torstai 3. lokakuuta 2013

Kotitekoinen umami katkaravuista, hävikistä herkuksi




M oli ostanut lohi-äyriäiskeittoa varten kokonaisia isoja kypsennettyjä katkarapuja. Kun hän perkasi niitä, muistin nähneeni Australian MasterChefissä tai jossain muussa ulkomaisessa ruokaohjelmassa, miten katkaravun päät voidaan kuivata ja joko syödä ne sellaisenaan snackseina (kuten suolapähkinät) tai valmistaa niistä katkarapujauhetta maustekäyttöön. Siinä samassa poimin perkuujätteistä kauneimmat ja punaisimmat päät uunivuokaan ja työnsin ne uuniin kuivumaan 120 asteeseen.

Reilun tunnin kuluttua katkaravunpäät olivat kuivuneet. Tuo ensimmäinen versio jäi vähän vaisun väriseksi. Katkarapujen päät haalistuivat uunikuivauksessa, mutta rapeiden päiden maku oli erittäin ”katkarapuinen”. Uunista tulviva katkaravun tuoksu oli myös hyvin voimakas. Mahtoiko haaleaksi muuttunut väri johtua siitä, että nämä olivat pakasteesta sulatettuja kypsiä katkarapuja?


Tein toisen kokeilun eilen. Taas päät sekä kuoret irti ja tällä kertaa myös kuoret päiden kanssa uuniin samaan lämpötilaan kuin viimeksikin, 120 asteeseen. Ja kohta keittiö täyttyikin voimakkaasta katkaravun tuoksusta, joten ikkuna auki ja liesituuletin käyntiin, etteivät naapurit ala ihmetellä. Osa kuorista haalistui, osa ei, yhdentekevää, tuoksu ja maku olivat huumaavan hyvät.

Vinkiksi koirallisille ja kissallisille lukijoille: koirat olivat ihan hulluina näihin kuivattuihin katkarapujen ”jätteisiin”. Nämähän ovat ihan terveellisiä ja erilaisissa eläinten lisäravinteissakin on krilliöljyä, eräänsorttisesta katkaravusta sekin.  Kun vastakin perkaan kokonaisia katkarapuja enkä tarvitse katkarapujauhetta mihinkään, kuivaan joka tapauksessa päät ja muut kuoret Söpölle ja Höpölle, päät rapsakoiksi satunnaisiksi makupaloiksi ja muut kuoret lisämausteeksi niiden normiruokaan. Tosin mausteeksi hyvin maltillisesti, sillä merestä troolatut katkaravut sisältävät jonkin verran luontaista suolaa. Olen usein kuivannut ravun- ja hummerinkuoria liemiaineiksi, mutta miksi en koskaan aikaisemmin ole tajunnut katkaravunkuorien kuivaamista?! Tämä vasta onkin todellista ”hävikistä herkuksi” –kokkaamista. Päiden ja kuorten paino on kuitenkin suhteellisesti melko suuri katkaravun kokonaispainosta. Biojätteisiin ei näin ollen joudu katkaravuista enää mitään, vaan kaiken pystyy hyödyntämään.


Ai niin, se resepti johon käytin niiden katkarapujen lihat ja kuivatuista päistä tehtyä maustejauhetta, siitä tuli katkarapupastaa, mutta en ottanut kuvaa koska täällä on jo niin monta katkarapupastareseptiä. Ja se katkarapujauhe – wau! Näin intensiivistä katkaravun makua ei saa ruokaan millään muulla, ei edes natriumglutamaatilla. 

Tai toisaalta … katkarapuhan ON umamia eli luontainen glutamaatin lähde samoin kuin tomaatti, sienet, soijakastike, parmesaani ym.


Kotitekoinen umami katkaravuista

kypsennettyjen katkarapujen päitä
                                                                                                             
Katkarapujen päät laitetaan uunivuokaan ja kuivataan uunissa 120 asteessa noin 1-1,5 tuntia. Kuivat päät jauhetaan ja jauhe siivilöidään, jos sinne on sattunut jäämään hiukan suurempia kuorenpalasia. Käytetään katkarapuruokien mausteeksi.

Se on siinä, kotitekoinen umami.




Ja vaikka olen pyhästi luvannut, että en enää osallistu reseptikilpailuihin, niin hyvän asian takia voin tämän kerran tehdä poikkeuksen. Näin hullu reseptikin. Umami on siis pinkki ruoka. Muistakaa äänestää umami voittajaksi :)


3 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

aivan mahtava keino hyödyntää nuo jämät! enpä ole tähän itsekään törmännyt!

Jaska Jokunen kirjoitti...

Kiitos, hyvä idea! Tätä täytyy kokeilla. Joko Sinulla on kokemuksia tuon jauheen säilyvyydestä? Ja olisiko parempi säilyttää kuivakaapissa vai jääkaapissa?

Tuplaespresso kirjoitti...

@ Jaska Jkunen
Säilyvyydestä en tällä kokemuksella osaa sanoa, mutta jos pitäisi säilyttää pidempään, laittaisin varmaan minigripissä tai pienessä muovirasiassa pakkaseen.