Juuri
kun luulee löytäneensä jonkun kivan reseptin
ja avaa blogin, niin sieltä
lävähtää silmille
parikymmentä lähes identtistä kuvaa
ja vähän tekstiä niiden
välissä
ikään kuin bloggaaja
ei olisi osannut päättää
mitä niistä kuvista käyttäisi
(tai on muuten vaan äärettömän rakastunut ottamiinsa kuviin).
Sitten päivityksen
lopussa
ehkä saattaa olla se varsinainen resepti.
Ihan vaan tiedoksi, että
sentti sinne tai tänne
hiukan eri kulmasta otetut noin 20 kuvaa
eivät anna
päivitykselle mitään lisäarvoa, ei vaikka viimeisessä kuvassa
piirakasta olisi
jo leikattu yksi viipale irti tai ripoteltu murut hiukan eri paikkaan.
Päivityksen
pituus ei korvaa sisältöä riippumatta kuvien sisältämän rekvisiitan määrästä.
Kauhistuttaa ajatellakin, jos painetut ruokalehdet
alkaisivat noudattaa samaa kaavaa –
ensin kymmenen sivua samanlaisia kuvia ja sitten
yksi resepti…
Kohtuus kaikessa, samanlaisten kuvien määrässäkin, kiitos.
Detsamma på svenska ja erityisesti in English. Mutta kun tätä suomenkielistä blogia
tuskin kukaan ulkomaankielinen oikeasti lukee, niin lukuun ottamatta otsikkoa tyydyn
marmattamaan aiheesta nyt vain suomeksi. Grrrhhh!!
11 kommenttia:
Just näin! Varsinkin jenkkibloggaajat kunnostautuu näissä kuvasarjoissa. Joskus menee pitkään ihmetellessä että onko niissä kuvissa oikeasti jotain eroakin vai onko sama kuva monistettu sata kertaa peräkkäin. Luulin että mä olen ainoa jota se rassaa?
Anne
Olen niin samaa mieltä!
Olen niin samaa mieltä!
1-4 kuvaa per resepti riittää. Tyyliin annos kokonaisuutena ja joku lähikuva, ehkä kuvaa valmistuksesta ja kattauksesta. Itse pyrin ottamaan yhden kokonaiskuvan ja yhden raaka-aineisiin zoomatun. Mutta helvetti nämä identtiset kuvavyörytykset, joissa on tyyliin vaihdettu yhden leivänmurun paikkaa, nnggh.
En siedä myöskään lifestyle-postauksia, joissa on miljoona kuvaa bloggaajasta tuijottelemassa ikkunasta ulos teemuki kädessä. Pari kuvaa kirjoittajasta keventää teksti ihan kivasti, mutta liika on liikaa.
Tämä on ihana blogi, rokkaa!!!!!
-Savusuolaa, janica
Sinäpä sen sanoit! Muistan mm jonkun loputtoman vyörytyksen valon taittumista kuohuviinilaseista.
Naks ja nami tästäjutusta, näin "koirakielellä"!
Jessss!!!!!!!!!
Jos saa lisätä, niin kaikkien edellämainittujen lisäksi ruokablogeissa ja ruokalehdissä riipoo trendikkäät mukasotkuiset pöydät jollaisia on ollut nyt jo monta vuotta. Yäk. Ei kauheesti tee mieli kokeilla reseptiä jos kaikissa kuvissa ruoka on roiskittu ympäri pöytää. Ja kun vielä itse kuvauspöydän maalit hilseilee ja ruoka-astia on ruosteessa niin klikkaan seuraavaa blogia.
@ Anonyymi
Anne
Et todellakaan ole ollut ainoa :)
@ Sari CampaSimpukka
On meitä onneksi muitakin...
@ Janica Brander
Trendejä tulee ja menee, mutta epätrendikkyys on ikuista. Rokataan!
@ Arla Ilmanen
Yritän kuvitella 20 lähes identtistä kuvaa valoa taittavista skumppalaseista ;)
@ luimupupu
Hyvin olet ehdollistunut naksuttimeen :)
@ Sanna K
Samaa olen miettinyt minäkin. Pöytä pitää siivota ennen kuin voi alkaa syödä ;)
Pakko jatkaa vielä, että sanna K:n tavoin olen tosi kyllästynyt niihin PÖYDÄLLE roiskittuihin kastikeviiruihin ja jauhopöläyksiin. En jumalauta ala liata pöytää jollain kastikkeilla ja pölyillä ja tuhlaa raaka-aineita tuolla tavalla. :D
Ja tuo reseptin pätkiminen kuvien väliin on aivan karseaa.
-Savusuolaa, Janica
Hyviä pointteja täällä. Mä haluaisin lisätä että työkuvia ei ole koskaan liikaa. Yksikin kuva voi kertoa enemmän kuin pitkä sanallinen selitys.
terv. (se ensimmäinen anonyymi) Anne
@ Janica @ Anne
Myönnän syylistyväni kuvien ripotteluun keskelle reseptiä. Yritän parantaa tapani ;) Tai sitten ripottelen sinne vain työkuvia - ihan vähän...
Hahaha, tämä oli tosi virkistävä!
Juurikin näin. Sana paikallaan ja resepteille niiden paikka.
Lähetä kommentti