Viiniä, ruokaa, hyvää elämää ja (keitto)kirjoja

Tänä viikonloppuna Helsingissä on suoranainen runsaudenpula erilaisista ruoka- ja juomatapahtumista. Messukeskuksessa on viiniä, laulua ja nai… eikun siis, viiniä, ruokaa, hyvää elämää ja (keitto)kirjoja. Musiikkia myös, mutta siitä kirjoittavat muut kuin ruokablogit. Kaapelitehtaalla maistellaan panimo- ja tislaamotuotteita ja Rautatientorillekin näyttää nousseen joku olutteltta. Minä kävin tutustumassa Messukeskuksen antiin.

Ruokamessujen pääteemana on Italia. Todella omaperäistä… Ensi vuonna varmaan Espanja ja sitten Ranska, kunnes taas 2017 on Italian vuoro? Ei niin, etteikö näistä kaikista maista tulisi erinomaisia ruokia, mutta jotenkin alkaa olla sellainen ”been there, seen that” –olo. Tottahan Italiasta tulee monenlaista hyvää ja italialainen ruoka on lähellä suomalaistenkin sydäntä. Kuitenkin tiramisua lukuun ottamatta italialaiset leivonnaiset ja makeiset eivät oikein näytä kolahtavan suomalaiseen makuun. Ehkä se on se nougat? Tai ylenpalttinen määrä mantelia ja pähkinää? (Meilläkin tuliaisina saadut Baci -suklaat ja Cantuccini -keksit yleensä jäävät kaappiin, mistä ne sitten siirretään pois sopivan ajan kuluttua parasta ennen –päiväyksestä. Ei niitä voi heti heittää pois tai laittaa kierrätykseen, kun joku joskus oikeasti saattaisi haluta dipata yhden cantuccinin Vin Santoon?) Suomalaisilla on varmaan tässä suhteessa vähän kehittymätön maku, kun täällä tykätään enemmän Fazerin sinisestä tai kaurakekseistä. Mutta jäätelö, sen italialaiset osaavat!

Italialainen jäätelö vie kielen mennessään. Se vaan on niin hyvää.

Ja ne italialaiset juustot!  Miten maidosta saakaan aikaan niin ihania, erilaisia juustoja? Tiesitkö, että yhden tuollaisen noin 40 kiloa painavan parmesaanikiekon valmistukseen käytetään yli 500 litraa maitoa. Osta messuilta kilo parmesaania, saat kaupanpäälle salamin.

Suomalaisia suklaakonvehteja mahtuu ainakin viisi yhteen italialaiseen konvehtiin.

Pala suklaakakkua? Ei, vaan pala suklaata kakun muodossa.

Mitä tapahtuu kun risteytetään tortilla, pizza calzone ja croque monsieur? Siitä syntyy piadina romagnola. Tuotteelle vaan kävi ”mäkkärit” eli mainoskuva on huomattavasti runsaamman ja pulleamman näköinen kuin se puolikuun muotoinen ohut lätty, minkä asiakas todellisuudessa sai käteensä. Mutta maku oli hyvä ja se on ihan kelpo street foodia, nopea valmistaa, nopea syödä.

Muualla ruokamessujen puolella kerrottiin, että SKYR on saanut monta uutta makua.

Herefordia saa tarvittaessa vaikka kotiovelle toimitettuna.

Tuleeko Strudelista uusi cupcake tai macaron? Mitä makua saisi olla?

Ruokakierroksen voi päättää nauttimalla jälkiruoaksi aidon belgialaisen vohvelin. Hillolla ja kermavaahdolla…

Viinimessujen puolella samppanjabaari oli avoinna.

Sommelierien viini”temppurata” on nopea tapa oppia jotain viineistä. Rastien sisältöä on kuulemma uusittu aiemmista vuosista.

Viinilehti on kuvaillut viinejä ihan uudella tavalla. Tässä vasemmalla Trebbiano ja oikealla Gewürstraminer.

Viinit vasemmalta Cabernet Sauvignon EUR, Shiraz UM ja Merlot

Juha Berglund ja Antti Rinta-Huumo maistattivat valintojaan vuoden viineiksi. Minä löysin tastingissa omat suosikkini. Berglundin ja Rinta-Huumon valinnat julkistetaan Viini–lehdessä 8/2014, joka ilmestyy 12. joulukuuta. Viinejä voi käydä äänestämässä täällä.

Valkoviinit

DOMAINE LAROCHE CHABLIS 1ER CRU LES VAUDEVEY 2011, RANSKA
Kypsää omenaa, kinuskia, lempeää paahteisuutta, kuiva mutta pehmeän hedelmäinen
Paistetuille ahvenille, kanalle.

CRAGGY RANGE TE MUNA ROAD VINEYARD SAUVIGNON BLANC 2013, UUSI-SEELANTI
Viherherukkaa, raparperia ja karviaista, yrttinen, tiukka, hyvin kuiva ja hapokas.
Paistetulle lohelle, ravuille, hummerille.

CONO SUR SINGLE VINEYARD BLOCK 23 RIESLING 2013, CHILE
Hedelmäinen, hiukan petroolinen, mineraalinen, raparperia, aprikoosia, pyöreän hapokas.
Tonnikalapihvi, simpukkaruoat.

Punaviinit

GEYSER PEAK RESERVE ALEXANDRE MERITAGE 2007, USA
Runsas, mustaherukkaa, karhunvatukkaa, nahkaisuutta, runsaat mutta kypsät tanniinit.
Grillipihvi, juustolautanen.

TIEMPO BRIEGO 2011, ESPANJA
Paahteinen, marjainen, hiukan pippurinen, “Espanjan makuinen”, hapokas ja tanniininen.
Hirvenpaistille, tartarpihville.

QUINTA DAS SETENCOSTAS 2010, PORTUGALI
Roteva, luumuinen, helppo, maanläheinen, monivivahteinen, pehmeän kypsät tanniinit.
Presa de porco preto tai haudutetut mustan possun posket.

Alakerrassa oli ”joululahjaosasto” eli kirjamessut.  Siellä voisi viettää päivän jos toisenkin. Onko tässä vuoden mielenkiintoisin keittokirjauutuus?