Nyt kun pakastimeen on kertynyt runsaasti korvasieniä, M heitti ilmaan ajatuksen korvasienipiirakasta. Yllytyshulluna minun piti tietenkin heti ryhtyä leipomaan sellaista. Korvasienen maku on niin mieto, että sitä ei pidä peittää liioilla höysteillä ja mausteilla. Vain vähän sipulia, vähän pekonia ja vähän juustoa, salaatiksi ihan perussalaatti.
Korvasienipiirakka
taikina
100 g voita
150 g vehnäjauhoa
ripaus suolaa
2 rkl kylmää maitoa
1 muna
täyte
80-90 g (1/2 pkt) pekoniviipaleita
1 sipuli
200 g esikäsiteltyjä korvasieniä
suolaa, mustapippuria
3 munaa
1,5 dl maitoa
100 g mozzarellaraastetta
suolaa, mustapippuria
hienonnettua kevätsipulia
Valmista ensin taikina. Nypi voi sekä jauhot ryynimäiseksi seokseksi. Lisää suola, maito sekä kananmuna ja sekoita tasaiseksi. Pyöritä taikinasta pallo, kääri se tuorekelmuun ja laita jääkaappiin jäähtymään noin puoleksi tunniksi. Valmista sillä välin täyte.
Leikkaa pekoniviipaleet ihan pieniksi paloiksi. Kuori sipuli ja kuutioi se pieniksi kuutioiksi. Hienonna korvasienet muruiksi. Kuumenna paistinpannu ja laita sinne pekonipalat. Sekoittele kunnes pekonit ovat hiukan kypsyneet ja rasva sulanut. Lisää sipulikuutiot ja kuullota niitä pekoninrasvassa. Lisää lopuksi korvasienimurut ja sekoittele niitä kunnes ne alkavat kuivahtaa. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Painele kylmä taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille ja esipaista pohjaa 225 asteesa 15 minuutin ajan. Jäähdytä piirakkapohjaa 10-15 minuuttia ennen pekoni-sipuli-sienitäytteen lisäämistä. Sekoita keskenään munat, maito sekä mozzarellaraaste ja mausta se suolalla sekä mustapippurilla. Kaada seos tasaisesti täytteelle. Kypsennä piirakka uunissa 200 asteessa 25-30 minuuttia kunnes pinta alkaa olla kullanruskea. Ripottele hienonnettu kevätsipuli valmiin piirakan päälle.
Anna piirakan vetäytyä 15 minuuttia ennen tarjoilua.
3 kommenttia:
Piirakkaa en minäkään ole keksinyt korvasienistä vielä tehdä. Mutta nyt kun toit idean esille, niin ehdottomasti pitää kokeilla. Herkullisen näköistä!
Mehevän näköistä! Korvasienet on kyllä herkkua.
Hyvää oli, joo. Sopiva "neljän hengen annos" eli loput syötiin seuraavana päivänä lounaaksi. Itse asiassa se oli seuraavana päivänä vieläkin parempaa, kun maut oli ehtineet kunnolla tasaantua.
Lähetä kommentti