Kun ulkona sataa vettä ja räntää, maa on lumeton ja allakka kuitenkin väittää että eletään tammikuun loppupuolta, niin mieli tekee vetää verhot eteen ja kaivautua viltin alle odottamaan kevätpäiväntasausta. Enkä varmaan ole ainoa. Jos aurinkokaan ei suostu näyttäytymään, niin otetaan edes parit sitrukset torjumaan vitamiinipuutoksia.
Nyt on paras appelsiiniaika ja kun mietin mitä niistä voisi leipoa, löysin kreikkalaisen filotaikina-appelsiinikakun, portokalopitan reseptin. Monella kotikokilla on paha henkinen allergia ohuelle filotaikinalle, joka tuppaa kuivumaan aivan liian nopeasti, tai ainakin repeilemään, ja jota on vaikea käsitellä jos siihen ei ole tottunut. Tämän kakun osalta niitä ongelmia ei ole eikä tule. Miksi? Se selviää oheisesta ohjeesta. Mehevästä levykakusta saa leikatuksi ainakin 24 reilun kokoista palaa.
Kodinkoneista tähän tarvitaan sellainen joka murskaa ja sekoittaa täydellisesti erilaisia aineksia keskenään, eli joko monitoimikone jossa on isohko kutterikannu tai tehokas blenderi ja siihen isohko kannu. Kakun aineksissa ei ole mitään sellaista mitä ei saisi lähikaupasta.
Portokalopita / Πορτοκαλόπιτα
* appelsiinisiirappi
* kakku
* viimeistelyyn
Sulata filotaikina pakkauksessaan huoneenlämmössä
parin tunnin ajan. Avaa pakkaus, levitä taikina, ota arkki kerrallaan, laskosta
ja aseta suureen uunivuokaan mahdollisimman ilmavasti. Kun kaikki filoarkit
on laskostettu, tarkista että ne eivät ole liian tiiviissä kasassa. Kuivaa
filoarkkeja uunissa 100 asteessa 1-1,5 tuntia. Aika riippuu siitä miten tiivis
kasa on ollut. Kannattaa pöyhiä välillä. Kun kaikki on rapeaa ja hajoaa käsiin,
laita vuoka jäähtymään.
Keitä siirappi ja kakkuun tarvittavat appelsiinit samanaikaisesti. Raasta kahden pestyn appelsiinin keltainen kuori taikinaa varten ja purista sen jälkeen näistä appelsiineista mehut siirappikattilaan. Mittaa kattilaan myös vesi sekä sokeri ja keitä kunnes kaikki sokeri on liuennut. Ota siirappikattila jäähtymään.
Laita toiseen kattilaan kaksi kokonaista pestyä appelsiinia ja valuta kattila täyteen vettä. Kun vesi alkaa kiehua, laita ajastin hälyttämään tunnin kuluttua, jolloin keitetyt appelsiinit voi nostaa jäähtymään.
Laita uuni lämpiämään 160°C kiertoilmalle.
Ota kuivatut filotaikinalevyt käsittelyyn ja murskaa ne käsin pieniksi hiutaleiksi. Ota esille kutterin/blenderin kannu, halkaise keitetyt appelsiinit ja purista niistä nestettä pois. Revi sitten appelsiinien sisus ja kuori kannuun. Kyllä, luit aivan oikein, kakkuun ei siis käytetä keitettyjen appelsiinien kitkerää nestettä, vaan kaikki muu, appelsiinien sisus ja kuoret.
Lisää sokeri ja blendaa ainekset hienoksi soseeksi. Lisää kannuun loput ainekset: auringonkukkaöljy, maito, kolme munaa, kahden appelsiinin raastettu kuori, leivinjauhe, ruokasooda sekä vaniljauute. Blendaa kaikki ainekset tasaiseksi massaksi.
Yhdistä filohiutaleet ja appelsiinimassa vähitellen. Ei liene väliä lisäätkö nestettä filohiutaleisiin vai filohiutaleita appelsiinimassaan, pääasia että ne sekoitetaan huolella yhteen vähän kerrallaan.
Pyyhkäise isohko uunipakki (tämä on 25 x 35 cm) ohuelti auringonkukkaöljyllä ja tasoita kakkutaikina vuokaan. Kypsennä kiertoilmassa 160°C noin 40-50 minuuttia tai kunnes kakun pinta on ruskistunut.
Ota vuoka ulos uunista ja kauho kuuman kakun pinnalle keittämääsi appelsiinisiirappia. Kakun tulee kirjaimellisesti uida siirapissa. Kun siirappi on imeytynyt, kauho lisää, odota hetki ja kauho taas lisää. Siirappia on ihan tarkalleen oikea määrä. Kun lopulta olet kaatanut kaiken siirapin kakkuvuokaan, anna sen imeytyä kakkuun ihan rauhassa vähintään pari tuntia, mielellään vaikka yön yli.
Leikkaa mehevä kakku paloiksi ja tarjoile vaniljajäätelön kanssa.
Tämä kakku on aina parempaa, jos sen malttaa antaa odotella pari päivää. Tarvittaessa portokalopita soveltuu myös pakastettavaksi annospaloina.
2 kommenttia:
Eka kertaa kuulen tämmöisestä kakusta, hyvin kiinnostavaa! Nimen olen ehkä kuullut. :)
Kun löysin tämän kakun, selasin sen jälkeen ainakin parikymmentä tällaista reseptiä, joiden tekijän nimi vaikutti aidon kreikkalaiselta. Tämä oli paras niistä, paitsi että vähensin hiukan siirapin määrää ja makeutta. Siitä tulikin maistajilta kehuja, oli "ihanan kosteaa" ja "ei yhtään liian makeaa". Annos oli vaan niin jäätävän iso, että siitä piti lahjoittaa kaikille lähitutuille että sain sen loppumaan.
Ai niin, suomalaisia portokalopitareseptejä oli tasan yksi ainoa. Nyt niitä on kaksi :)
Lähetä kommentti