Nykyisin on kovasti suurta muotia hyödyntää raaka-aineista kaikki mahdollinen. Tai siis, se syötävä osa jossa on ravinteita ja hyvää makua. Possusta nose-to-tail, juurekset kuorineen ja muutenkin välttää tarpeetonta ruokahävikkiä. Banaaninkuorten ravintoarvoon en oikein jaksa uskoa, mutta ehjät kirsikankivet voi hyödyntää siirapiksi ennen kuin ne päätyvät biojätteeseen.
Ostin kilon tuoreita kirsikoita
ja mietin, millaisen piirakan niistä tekisin. No ei siitä piirakkaa tullut,
vaan tulipahan suklainen kirsikkabrita, jonka viimeistelin Serious eatsin kirsikankivisiirapilla.
Kyllä sentään ainakin kerran kesässä pitää yksi britakakku leipoa.
Resepti on koko pellilliselle, vaikka käyttämäni irtopohjavuoka onkin kooltaan vain 36x24 cm ja sitä varten pienensin tätä annosta
neljänneksellä.
Kirsikankivisiirappi
1
kg tuoreita kirsikoita
sokeria
Huuhtele
ja halkaise kirsikat ja poista kivet. Laita kirsikat kulhossa jääkaappiin
odottamaan. Jos jokin kivi on syystä tai toisesta rikkoutunut, heitä se pois.
Siirappiin käytetään vain ehjät kirsikankivet. Kilosta kirsikoita tulee vajaa
100 grammaa kiviä. Lisää sokeria puolet kirsikankivien painosta. Esim jos kiviä
on 80 grammaa, laita 40 grammaa sokeria jne. Sekoita huolella ja jätä siirappi avonaiseen
astiaan huoneenlämpöön mehustumaan noin vuorokaudeksi. Sekoittele välillä.
Lopuksi siivilöi siirappi ja käytä kakun kastikkeena. Nyt kivet voi heittää
pois.
Suklainen kirsikkabrita
150
g leivontamargariinia
1,5
dl sokeria
4
keltuaista
2
dl vehnäjauhoa
2
tl leivinjauhetta
1,5
rkl tummaa kaakaojauhetta
1,5
dl maitoa
4
valkuaista
2
dl sokeria
2
dl kuohukermaa
0,5
dl sokeria
100
g rouhittua suklaata
kirsikoita
Laita
uuni lämpiämään 175 asteeseen ja vuoraa uunipelti leivinpaperilla.
Vatkaa
ensin valkuaiset omassa kulhossaan. Näin ei tarvitse välillä vaihtaa vispilää, sillä
valkuaisten vatkaamiseen käytettävien työvälineiden tulee olla täysin kuivia ja
rasvattomia. Kun valkuaiset alkavat vaahtoutua, lisää sokeri vähän kerrallaan
ja vatkaa kunnes vaahtoon muodostuu ns kovia huippuja vispilää nostettaessa.
Jätä marenki odottamaan.
Sekoita
keskenään vehnäjauho, leivinjauhe sekä kaakaojauhe ja siivilöi ne yhdessä omaan
kulhoonsa. Lämmitä maito hiukan yli kädenlämpöiseksi. Vatkaa leivontamargariini
ja sokeri kulhossa vaaleaksi vaahdoksi. Lisää keltuaiset yksi kerrallaan
voimakkaasti vatkaten. Lisää sitten koko ajan vatkaten vuoroin maitoa ja
jauhoseosta. Kun taikina on valmista, levitä se isolla lastalla pellille
leivinpaperille. Levitä marenkivaahto tasaisesti taikinan päälle varoen
sorkkimasta taikinaa valkuaisvaahdon alla. Laita kakku uuniin keskitasolle ja
kypsennä 20-25 minuuttia kunnes marenki alkaa saada hiukan väriä. Anna
kakkupohjan jäähtyä ja leikkaa se sitten 2-4 samankokoiseksi palaksi.
Jätä
pinnalle tulevat kirsikat puolikkaiksi ja silppua veitsellä pienemmiksi
kakkulevyjen väliin laitettavat kirsikat. Vaahdota kerma sokerin kanssa. Täytä
kakku niin että levität ohuen kerroksen kermavaahtoa alimman kakkupohjan päälle ja sen
päälle ripottelet kirsikanpaloja sekä suklaarouhetta jne. Levitä päällimmäisen kakkulevyn
päälle kermavaahtoa sekä kirsikanpuolikkaat ja ripottele pinnalle loput
suklaarouheesta.
Tarjoile
kirsikankivisiirapin kanssa.
Brita
kannattaa nauttia melkolailla heti sen jälkeen kun se on valmis.
Pitempiaikainen säilyttäminen pehmentää marengin.
4 kommenttia:
Tuli kamala makeannälkä nyt. Tuliko tuohon siirappiin marsipaaninen maku?KIrsikankivissähän , ainakin jollain lajikkeella, on sitä ainesta josta saa marsipaaniin sitä oikeaa makua. Itse säilytin aprikoosikivet, halkaisin ja kuivatin sisällä olevat mantelit, jotka ajavat samaa asiaa.
Kirsikankivet tässä reseptissä ovat nimenomaan ehjiä ja kokonaisia, ja sokerin kanssa niistä tulee enemmänkin mehuisa siirappi. Meillä ei oikein muutenkaan erityisemmin pidetä karvasmantelin mausta ja marsipaania/mantelimassaakin löytyy korkeintaan laskiaispullasta.
Kirsikankivet, kuten monien muidenkin luumarjojen/hedelmien kivet sisältävät amygdaliinia, joka saattaa aiheuttaa oireita herkimmille. Ehjinä kivet ovat kuitenkin täysin vaarattomia.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Amygdaliini
Kiitos, ajattelin että ehkä sitä makua tulee vähän mukaan. Tiedän tuon amygdaliinijutun, ja kun teen marsipaania, niin laitan vain pienen määrän karvasmanteleita, tai siis aprikoosimanteleita joita on aprikoosikiven sisällä. Tuo karvasmantelin maku jakaa ihmisiä, siitä joko pitää tai ei pidä;D
Se karvasmantelin maku on kirjaimellisesti "kiven sisällä" ja kun käytettiin vain ehjiä kirsikankiviä, niin se maku ei siirappiin tarttunut. Mutta olipahan eräs tapa yrittää käyttää hedelmästä hyödyksi kaikki mahdollinen :)
Lähetä kommentti