maanantai 15. heinäkuuta 2013

Kolme näkökulmaa grillaamiseen



Näkökulma 1
  I - Helsingin kerjäläisongelma

Kerjäläisongelma ei Helsingissä rajoitu pelkästään yleisillä paikoilla, kuten kaduilla ja erityisesti toreilla, tapahtuvaan kerjäämiseen. Aggressiivisen kerjäämisen kohteina ovat myös yksityiset suljetut piha-alueet. Rahan sijasta nämä kerjäläiset haluavat ruokaa. Kaikki käy. Röyhkeydellä ei ole mitään rajaa. Hetkellinen selän kääntö grillattaville lihoille maksoi yhden kuudesta palasta. Kerjäläisen haukattua sen suuhunsa ja nokittua sitä maassa ei siitä enää ollut iloa meille. Voimasanojen höystämät poistumiskehotuksetkaan eivät näitä kokeneita kerjäläisiä karkottaneet. Niinpä ateriointimme sujui tällä kertaa vahtiessa toisella silmällä ruokavarkaita.

Näkökulma 2
  II - Vahingosta viisastuu?

Monta kesää sitten ollessamme jälleen kerran venelomalla ihanalla saaristomerellä päätimme paluumatkalla Turusta Helsinkiin yöpyä Gullkronan saaren vierasvenesatamassa. Veneen jääkaapissa oli naudan entrecotea Presidentin pihvi –marinadissa. Turkulainen kauppias Toivanen oli nimennyt marinoidut lihatuotteensa näin saatuaan kiitoskirjeen Tasavallan Presidentin adjutantilta. Mainitulla marinadilla marinoituja pihvejä oli toimitettu Kultarantaan ja lihat olivat maistuneet ruokailijoille.

Kannoin veneessä aina mukana olevan Weberin matkagrillin grillauspaikalle ja sytytin hiilet. Lihat olivat laudalla voipaperin päällä. Olin unohtanut ottaa mukaan veneestä grillipihdit tai oluttölkin – en muista kumman. Saattoi olla molemmatkin. Hiillosta odotellessa kävelin hakemaan asioita viereisessä laiturissa olevasta veneestämme, kun rannalta takaani kuului hirvittävä kirkuna ja naapuriveneilijät viittelöivät kiivaasti rannan suuntaan. Käännyin ja näin lokkiparven grillipaikalla. Juoksin grillille ja matkalla näin yhden lokeista lentävän vastaani lihapala suusta roikkuen. Se laskeutui kaislikkoon syömään saalistaan. Päästyäni perille totesin kaikkien lihanpalojen hävinneen ”parempiin suihin”. Onneksi jääkaapissa oli jäljellä paketti makkaraa, joten mekin saimme jotain purtavaa itsellemme.

Tämä palautui mieleen elävästi kun ryhdyin eilen grillaamaan porsaan kylkiluita, joita nykyisin ribseiksi kutsutaan. Kun poikasena grillasin niitä mökillä vanhemmilleni ja itselleni, niillä ei ollut niin hienoa nimeä. Ne olivat joko possun kylkiluita tai rimpsuluita. Isäni pyysi Turun Kauppahallista lihakauppiaaltaan ”niitä patruunavöitä” ja sai ribsejä nykykielen mukaan. Grillaaminenkaan ei ollut vielä kovin yleistä siihen aikaan. Oikea patruunavyö kävi kyllä eilen mielessä siinä pihalla syödessämme ja samalla lokkeja vahtiessamme.
Nimittäin - taas grillin kuumenemista odotellessani - kävin pikaisesti viemässä roskia roskikseen ja palatessani koin deja-vu –ilmiön kun kuulin lokkien kutsuvan kavereitaankin pihallemme. Styroxisesta eväslaatikostamme yksi hyväkäs oli jo salamana napannut yhden rimpsuluupalan. Siinä se sitten lojui kivetyksellä hiekkaisena ja lokin nokkimana ja päätyi biojätteeksi. Pari lokkia kaarteli ilmassa ja ne kaikki kutsuivat kavereitaan äänekkäästi mukaan grillijuhliin. Luulin olleeni tarpeeksi varovainen mutta näköjään en. Ja sitten sanotaan, että vahingosta viisastuu. No, ehkäpä kahdesta?

Näkökulma 3
  III - Ei oo totta!

Siis tää on ihan hirveetä! Ajattele nyt. Mun piti kaikessa rauhassa grillata meidän omalla pihalla – tai siis meidän taloyhtiön pihalla. No joo. Mä kannoin kaikki kamat pihalle sellasella styroxisella kylmälaukulla, jonka kansi on hävinny, ja hain grillin varastosta pihalle. Sit mä laitoin sen kuumeneen. Eihän tollainen pieni kaasugrilli hetkessä valmis oo. Varsinkin kun pitäis grillata porsaan ribsejä, jotka on kuivalla mausteseoksella maustettuja. Ne vaatii kunnon hiilloksen tai siis niinku tulen tai sillee. Mulla oli jotain roskii siinä ja mä aattelin heittää ne odottaessa roskikseen. Lihat oli siinä kopassa ja niissä oli voipaperi päällä ja sit grillipihdit painona. Ette usko et kun mä tulin takasin niin yksi tosi iso lokki, semmonen mustaselkäinen, seiso siinä kivipihalla ja sen jaloissa oli puolikas semmosesta possun ribsisuikaleesta. Eikä se lokki meinannu lähteä mihinkään vaikka mä kuinka huusin ja poljin jalkaa että menetkös siitä! Lopulta se lähti pois eikä edes ottanu sitä palaa mukaansa. Vaikka ei se mihinkään kauas lähteny. Siihen lensi saunan katolle tsiigaan josko sais uuden tsäänssin. No ei todella! Sit me koko loppuaika kytättiin et vieläk se tulee takas ja pari kertaa meinaskin. Mut siis aikuisten oikeesti. Ette arvaa miten paha mieli mulle tuli kun ruokaa meni tollee hukkaan. Eiks niitä lokkeja vois siirtää jonnekin landelle tai jotaan.


"Poliisikoira" tutkii raskauttavia todisteita. Rosvo on ensin kävellyt peltikatolla ja sen jälkeen laskeutunut styroxlaatikolle. Todisteena mustat sormenräpylänjäljet laatikon reunalla!

4 kommenttia:

Campasimpukka kirjoitti...

Meillä ei onneksi ole lokkiongelmaa, paarmat vain villiintyvät kun grili lyödään tulille, mikähän siinäkin on? :O

Tuplaespresso kirjoitti...

No hups. Jos pitää valita lokkien ja paarmojen välillä, niin pidetään mieluummin ne lokit. Ne ei sentään yritä syödä grillaajaa :)

kati kirjoitti...

Tämä oli huippuhauska! Kikattelen ääneen, mutta haluamatta olla lainkaan vahingoniloinen. Jos jotain vihaan muuten kaupungissa niin lokkeja.
Ja tuo patruunavyö takaisin nykyajan lihakauppojen sanavarastoon :)

Tuplaespresso kirjoitti...

Kyllä nämä sattumukset meitäkin naurattavat, ainakin sitten joskus jälkeenpäin :)