maanantai 22. huhtikuuta 2013

Mustaa possua ja kotitekoisia vehnätortilloja



Epätrendikkäässä keittiössä ollaan suunnattoman ihastuneita Alentejon mustaan possuun ja varsinkin sen erinomaiseen saatavuuteen täällä Portugalissa. Kun kotiinpaluu Suomeen lähestyi, porco pretoa oli vielä ihan pakko valmistaa. Ostimme mustan possun kasslerviipaleita, vajaan sentin paksuisiksi leikattuja ja erittäin rasvaisia niskasiivuja. Vaikka mustan possun rasvan väitetään olevan laadullisesti kalarasvan luokkaa omegarasvahappoineen, niin liika rasva on aina liikaa rasvaa. Possuviipaleet maustettiin salaistakin salaisemmalla mausteella ja kypsennettiin pitkään ja hartaasti uunissa miedossa lämmössä, jotta mahdollisimman suuri määrä rasvaa sulaisi uunivuoan pohjalle ja lopusta tulisi ihanan pehmeää, maukasta nyhtömustaapossua. Ai se salaista salaisempi mauste? Pelkkä paikallinen merisuola. Suola ei peitä hienon raaka-aineen omaa makua, vaan ainoastaan korostaa sitä. Hiukan kärjistäen: kun mausteluettelo alkaa olla kymmenien rivien mittainen lista, niin varsinaisen raaka-aineen oma maku häviää ja loppujen lopuksi on ihan se ja sama vaikka ruokana tarjoiltaisiin vahvasti maustettua aaltopahvia. Tavalliseen possunlihaan varmaan oltaisiin lisätty vähän enemmän mausteita, mutta musta possu ei välttämättä kaipaa muuta kuin suolaa.


Lihaa ostaessamme ei ihan heti tultu ajatelleeksi, minkä kanssa se syötäisiin. Riisiä?... ei. Pastaa?... no ei ainakaan. Perunaa?... pakasteessa oli pussillinen ranskanperunoita ja kaapissa itäneitä perunoita jotka joutaa roskiin. Ranskikset ei ihan kolahtaneet, mutta jospa possu syötäisiinkin leivän kanssa? Leipähyllyllä oli paahtoleipää ja pari tummaa sämpylää eli niistä ei ollut possun kaveriksi, mutta kaapissa oli jauhoja joten ryhdyin leipomaan tortilloja. Lisäksi raastoin punakaalia ja porkkanaa ja tein niistä majoneesin kanssa coleslawn. Eilistä avokado-mangosalaattia oli pikkuisen jäljellä ja senkin sai käytetyksi loppuun. Tortillat vaan onnistuivat ilmeisen (valitettavan?) hyvin, koskapa M ilmoitti ettei meille sitten enää tarvitsekaan ostaa kaupan tortilloja.



Vehnätortillat

0,75 dl maitoa
0.75 dl vettä
2 tl oliiviöljyä
1 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
3,5 dl vehnäjauhoja
hiukan jauhoja kaulimiseen

Sekoita keskenään nesteet erikseen ja kuiva-aineet erikseen. Kaada kuiva-aineet monitoimikoneen kulhoon, käynnistä vatkaus ja lisää nestettä tasaisesti kunnes taikinasta on muodostunut pehmeä, mutta kiinteä ja kaulimiskelpoinen pallo. Nesteen ja jauhojen keskinäistä määrää voi joutua hiukan säätämään riippuen jauhojen laadusta. Alusta taikinaa koneella parin minuutin ajan, käsin vaivaamalla viitisen minuuttia.
 
Laita taikina puhtaaseen kulhoon, peitä muovikelmulla ja jätä lepäämään 20-30 minuutiksi. Muodosta taikinasta 6 palloa ja kääri niistä jokainen erikseen muoviin. Tortillat voi paistaa tästä noin 15 minuutin kuluttua, mutta taikinapallot voivat odotella kelmun sisällä pidempäänkin.


Ripottele hiukan jauhoja työtasolle ja kauli taikinapallot mahdollisimman ohuiksi letuiksi, lado ne lautaselle kelmujen väliin ja pidä kelmun alla paistamiseen asti. Kypsennä tortillat paistinpannulla keskilämmöllä noin puoli minuuttia kummaltakin puolelta. Pidä valmiit tortillat peitettynä tarjoiluun asti etteivät ne jäähdy ja kuivu liikaa.




Ei kommentteja: