sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Vaviskaa nyhtöpossut, määääää tuun!




Aiemmin blogissa tein tummassa oluessa haudutettua karitsanpotkaa. Koska kerran Portugalissa ollaan, oli pakko tällä kertaa hauduttaa potkat portviinissä. Paikallinen lähituote, jonka - edes hyvänlaatuisen - hinta ei marketissa päätä huimaa. Ferreiran Tawny Port maksaa 4,95/plo ja se on hyvää juotavaksikin, saati sitten haudutuspataan. Koska kyseessä on mieto alkoholijuoma, sen nimen mainitseminen sallittaneen Suomessakin. Jos ei, niin unohtakaa se. Laatuja ja merkkejä täällä kyllä riittää kaupassa kuin kaupassa.

Kaupan pakkasesta siis kotiin jääkaappiin sulamaan kolmen potkan paketti. Ei ihan lähiruokaa, sillä olivat tulleet Uudesta-Seelannista, kuten meille kotimaassakin.

Kun karitsanpotkat olivat sulaneet 1 ½ vuorokautta, otin ne paketista, kuivasin pinnan, ripottelin niille kohtalaisesti paikallista merisuolaa ja jätin pariksi tunniksi huoneenlämpöön maustumaan. Sitten pannulla voin ja öljyn sekoituksessa niille ensin väriä pintaan ja lopuksi pataan pystyyn. Tällä kertaa patana toimi kattila. Samalle pannulle heitin myös karkeasti pienityt maustejuurekset ja niillekin väriä ja potkien seuraksi kattilaan. Reilu loraus portviiniä pannulle, sekoittelu ja kaikki maut pannulta pataan mukaan.  Portviiniä pataan niin, että potkista jää vain luun päät näkyviin. Osan viinistä voi korvata lihaliemellä. Niin tein minäkin. Pataan lisäksi laakerinlehdet ja pippurit. Tuore timjami olisi ollut paikallaan, mutta sen puutteessa kuivattukin toimi ihan hyvin. Sekaan vaan. Sitten koko komeus uuniin hautumaan. Uunissa oleva lämpömittari näytti 110 astetta ja siinä lämmössä  pata sai hautua rauhassa kansi kiinni 8 tuntia. Yöllä, kun kello soi, nostin padan liedelle jäähtymään ja painuin takaisin pehkuihin.

Aamulla nostin grillipihdeillä varoen potkat pois liemestä jääkaappiin. Varoen siksi, että en halunnut niiden hajoavan käsiin, vaan halusin niiden säilyttävän muotonsa. Kun liemi oli jäähtynyt, kuorin pinnalta pois rasvakerroksen ja siivilöin liemestä pois kasvikset, jotka olivat jo makunsa antaneet.

Keitin siivilöityä lientä kokoon niin, että jäljelle jäi ¼ määrästä. En suurustanut sitä enkä lisännyt mitään, sillä näin kastike pysyi keveämmän oloisena. Toki siitä halutessaan voi tehdä sticky saucen, kuten muodissa on. Kastikkeen viinistä tullut makeus tiivistyi kokoon keitettäessä ja maku oli todella hyvä. Hyvistä aineista hyvää tulee (jos on tullakseen).

Lämmitin potkan mikrossa, sillä pelkäsin sen hajoavan käsiin, jos olisin lämmittänyt sen liemessä. Kaikki sidekudokset olivat uunissa sulaneet, ja liha ikään kuin odotti lupaa saada irtautua luusta. Kun lautasella leikkasin ensimmäisen palasen, niin koko potka kuoriutui luun ympäriltä. Siis vaviskaa nyhtöpossut, vaviskaa, tässä on teille paha kilpailija. Karitsanpotkaa riisipedillä, kokoon keitetty haudutusliemi kastikkeena ja raikas salaatti vieressä. Nam!

Karitsanpotkaa portviinissä haudutettuna

3 kpl              karitsanpotkaa
1                    purjo
2                    sipulia
2                    valkosipulinkynttä
2                    porkkanaa
1                    palsternakka
2                    laakerinlehteä
1 rkl               kuivattua timjamia
reilu 1 l          portviiniä
n. ½ l             lihalientä
                      muutama kokonainen mustapippuri
                      suolaa


2 kommenttia:

Campasimpukka kirjoitti...

Minä niin tykkäisin potkien valmistamisesta! Juuri tuo luu lautasella viehättää :D

Tuplaespresso kirjoitti...

Potkat on siitäkin kivoja, että sen jälkeen kun potkat on saatu uunivuokaan ja uuniin, niitä ei tarvitse huolehtia moneen tuntiin.