perjantai 27. joulukuuta 2013

Miltä kvitteni maistuu?



Jos, kuten eräät lähteet arvelevat, Eevan Aatamille tarjoama omena olisikin ollut kvitteni eikä meidän tuntemamme omena, Aatami olisi todennäköisesti saman tien antanut lähtöpassit niin Eevalle kuin kvitteneillekin ja jäänyt itse paratiisiin. Sen verran epämiellyttävä kokemus on haukata kypsentämätöntä kvitteniä, joka maistuu ainoastaan tanniinilta. Kypsennettynä kvitteni sen sijaan on erittäin herkullinen ja hienon makuinen hedelmä.


viikon hedelmä 51/52:  kvitteni / quince (engl.) / membrillo (esp.) / marmeleiro (port.)

Kauniin keltaisen kvittenin hedelmäliha muistuttaa raakaa päärynää, mutta on vielä sitäkin kovempi, puisevampi ja parkkihappoinen. Missään punaviinissä ei ole sellaista määrää tanniineja kuin kvittenissä, mistä syystä kvitteni pitääkin kypsentää jotta sitä voisi syödä. Sokeriliemessä keitetty kvitteni tuoksuu ja maistuu kukkaisen aromaattiselta. Kvitteni säilyy jääkaapin vihanneslokerossa käyttökelpoisena jopa pari kuukautta ja tätä hedelmää on mahdollista esikypsennettynä käyttää lähes kaikissa niissä resepteissä, joissa muuten mainitaan omena tai päärynä.

Kvitteniä voi kypsentää yhdessä sitkeän lihan kanssa pitkään hauduttaen, sillä hedelmän tanniinit mureuttavat lihaa. Kaikkein suosituin tapa valmistaa kvitteni on kuitenkin keittää siitä marmeladia. Kvittenissä on niin paljon pektiiniä, että hilloutuminen tapahtuu helposti. Klassinen yhdistelmä on kvittenihillo ja espanjalainen manchegojuusto. Viipaloituna ja mausteliemessä keitettynä kvittenistä tulee erinomaista piirakan täytettä ja mausteliemen voi keittää kokoon kvittenisiirapiksi.

Edit. Kvittenin pitäisi muuttua keitettäessä kirkkaan punaiseksi. Aina näin ei kuitenkaan tapahdu, kuten ei tässäkään. Olen lukenut erilaisia teorioita siitä, miksi jokin kvitteni pysyy kellertävänä ja miksi jokin muuttuu punaiseksi, mutta yksimielisyyttä asiaan ei ole löytynyt. Joku ehdottaa kvittenien keittämistä kattilan kansi koko ajan päällä, joku on vakaasti sitä mieltä että kvittenit tulee keittää alumiinikattilassa ja  joku taas selittää värimuutoksen monen tunnin keittämisellä mahdollisimman korkeassa lämpötilassa. Toisaalla asia selitetään siten että kvitteneitä on eri lajikkeita ja lajikkeet käyttäytyvät hiukan eri tavoin - kuten omenalajikkeetkin. Voi olla että kaikki ovat oikeassa? Tai sitten sitruunamehu ja/tai valkoviini estivät tässä kvittenilohkojen punertumisen? Täytyy kokeilla uudelleen kun onnistun seuraavan kerran löytämään jostain kaupasta kvitteneitä.



Kvitteni-marenkipiirakka / quince-meringue pie

keitetyt kvittenit
3 kvitteniä kuorittuna, viipaleina
3 rkl sitruunamehua
4 dl valkoviiniä
2 dl vettä
0,5 dl vaaleaa siirappia
1 dl ruokokidesokeria
0,25 tl suolaa
1 kanelitanko
1 vaniljatanko
2 tähtianista

murotaikinapohja
100 g voita
50 g sokeria
1 muna
2.5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

kvittenikiisseli
3 dl kvittenien keitinlientä (lisää tarvittaessa vettä)
3 rkl maissitärkkelysjauhoa
3 keltuaista
1 rkl voita

marenki
3 valkuaista
1 dl sokeria
1 tl maissitärkkelystä

Esikypsennä kvitteniviipaleet liemessä, jossa on valkoviiniä ja vettä, sitruunaa, vaaleaa siirappia, sokeria, kanelia, tähtianista ja vaniljatanko, keitä 1,5 tuntia ja anna jäähtyä liemessään.

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaahdoksi, lisää muna ja sekoita hyvin. Lisää jauho-leivinjauheseos ja sekoita taikina tasaiseksi. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille ja kypsennä pohjaa uunin alatasolla 200 asteessa noin 15 minuuttia. Jäähdytä piirakkapohja.

Valuta keitetyt kvittenit ja mittaa kattilaan 3 dl kvittenien keittolientä. Vatkaa liemen joukkoon myös maissitärkkelys sekä keltuaiset. Kuumenna seosta kattilassa koko ajan sekoittaen kunnes se saostuu. Lisää voi, sekoita hyvin ja anna kiisselin jäähtyä.


Kaada jäähtynyt kiisseli piirakkapohjalle ja asettele sen päälle valutetut kvitteniviipaleet.

Vatkaa valkuaiset, sokeri ja maissitärkkelys kovaksi vaahdoksi ja pursota vaahto piirakan päälle. Paista uunissa 200 asteessa kunnes marenki on saanut hiukan väriä tai paahda marengin pinta kaasupolttimella. Marenkipäällysteinen piirakka on parhaimmillaan heti valmistamisen jälkeen. Piirakan kanssa voi tarjoilla vaniljakastiketta, jäätelöä tai kermavaahtoa.



14 kommenttia:

Katja kirjoitti...

Kiva kvitteniresepti. Minä olen omista kvitteneistä tehnyt aina vain hilloa ja likööriä, joten jotain muutakin voisi välillä kokeilla, kunhan vain taas satoa saadaan.:)

luimupupu kirjoitti...

Nätti. Nyt alkoi tehdä mieli marenkipiirakkaa. Voi, voi, ja olen täällä typötyhjällä työpaikalla...

Jael kirjoitti...

Kvitteneitä on täällä monella puutarhassaan ja niistä yleensä tehdään täällä hilloa. Ihanan näköinen piirakka!

Jonna kirjoitti...

Pakko tunnustaa, etten ole koskaan edes maistanut kvitteniä. Sinun ja Kivistön Marin reseptit kyllä houkuttelisivat kokeilemaan. Mistä olet löytänyt niitä?

Tuplaespresso kirjoitti...

@ Katja
Siis sulla kasvaa siellä sun upeassa puutarhassasi jopa kvittenipuu? Wau... :)

@ luimupupu
Sitten vaan illalla kotona pikkuinen marenkipiirakka uuniin :)

@ Jael
Oli se niin ihana piirakka, että siskoni, joka ei yleensä ole makean ystävä, santsasi tätä ;)

@ Jonna
Piti ihan käydä Kivistössä katsomassa mitä Mari oli tehnyt kvitteneistä ja siellä olikin oikein hyvä hilloresepti.
Muutaman kvittenin toin marraskuun alussa Portugalin visiitiltä siltä varalta että niitä ei ole missään Suomessa (mistä tiedänkin, että ne säilyvät tosi hyvin jääkaapissa) samoin kuin guavat, joista postasin 25.11. Stockan herkussa kuitenkin oli muutama kvitteni, joista täydensin varastoani. Olihan tässäkin pieni miettiminen, mitä muuta kvittenistä voisi tehdä kuin sitä hilloa ja lopulta muokkasin reseptin sitruunamarenkipiirakasta - paitsi että tästä tuli paljon parempi kuin esikuvastaan ;)

Katja kirjoitti...

Ei nyt sentään kvittenipuuta, mutta japaninruusukvittenipensaita. Koristeellisia, mutta myös hyöty samassa, kun hedelmät voi käyttää. Juuri sellaisista kasveista pidän kaikkein eniten.:)

Tuplaespresso kirjoitti...

Ahaa :) Niitä hedelmiä en ole koskaan maistanut, ainoastaan näitä ison omenan kokoisia kvitteneitä. Täytyy korjata tämä "aukko sivistyksessä", ensi syksynä yrittää saada jostain japaninruusukvittenin hedelmiä ja tehdä niistä jotain.

Canela kirjoitti...

Kiitos - nyt tiedän mihin käytän kaapissa olevan membrillo - pötkön. Ei se ihan vastaa tuoretta, mutta saa kelvata :)

Tuplaespresso kirjoitti...

@ Canela

Ja sitten juustokauppaan ostamaan pala Manchegoa :)

Sanja A. kirjoitti...

Täydenys:
bosniaksi: dunja
Iso puu kasvoi minun kotona, aivan ulkooven edessa. Sodan jälkeen, kun kävin kotimaassani, serbit olivat kaatunut sitä :(

Tuplaespresso kirjoitti...

@ Sanja A.

Dunja, kiitos :) Tässähän oppii vaikka minkä kielisiä sanoja. Bosniassa onkin varmaan sopiva ilmasto kvittenipuulle. Suomessa se ei minun tietääkseni menesty, ellei sitten jossain kasvihuoneessa.

Maija Haavisto kirjoitti...

Asun Hollannissa, jossa kvitteni on tosi suosittu. En ole koskaan itse ostanut, koska päähän on jäänyt idea, että se on "kitkerää ja pahaa". Yksi kaupan kvittenikombucha ei ole kovin hyvää. Plus mummini oli yrittänyt joskus tehdä hilloa ruusukvitteneistä ja luovuttanut liian happamuuden/kitkeryyden takia.

Nyt alkoi kuitenkin houkutella taas! Pitää ostaa kun niitä taas tulee, nyt alkukesästä ei taida olla.

Tuplaespresso kirjoitti...

Kvitteni (Cydonia oblonga) ja ruusukvitteni (Chaenomeles japonica) menevät joskus/usein sekaisin. Itse en ole koskaan maistanut ruusukvitteniä, ainoastaan Cydonia-lajin kvitteneitä. Raakana ne varmaan kumpikin ovat yhtä kitkeriä ja happamia? Kvitteni on ihan mielenkiintoinen hedelmä, jota minunkin täytyy kokeilla eri tavoin valmistettuna kun taas seuraavan kerran jostain löydän näitä hedelmiä. Täytyy olla jokin konsti, millä minäkin onnistuisin saamaan aikaan sitä ihan oikean väristä, punaista kvittenimarmeladia. Harjoitukset eksoottisten hedelmien parissa jatkuvat :)

Anonyymi kirjoitti...

http://www.liberherbarum.net/Pn0236.HTM
monella kiellä. Ekana löysin Tallinnasta Aiva,marmelo nimellä,
ei mikään yllämainituista