keskiviikko 6. elokuuta 2014

Rapujen aika


Täpläravun saksenjuuressa on vaalea täplä.


Ravustuskausi alkaa 21. heinäkuuta ja se jatkuu lokakuun loppuun saakka. Joidenkin ennusteiden mukaan tänä vuonna saadaan jopa lähes 10 miljoonan ravun saalis, joista jokirapuja on noin neljännes ja loput täplärapuja. Sokkotestissä näiden kahden makua ei erota toisistaan (joka väittää erottavansa, valehtelee!), mutta eron huomaa selvästi askarreltaessa ravunlihaa kuoresta ulos: täpläravun kuori on huomattavasti kovempi kuin jokiravulla, jolloin avattaessa varomattomasti ravun saksien kovaa kuorta tapahtuu helpommin "ping"-efekti - ja kuorenpaloja sinkoutuu lattialle tai naapurin lautaselle…

"Jättitäplärapu", melkein minihummeri.

Mikäli ei satu asumaan jossain kivassa paikassa josta voi itse pyydystää evästä rapujuhlia varten, täytyy kääntyä kalakauppiaan puoleen ja olla valmis maksamaan aika paljon elävistä tai kalakauppiaan keittämistä ravuista (rapujen ravintolahinnoista puhumattakaan). Hinta riippuu myös ravun koosta. Mutta kaupan pakasteallaskin voi pelastaa rapujuhlat ja kiinalaisia rapuja (parhaat tuontiravut) saa melko edullisesti pakastettuina. Kun niille keittää uuden tilli-suola-sokeriliemen, niistäkin tulee ihan kelpo tarjottavaa. Pakasteravut siis sulatetaan puoliksi ja kaadetaan liemi pois. Ravuille keitetään uusi liemi, joka kaadetaan rapujen päälle, jäähdytetään ja annetaan liemen maustaa ravut yön yli jääkaapissa, minkä jälkeen ravut ovat tarjottavissa. Jokaisella on se oma paras reseptinsä keittoliemeen, joten ei siitä sen enempää.

4-5 ravusta saa paahtoleivälle päälliset.

Montako rapua sitten pitää olla syöjää kohti? Se riippuu siitä ovatko ravut alku- vai pääruoka. Alkuruokana viisikin rapua riittää, mutta pääruokana viisi rapua on enemmänkin huono vitsi. Kahdeksan ravun lihoista saa hyvin päälliset kahteen paahtoleipään ja kymmenen rapua tuntuu pääruoaksi jo oikein sopivalta. Joskus illallisella on jostain syystä ollut rapuja tarjolla 20 kpl/syöjä, mutta siinä kulkee rapuövereiden raja – viimeisten rapujen avaaminen alkaa silloin tuntua jo miltei työnteolta.

Käsien huuhteluun tarvitaan sitruunavettä sekä iso pino paperilautasliinoja tai sitruunantuoksuisia kosteuspyyhkeitä. Tillisnapsi tarjoiltiin tänä vuonna pienestä patenttikorkkipullosta, jokaiselle omansa..

Nykyään yhä useampi tarjoilee rapujuhlissa ensin alkuruoan ja ravut sitten pääruoaksi, mikä ei ole ollenkaan huono vaihtoehto. Rapujen kanssa on mukavampi askarrella, kun pahin nälkä on poissa eivätkä snapsitkaan humahda päähän yhtä nopeasti kuin tyhjään vatsaan nautittuina. Me olemme harrastaneet tätä käytäntöä jo muutaman vuoden ajan, ensin alkuruoka, sitten ravut.

Tällä videolla on tiivistettynä miten ravut syödään ja tässä Ylen pätkässä Sasu Laukkonen tarinoi asiasta vähän laveammin.


Kruunutilliä täytyy olla rapujen kanssa.

Joka puolella mediaa esitellään nyt toinen toistaan parempia(?) rapuviinejä. Tähän asti meillä on nautittu rapujen kanssa Sancerreä tai Errazuriz Sauvignon Blancia, mutta tänä vuonna olimme mainoksen uhreja ja ostimme kokeiltavaksi toisenlaisia viinejä, kaksi erilaista rieslingiä sekä yhden sauvignon blancin ja petyimme kovasti. Toinen riesling tuoksui ja maistui niin vahvasti petroolilta, että se toi elävästi mieleen entisen mökkinaapurin äänekkäästi putputtavan keskimoottoriveneen, jonka moottori oli peräisin vanhasta lypsykoneesta, ja jonka pääasiallinen polttoaine oli petrooli. Sillä viinillä ei siis ollut pääsyä rapupöytään eikä muutenkaan juotavaksi, vaan viemäriin. Kyllä viinin kuvauksessa luki "hennon petrolinen", mutta määritelmä hennosta oli silkkaa vaatimattomuutta. Toinen riesling puolestaan oli sellaisenaan maistettaessa täysin plattu eikä se siitä juuri parantunut rapujenkaan kanssa maistettuna. Sauvignon blanc oli näistä ainoa kelvollinen, mutta ei vetänyt vertoja Errazurizille. Ensi vuonna palaamme taas takaisin niihin jo ennestään hyväksi havaittuihin rapuviineihin.

Ravusta saattaa löytyä myös ravunkivet, joita on käytetty mm kansanlääkinnässä. Ravunkivet ovat pieniä valkoisia kalkkikertymiä ravun takaraivossa. Ne muodostuvat ravun vaihtaessa kuorta. Vanhan kuoren kalkki säilötään ravunkiviin, jotka ovatkin suurimmillaan kuorenvaihdon aikaan. Kaikilta ravuilta kiviä ei löydy.





Keräsimme aiemmista päivityksistä alku-/pääruokia sekä jälkiruokia, jotka mielestämme soveltuvat hyvin rapujen kanssa samalla aterialla tarjottavaksi.

Kokemuksen mukaan nämä ainakin toimivat:

kantarelli tarte tatin alkuruokana ja 

vadelmainen kerrosjälkiruoka sitten rapujen jälkeen.










Muita suositeltavia ovat:









2 kommenttia:

ulla kirjoitti...

Rapurapurallaa! Nam.
Oma rapukausi vielä avaamatta. :)

Tuplaespresso kirjoitti...

Siinä on sitten jotain kivaa mitä odottaa :) Ja jos malttaa odotella elokuun loppupuolelle, toiseksi ruokalajiksi voi laittaa jotain hyvää vaikka sorsasta...