos, mutta tässä tosiaan on paljon tekemistä, eikä sitä parilla lauseella kuitata.

En ollut tiennyt, että mistä tuo Dutch Oven-nimitys tulee, siis siitä varsinaisen uunin puutteesta, mutta tiesin toki sen tarkoittavan kannellista painavaa pataa. :)

M kirjoitti...

Ei sitä aluksi tiennytkään kuinka paljon itseltä puuttui tietoa, kun aloitimme bloggaamisen. Reseptiikkaa laatiessa eteen tulee jatkuvasti uusia tekniikoita ja tietoa ruokalajien syntyhistoriasta ja valmistamisesta. Me pyrimme aina lukemaan toistemme jutut miettien, että osaisinko itse niiden ohjeiden perusteella valmistaa kyseisen ruoan. Voisihan ohjeet kirjoittaa vanhojen keittokirjojen tyyliinkin: ”lisätään jauhoja kunnes taikina tuntuu hyvältä” ja ”kaadetaan vuokaan ja paistetaan kypsäksi kohtalaisessa lämmössä”. Ei kai isommasta määrästä informaatiota kuitenkaan haittaakaan ole. Jonain päivänä ihminen on puheliaammalla tuulella kuin toisena ja saattaa se näkyä postauksissakin.