sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Fenkolirisotto ja paistettu lohi




Yhdelle hengelle on tylsää laittaa ruokaa. En edes osaa, vaan aina siitä jää toinen annos jonain toisena päivänä lämmitettäväksi. Olisi niiiiiin paljon helpompaa mennä ostamaan jokin valmis annos kaupasta, mutta kun ei pysty… Ei vaan  pysty. Lisäksi yhden hengen ruokailusta jää pois tärkeä keskustelu siitä, miten ruokaa olisi voinut parantaa (aina on jotain parantamisen varaa!). Ystävämme ovat joskus ihmetelleet ”miten te niin kauheasti aina haukutte toistenne ruokia, kun ne oli ihan hyviä”. Kysehän ei kertaakaan ole ollut haukkumisesta, vaan rakentavasta kritiikistä, jota kumpikin antaa ja saa – ja mikä parasta, osaa ottaa vastaan. Ehkä muissa perheissä ei koskaan kommentoida, syödään vaan ja sanotaan, että hyvää oli?  No, joka tapauksessa tänään ruokalistalla(ni) oli fenkolirisottoa ja nahkoineen paistettua lohta.

Risottoa laittaessani mieleeni juolahtaa aina MasterCheftuomari Matt Prestonin kommentti: “Across this wide brown land, I've eaten risotto in smart Italian restaurants that has been: a) chalky, b) sludgy, c) gluey, d) full of burst and split grains of rice, e) sticky, f) so solid, like a pudding you could turn it upside down and it won't fall out of its bowl, g) watery, and h) any number of combinations of the above.” Ja vaikka kuinka yrittää välttää noita mokia, siitä ei silti tule täydellistä risottoa. Tänäänkin risotto joutui lohen paistamisen takia odottamaan vähän liian kauan ja se ehti kiinteytyä liikaa (se aikataulutus!). Mutta lohi onnistui hyvin. Itse asiassa en muista milloin, jos koskaan, olen onnistunut tekemään näin täydellisesti paistetun lohifileen. (Pitää itse kehua, kun ei kukaan muukaan nyt ole kehumassa.)


Fenkolirisotto

1 fenkoli (n. 200 g)
1 pieni keltasipuli
1 valkosipulinkynsi
2 rkl voita
1,5 dl risottoriisiä
0,5 dl valkoviiniä
5 dl kasvislientä
3 isohkoa kuivattua salvianlehteä
40 g Mustaa Koskenlaskijaa
hiukan mustapippuria myllystä
(suolaa jos tarvitsee)

Viipaloi fenkoli mandoliinilla mahdollisimman ohuiksi (1-2 mm) viipaleiksi. Leikkaa sipuli ja valkosipulinkynsi oikein pieniksi kuutioiksi. Sulata voi kattilassa ja lisää sipulit sekä valkosipulit ja kuullota niitä pari minuuttia. Lisää fenkoliviipaleet ja jatka kuullottamista viitisen minuuttia. Lisää riisi ja sekoittele niitä kasvisten joukossa toiset viisi minuuttia. Lisää valkoviini ja hämmentele seosta kunnes neste on lähes haihtunut. Murenna joukkoon salvianlehdet ja lisää puolet kasvisliemestä ja odota että neste imeytyy riisiin. Lisää loppu kasvisliemi ja anna risoton hautua lähes kypsäksi. Lisää viimeksi Koskenlaskija pieninä paloina ja sekoittele kunnes juusto on sulanut. Mausta mustapippurilla.


Nahkoineen paistettu lohifilee

2 kpl noin 130 g suomustettua, nahallista lohifileetä
1 rkl voita
suolaa
sokeria
valkopippuria
puolikas limetti

Ota lohifileet huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen paistamista ja mausta suolalla, ripauksella sokeria, valkopippurilla ja muutamalla tipalla limettimehua. Laita fileet talouspaperin päälle nahkapuoli alaspäin. Näin paperi kuivaa ylimääräisen kosteuden ja nahasta tulee syötävän rapea.

Sulata voi kuumalla paistinpannulla ja laita lohifileet siihen nahkapuoli alaspäin. Kypsennä kunnes lohi näyttää lähes valmiilta. Käännä fileet ja kypsennä toiselta puolelta vielä 10-15 sekuntia jotta saat molemmin puolin kauniin paistopinnan. Koristele fenkolitöyhdöllä ja tarjoile heti.


4 kommenttia:

Campasimpukka kirjoitti...

Minä en ole montaa risottoa tehnyt, mutta kun olen tehnyt, olen koittanut valita muut komponentit niin, että risotto on se, jota odotetaan. Juuri tuon aikataulutusvaikeuden takia. ja siltikin onnistuminen on aina ihan sattuman kauppaa, tuntuu...

Tuplaespresso kirjoitti...

Risottoa odotetaan, samoin kuin pastaa. Arvioin väärin lohen paistumiseen kuluvan ajan.
Mutta ei se mitään, kun itse joutui syömään :) Eikä se nyt onneksi oikeastaan muutenkaan ole ihan yhtä nokonuukaa kuin jossain ammattikeittiössä. Hyvä syy olla pelkkä ruokaharrastaja eikä haaveillakaan ammattilaisurasta.

Katja kirjoitti...

Hyvän näköinen annos.:)

Yhden hengen annoksia on vaikea valmistaa. Kyllä sitä ruokaa aina tuppaa tulemaan vähän ylimääräistäkin. Eikä pelkästään itselle tosiaan ole edes innostavaa kokata.

Annoksen kuvaaminen vie myös aina oman aikansa, joten harvoin risotto enää parhaimmillaan on siinä vaiheessa, kun vihdoin pääsee syömään.;)

Tuplaespresso kirjoitti...

Yhden hengen annoksia? Kuka sellaisia osaa tehdä...
Mutta onneksi on tämä bloggaaminen, ettei tule kuitatuksi päivän (tai kahden tai kuuden...) syömisiä vaikkapa munakkaalla ja muutamalla voileivällä :)