Täytetyt ankanrinnat

Vai pitäisikö puhua kevytankanrinnoista? Olin syksyllä onnistunut tarjouksesta vahingossa ostamaan ja laittamaan pakkaseen juuri niitä muutama vuosi sitten varoittamiani ”kevytankanrintoja”, joissa ei ole rasvaa juuri lainkaan. Sulatettuani lihat totesin, että vakuumiin pakattujen ankanrintojen nahka oli näppärästi käännetty reunan yli toiselle puolelle, jolloin näytti siltä kuin lihassa olisi ollut mukavasti ankanfileeseen oleellisesti kuuluvaa rasvaa. Mutta ei, rasvakerroksen paksuus oli vain pari milliä, jos kunnolla sitäkään. Jippii? Ovatkohan nämä jotenkin kovin nuoria ja nopeasti laihoilla eväillä kasvatettuja "broileri"ankkoja? 

Uudenvuoden aattona ei enää ollut mahdollisuutta vaihtaa menua, joten näillä mentiin. Toivottavasti vastaisuudessa muistan jättää tämän merkkiset kevytankkafileet kylmäaltaaseen vaikka kuinka olisivat tarjouksessa.

Lähes olemattoman rasvakerroksen vuoksi päätin kypsentää ankanrinnat täytettyinä, jotta niihin saisi makua. Vaikka itse ankka jäikin hiukan kuivaksi, täyte ja kastike pelastivat lopputuloksen. Tätä täytettä voi suositella myös ihan laadukkaisiin ankanrintoihin.

 

Täytetyt ankanrinnat

 

2  ankanrintaa (tarkista että nahan alla on rasvaa!)

2  valkosipulinkynttä

0,5 tl  suolaa

0,5 tl  fenkolinsiemeniä

1  tuore rosmariininoksa

2 rkl  raastettua parmesaania

ruokaöljyä

suolaa ja mustapippuria myllystä

 

 

Tee terävällä veitsellä viilto fileen reunaan toiseen päähän. Työnnä veitsi fileen sisään ja viiltele siten, että lihan keskelle muodostuu mahdollisimman suuri tasku. Varo leikkaamasta fileetä rikki mistään muusta kohdasta.

 

Kuori ja viipaloi valkosipulinkynnet. Lisää suola, fenkolinsiemenet, rosmariinin lehdet sekä parmesaani ja hienonna nämä veitsellä tosi pieneksi silpuksi. Lisää ruokaöljyä sen verran että aineksista muodostuu eräänlainen ”tahna”. Jaa seos kahteen osaan ja täytä fileiden taskut maustetahnalla.

Laita uuni lämpiämään 170 asteeseen.

 

Käännä fileet nahkapuoli ylöspäin ja viillä nahkaan ristikko. Varo leikkaamasta lihaan asti! Mausta fileet ulkopuolelta molemmin puolin hienolla merisuolalla ja mustapippurilla.

 

 

Laita fileet kylmälle paistinpannulle nahkapuoli alaspäin ja kuumenna pannua keskilämmöllä. Älä anna pannun kuumentua liikaa. Normaalista ankanrinnasta tulisi tässä vaiheessa sulaa rasvaa, jota voi kaataa talteen ja käyttää vaikka perunoiden paistamiseen. Rasvan sulaessa liha ehtii kypsymään hitaasti ja nahasta tulee rapea. Näistä ei sulanut juuri lankaan rasvaa, joten perunat jouduin paistamaan ruokaöljyllä. Kun (rasva on sopivasti sulanut pois ja) nahka on kauniin ruskea ja rapea, käännä ankat ja ruskista ne myös lihapuolelta. Lopuksi tökkää lihalämpömittarin anturi fileen keskiosaan ja fileet vähäksi aikaa uuniin. Sisälämpötilan noustua 55 asteeseen ankat ovat valmiit. Ankanlihan kuuluu jäädä roseeksi.

Nosta fileet vetäytymään leikkuulaudalle noin 10 minuutiksi ILMAN FOLIOTA, minkä jälkeen ankka on valmis viipaloitavaksi.

 

Tällaisia niistä tuli

Ja näin mehevää jälkeä olisi tullut oikeista ankanrinnoista

 

Kastikkeena oli appelsiinikastike, jonka resepti on täällä. Valitettavasti lopullisesta kastikkeella viimeistellystä annoksesta ei ole kuvaa.

 

 

Ai niin, appelsiinista puheen ollen... nyt alkoi veriappelsiinien aika.

Osaisiko joku antaa vinkin, mistä löytäisi oikean veriappelsiinin värisiä ja makuisia veriappelsiineja?

Tässäkin kilon pussissa punainen verkko hämää ostajan täysin. Kuudesta ”veri”appelsiinista viisi oli ihan tavallisen appelsiinin näköistä, makuista ja väristä ja kun oikein tarkkaan tutki, vasta sen kuudennen leikkauspinnassa saattoi jostain kohtaa erottaa aavistuksen hiukan tummemman oranssia sävyä.