perjantai 25. lokakuuta 2013

Omenapäärynä? Mitä ihmettä siitäkin tekisi?




Viikon hedelmä 42/52: nashipäärynä eli omenapäärynä

Tässä vaiheessa alkaa tehdä jo aika tiukkaa keksiä uusia hedelmiä “viikon hedelmäksi”. Taidan nyt jo olla ainakin viikon verran jäljessä laatimastani aikataulusta?

Kokeilin keittobanaania, mutta vihreänä tai keltaisena, jollaisena sitä käytetään ruoanvalmistukseen, se olisi ehkä voinut korvata perunan niin maultaan kuin koostumukseltaankin eli ei siitä postausta tullut… Ihan kokonaan mustaksi kypsyneenä keittobanaanin tärkkelykset ovat muuttuneet sokereiksi ja silloin taas mielestäni on ihan se ja sama, käyttääkö jälkiruoan valmistukseen sitä tai tavallista banaania. Joten se siitä.

Sitten olisin halunnut laittaa jotain kivaa ruusunmarjasoseesta, mutta sitäpä ei enää myydäkään suoraan kuluttajille. Ainoa mahdollisuus olisi ostaa sitä tukusta, jossa sen pieninkin myyntierä on 1,8 kg:n pakkaus. Sinällään vahinko, sillä ruusunmarja korkeine c-vitamiinipitoisuuksineen olisi aivan loistava jälkiruoka-aines. Kaikissa vauvanruokatölkeissäkin se on nykyään pilattu lisäämällä joukkoon päärynää tai vadelmaa. Ruusunmarjaa saa kyllä jauheena (laitan sitä usein jugurtin joukkoon), mutta se ei ole läheskään sama asia. Eli ei sitten ruusunmarjaakaan.




No viimeksi ostin muutaman nashipäärynän eli omenapäärynän. Yritin poimia kaupan laarista mahdollisimman kypsiä yksilöitä, mutta eihän siellä sellaisia ollut. Laitoin sitten kivikovat hedelmät neljän vuorokauden ajaksi  paperipussiin toivoen, että ne kypsyisivät syöntikelpoisiksi. Montakohan päivää se oikeasti kestää? Netistä lukemani mukaan omenapäärynä on puruvastukseltaan kuin omena ja hedelmäliha samalla tavalla rakeinen kuin päärynä. Tämä pitää paikkansa. Sen sijaan tämän hedelmän mainostettu upea makeus jäi kyllä kaukaiseksi haaveeksi. Makeutta ei ollut juuri lainkaan ja makua… eipä oikein senkään vertaa… Mehukkuuskin oli vähän siinä ja siinä. Näin siinä käy, kun toiselta puolelta maapalloa raahataan tänne raakoja hedelmiä. Pitäisi varmaan joskus päästä maistamaan nashipäärynää tuoreeltaan sen omalla kasvupaikallaan jossain Australiassa tai Aasiassa, jotta voisin muodostaa oikean käsityksen sen mausta. Nyt olin enemmänkin vain pettynyt. Suomesta en ehkä enää osta näitä hedelmiä, mutta sitkeänä sissinä päätin kuitenkin yrittää valmistaa tästä jotain koskapa ei niitä nyt viitsi biojätteisiinkään heittää kun kerran tuli ostetuksi. Mitä siis tehdä kohtalaisen kovasta ja vaatimattoman makuisesta hedelmästä niin että hedelmän oma maku tulisi mahdollisimman hyvin esille?

Etsin netistä erilaisia reseptejä, erityisesti suolaisia ruokia, mutta niitä varten olisin tarvinnut kypsiä ja makeita yksilöitä jotta omenapäärynän oma (ja varsinkin näiden yksilöiden lähes olematon) maku ei peittyisi reseptin kaikkien muiden ainesten makuun. Lopulta päädyin tekemään pienen keikauskakun sekä nashipäärynäsmoothien. Oli se ihan virkistävää vaihtelua, sillä en ole varmaan ainakaan kahteenkymmeneen vuoteen leiponut keikauskakkua, ennen kuin nyt taas. Miten se onkin päässyt niin unohtumaan? Tässä kuitenkin taas yksi retroresepti. Omenapäärynän makukin voimistui aavistuksen verran, kun sen kypsensi. Niin, ja olihan se smoothiekin ihan juotavaa, vaikka ei siitä maistaessa olisi osannutkaan sanoa mitä siinä oli. Makua siihen tuli vasta sitten, kun kaadoin sen takaisin kannuun ja blendasin joukkoon teelusikallisen sinihomejuustoa.




Keikauskakku (omenapäärynästä eli nashista)

vuoan pohjalle
20 g voita
3 rkl fariinisokeria
pienenpieni tupsaus muskottipähkinää
2 omenapäärynää
taikina
120 g huoneenlämpöistä voita pieninä paloina
1,5 dl sokeria
2 munaa
2,5 dl vehnäjauhoa
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl vaniljasokeria
3 rkl maitoa
koristeeksi
100 g mascarponea
1 dl kuohukermaa
1 rkl sokeria
mintunlehtiä

Valmistele ensin kakkuvuoka (halk. 22-24 cm). Voitele voilla vuoan reunat ohuelti ja pohja runsaammin. Ripottele pohjalle tasainen kerros fariinisokeria ja sen päälle hiukan muskottipähkinää, siis todella vähän ettei muskottipähkinän maku tule liikaa esille. Poista nashipäärynöistä siemenkodat. Kuori ja leikkaa hedelmät tasakokoisiksi viipaleiksi. Asettele viipaleet tasaisesti vuoan pohjalle fariinisokerikerroksen päälle. Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen.

Laita kulhoon huoneenlämpöinen voi sekä sokeri ja vatkaa ne vaaleaksi ja kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää munat yksi kerrallaan voimakkaasti vatkaten. Sekoita keskenään jauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri. Siivilöi jauhoseos muna-voivaahdon joukkoon ja sekoita huolellisesti. Lisää lopuksi maito ja sekoita hyvin.

Kaada taikina hedelmälohkojen päälle ja tasoita pinta. Laita vuoka ritilälle uunin alimmalle tasolle ja paista 40-45 minuuttia. Anna kakun jäähtyä ennen kuin kumoat sen oikein päin. Vatkaa mascarpone, kerma sekä sokeri vaahdoksi ja tarjoile sitä kakun kanssa.


Omenapäärynäsmoothie

1 omenapäärynä kuorittuna ja pilkottuna
1 dl maitoa
0,5 tl hunajaa
1 tl sinihomejuustoa

Laita kaikki blenderin kannuun ja pyöräytä tasaiseksi juomaksi. 





7 kommenttia:

Riitta kirjoitti...

Kakku on ainakin nätin näköinen! Mä en ole varmaan ikinä edes maistanut nasheja, täytyy pitää silmät auki jos kävelisi vastaan ruokakaupassa.

Jael kirjoitti...

Olen kerran tainnut noita omenapäärynöitä ostaa mutta päätin,että päärynät päärynöinä ja omenat omenina sittenkin jatkossa...
Herkullisen näköinen kakku!

Tuplaespresso kirjoitti...

@ Riitta

Aika helposti näiden ohi kaupassa käveleekin kun katsoo, että onpa hailakan värisiä omppuja...

@ Jael

Sinäkin :)

Katja kirjoitti...

Joskus aina olen omenapäärynöitä ostanut, jos ovat olleet halpoja. Sellaisenaan on tullut syötyä, ja onnekseni olen törmännyt mehukkaisiin yksilöihin. Kovin makeita eivät kylläkään koskaan ole, mutta itse olen pitänyt sen mehukkuuden vuoksi. Keikauskakut on hyviä, ja siihen varmasti sopi omenapäärynäkin hyvin.:)

Tuplaespresso kirjoitti...

Keikauskakkuun tämä oli ihan omiaan. Täytyy antaa omenapäärynälle vielä joskus uusi mahdollisuus, mutta mieluummin jossain sellaisessa paikassa, jossa sen saa syödä kypsänä tuoreeltaan sellaisena kuin sen kuuluisikin olla :)

Anonyymi kirjoitti...

Unohdin viime kirjoittaa tähän: täällä kotona olemme ostaneet omppupäärynöitä kerran tai kaksi - täysin mauttomia. Kymmenisen vuotta sitten olimme Osakassa omppu-, nashi- ja kakiaikaan. Slurps, että ne ovat kaikki hyviä ja mehukkaita. Ja suuria, isoimmat omput painoivat reilusti yli puoli kiloa ja nashitkin olivat kahden nyrkkini kokoisia. Japanilaisten suhtautuminen hedelmiinkiin on hyvin huolellista, tavaratalojen herkkuosastolla hedelmät pakataan yksitellen pehmeään verkkoon ja omppuhenkilökunta kumartaa kun olet ostanut kaksi palleroasi.

Tuplaespresso kirjoitti...

Kaikkihan ne maistuvat parhailta tuoreina, juuripoimittuina ja hellästi käsiteltyinä :) Japanissa ja paljon muuallakin osataan käsitellä hedelmiä ja Ranskassa on ihanaa, kun myyjä poimii sinulle juuri sen oikean hedelmän joka on parhaimmillaan syötäväksi tänään - tai sen, joka käytetään vasta huomenna.

Suomalaisen ruokakaupan arkea hedelmätiskillä:
kauppa-apulainen rompsauttaa hedelmät laatikostaan myyntitiskiin. Muutama hedelmä putoaa maahan, mutta ei se mitään, ne voi aina nostaa takaisin myyntipöydälle. Luonnollisestikaan ei tullut tarkistettua, jäikö sinne uudempien hedelmien alle joitain homehtuneita tai muuten vaan ruskeaksi lommoutuneita...
Valitettavasti...