Hasselbackan perunat (next level)

Perunan tuntevat kaikki ja jokaisella on siitä mielipide. Perunan terveellisyydestä on aika ajoin ollut (lähinnä iltapäivälehdissä) juttuja, joissa kauhistellaan perunan ”epäterveellisyyttä”. Eräässä vuosia sitten julkaistussa uutisessa kerrottiin, että tutkimuksen mukaan yli neljä kertaa viikossa perunaa syövillä on kohonnut riski sairastua verenpainetautiin. ”Uutisessa” ei muistettu mainita, että suurin osa noista perunoista oli paistettu voissa tai friteerattu öljyssä ja maustettu runsaalla suolalla, ja niiden kanssa tarjoiltiin jotain rasvaista ja suolaista, kuten juustohampurilaisia, läskisoosia tai muuta vastaavaa. Itse perunalla ei lopulta ollut mitään tekemistä tuon epäterveellisyyskauhistelun kanssa. Uusimmissa pohjoismaisissa ruokasuosituksissa perunan käyttöä suositellaan nykyisin sekä ihmisen terveyden että ympäristön kannalta erinomaisena vaihtoehtona paitsi sen ekologisuuden (lähiruokaa ja pieni hiilijalanjälki), myös käytön monipuolisuuden johdosta. Perunan hiilihydraattipitoisuuskaan ei ole sellainen mörkö, josta aiemmin on varoiteltu. Itse asiassa perunassa on vähemmän hiilihydraatteja ja paljon enemmän vitamiineja ja kivennäisaineista kuin riisissä tai pastassa.

Peruna on tuttu ja turvallinen, monen mielestä ehkä vähän tylsäkin. Mutta perunan etu on sen monipuolisuus ruoanlaitossa. Täältä löytyy kymmenittäin erilaisia perunareseptejä ja kun huomasin ruotsalaisessa ruokalehdessä tehdyn perunasta hasselbackan tapaan pieniä cocktailpaloja, sitä piti heti itsekin kokeilla. Etsin kyläkaupasta pieniä, mahdollisimman pyöreitä varhaisperunoita, mutta valikoima oli hyvin rajallinen, joten ihan pelkän muodon perusteella päädyin Solist –lajikkeeseen. Vasta kotiin päästyä aloin miettiä, miksi en yleensä kesällä tee hasselbackan perunoita – ja muistin syyn: uudet perunat eivät ole parhaita mahdollisia hasselbackan perunoiksi. Solist on enemmän keittoperuna, joten näistä tulee hiukan tahmeita eikä sillä tavalla pinnalta ihanan rapeita kuin pitäisi. Ruotsalaisreseptissä käytettyä perunaa ei myydä Suomessa, mutta ei se mitään, tulipahan tehdyksi koekappaleet siihen kun kaupoissa alkaa taas olla tähän tarkoitukseen paremmin sopivaa yleisperunaa.

 

 

Hasselbackan perunat (next level)

 

pieniä pyöreitä perunoita ("yleisperuna")

hienoa merisuolaa

mustapippuria myllystä

voita

korppujauhoja

smetanaa

mätiä

katkarapuja

ruohosipulia

(pikkelöityä) punasipulia

 

Hasselbackan perunat leikataan ohuiksi viipaleiksi jotka ovat yhdestä reunasta kiinni toisissaan, joten sitä varten tarvitaan mahdollisimman ohut ja terävä veitsi sekä jokin joka pitää perunan paikallaan, mutta estää viiltoa menemästä koko perunan läpi. Useimmiten tähän käytetään pientä puukauhaa, mutta minulla ei sellaista ollut joten teippasin kaksi puuhaarukkaa toisiinsa niin että peruna mahtuu niiden väliin eikä veitsi lipsahda leikkuulautaan asti. Jotkut käyttävät apuvälineenä puisia syömäpuikkoja.

Laita uuni lämpiämään 225 asteeseen.

Pese perunat, mutta älä kuori niitä. Viipaloi perunat enintään kaksi milliä paksuiksi siivuiksi jotka ovat pohjasta vielä kiinni toisissaan. Kun perunoita on tarpeeksi, voitele vuoka ja lado siihen perunat vieri viereen leikkauspinta ylöspäin. Ripottele perunoille suolaa ja rouhi pinnalle vielä mustapippuria. Nostele perunoille voinokareita ja lopuksi ripottele pinnalle vielä suolalla ja mustapippurilla maustettuja korppujauhoja. Laita vuoka uunin keskitasolle ja kypsennä noin puoli tuntia tai kunnes perunat ovat kypsiä ja pinnalta kullanruskeita ja rapeita. Voitele perunoita voisulalla kevyesti pari kertaa paiston aikana. Ota sitten vuoka uunista ja jäähdytä perunat.

Tällaiset cocktailperunat ovat sitten juuri niin hyviä kuin niiden päälliset ja se taas riippuu ihan mädin ja katkarapujen laadusta. Lusikoi perunoiden päälle nokare smetanaa, sitten mätiä ja/tai katkarapuja ja viimeistele hienonnetulla (pikkelöidyllä) punasipulilla sekä ruohosipulilla. Tarjoile heti.