lauantai 13. helmikuuta 2016

Yksikätisen lounas yhdelle



Toinen käsi kipsissä on opettanut näkemään, mihin kaikkeen sitä oikein tarvitaankaan kahta kättä. Onneksi kipsissä on vasen käsi, eikä se oikea käyttökäsi. Ja onneksi M on ollut hyvin avulias, mutta ei hänkään voi olla kotona 24/7 minua nyt passaamassa. Tätä riesaa kestää vielä muutamia viikkoja. Tapaturmapolin lääkäri totesi, että mieluummin kuitenkin liukastuu niin, että ottaa vastaan kädellään kuin naamallaan. Värttinäluun murtuminen on vaivana siitä helpoimmasta päästä.

Olen joskus ihmetellyt, miten oikeat kokit osaavat rikkoa ja tyhjentää munan yhdellä kädellä. Nyt pääsin kokeilemaan sitä puoliksi pakosta. Rikkominen onnistui hyvin, mutta sitten kun sisältö piti valuttaa kulhoon, se ei ollutkaan enää yhtään niin helppoa. Veitsellä leikkaaminen on hankalaa yhdellä kädellä, mutta onneksi on sakset. Parista kananmunasta, kermatilkasta ja pakastekatkaravuista tulee nopea lounas. Vielä kun jääkaapissa oli pari kevätsipulia (ne saksittavat), ei tarvinnutkaan lähteä räntäsateessa ruokakauppaan.

Niin, miksi oikeastaan pitää tehdä ruokaa itse, kun kauppojen hyllyt notkuvat valmiita muoviin ja suojakaasuun pakattuja einesruokia, joita voi lämmittää? Olen antanut einesannoksille vuosien varrella muutamankin mahdollisuuden ja pettynyt joka kerta. Nekin, jotka oletusarvoltaan ovat ns "parempia" ruokatehtaita, osaavat tehdä eineksistään ihan kaameaa kuraa. Mikä mauste tai lisäaine sen selvästi erottuvan einesmaun mahtaakaan tehdä? Vai onko kyseessä jokin tietty valmistusmenetelmä? Vai muuten vain annoksen erityisen pitkä säilytysaika? Vai nämä kaikki yhdessä? Minua saa sanoa nirsoksi, mutta minulle ruoka ei ole pelkkää pakollista polttoainetta. Suostun kyllä syömään Apetitin pakastepinaattikeittoa ja Saarioisten perinteistä maksalaatikkoa, mutta en juuri muuta ja jos saa valita, nekin ruoat ovat parempia kotitekoisina.


Pikainen katkarapumunakas

2 munaa
2 rkl kermaa tai vettä
ripaus suolaa ja mustapippuria
nokare voita
iso kourallinen pakastekatkarapuja
pari kevätsipulia ohuina viipaleina

Vatkaa kulhossa sekaisin munat, kerma ja mausteet. Sulata teflonpannulla voi, kaada siihen munamassa, sekoittele paistinlastalla matalalla lämmöllä ja kun munakas alkaa olla reunoilta hiukan hyytynyt, ripottele siihen jäiset katkaravut ja kevättsipulit. Laita paistinpannulle kansi päälle ja odota hetken aikaa kunnes katkaravut ovat sulaneet ja lämmenneet. Taita munakas ja liu’uta se lautaselle. Saaristolaisleipä sopii katkarapumunakkaan kaveriksi.

Tällä tavalla katkarapumunakkaasta tulee todella mehevä.


2 kommenttia:

luimupupu kirjoitti...

Liityn einesnirsojen kerhoon. Mulle kelpaa vain Kivikylän purkkihernekeitto.

Tuplaespresso kirjoitti...

Sitä hernaria pitää maistaa sitten joskus, kun nämä nykyiset kotitekoiset loppuvat pakkasesta. Kivikylän makkarat ovat ainakin laatutavaraa.