torstai 4. toukokuuta 2023

Royalistin eväät lauantaille



Kuudes toukokuuta on Britanniassa harvinainen juhlapäivä, kuningas Charlesin kruunajaiset. Kun Suomessakin on innokkaita royalisteja, jotka seuraavat seremonioita, tässä muutamia erityisen maukkaita perusbrittiläisiä ruokavinkkejä kruunajaisviikonloppua varten.

 

 

Kotona voi järjestää kokonaisen iltapäiväteetarjoilun makeine leivoksineen ja herkullisine pienine voileipineen. Jos siitä tuntuu olevan liikaa vaivaa, ainakin skonssit on helpot tehdä. Varsinainen viikonlopppuateria voi alkaa herkullisella broccoli & Stilton -keitolla, sitten pääruoaksi  paistettua makrillia tai shepherd’s pie tai chicken tikka masala, josta on tullut jo lähes Britannian kansallisruoka. Aterian kruunaa jälkiruoka, joka voisi olla perinteinen Eton mess, tai jos pitää enemmän vadelmista, niin viskitujauksella maustettu cranachan on hyvä valinta.

 


Vaikka nykyisin Britanniassakin iltapäivätee on jo useimmilla kutistunut suomalaistyyppiseksi mukilliseksi pussiteetä keksin kanssa nautittuna, ravintolat pitävät edelleen yllä perinnettä. Monet näistä ravintoloista sijaitsevat hienoimpien hotellien yhteydessä. Jos matkustaa Lontooseen, kannattaa ehdottomasti googlata sieltä jokin hyvä ravintola, joka tarjoilee perinteistä iltapäiväteetä pienine voileipine, skonsseineen ja makeine herkkuineen, ja varata pöytä. Se on hintavaa, mutta ehdottomasti kokemisen arvoista.

Iltapäiväteen osalta voi törmätä erilaisiin nimityksiin, afternoon tea, five o’clock tea, light tea, full tea, cream tea, high tea... riippuen siitä mitä teen kanssa tarjoillaan. Jotkut ovat ruokaisampia kuin toiset, mutta jos ajatellaan sitä ehkä perinteisintä iltapäiväteetarjoilua, ensin haudutetun teen kanssa nautitaan pieniä kerrosvoileipiä, sitten skonsseja kerman ja hillon kera, ja lopuksi erilaisia pieniä makeita herkkuja, joiden joukossa näkee joskus mitä uskomattomampia konditorialuomuksia. Usein iltapäiväteen yhteydessä nautitaan myös lasillinen kuohuvaa. Kaikki tarjottava on pientä ja sormin syötävää. Haarukkaa ei normaalisti edes kateta pöytään. Pienet kerrosvoileivät ovat kahden tai kolmen suupalan kokoisia, skonssit halkaistaan käsin murtamalla ja nautitaan pieni pala kerrallaan hillon ja kerman kanssa. Joillekin on tärkeää hillon ja kerman ”oikea järjestys” ja britit jaksavatkin kinastella siitä, pitääkö skonssille laittaa ensin kermaa ja sitten hilloa – vaiko toisinpäin. Siitä kaikki kuitenkin ovat jokseenkin yhtä mieltä, että teellä tarjottavan skonssin tulee olla pyöreä eikä kolmikulmainen, teetä juodessa kuppia pitävän käden pikkusormea ei missään tapauksessa kuulu ojentaa suoraksi, eikä lusikkaa saa jättää kuppiin pystyyn. 

 


Meillä kerrostarjottimen alimmalla lautasella on neljää erilaista sormin syötävää kerrosleipää: munasalaattileipä, savulohileipä, coronation chicken –kanaleipä sekä se tärkein: kurkkuvoileipä. Keskimmäisellä lautasella on tosi pieniä Ø 5 cm skonsseja ja minicroissanteja pakasteesta paistettuna sekä niiden kanssa kermavaahtoa, mansikkahilloa ja lemon curdia. Ylin lautanen on herkkulautanen, valikoima petits fours'eja ja pieni trifle.

Finger sandwicheihin paahtoleipä on helpoin valinta ja kun nykyisin paahtoleipiäkin on erilaisia, vaaleita ja tummempia, niissä on jo ihan kivasti valikoimaa erilaisille täytteille. Leivät voi tehdä muotoonleikkaamista vaille valmiiksi jo edellisenä päivänä ja näin kannattaakin, jotta leipien maut ja kosteus ehtivät tasaantua. Siis kaikki muut paitsi kurkkuleivät. Kurkkuleipien valmistus on syytä jättää melkein viime hetkeen ettei kurkun kosteus ehdi kostuttaa leipää jo liiaksikin. Eri brittilähteet painottavat näissä voileivissä erilaisia yksityiskohtia, mutta ainekset ovat suurinpiirtein samat. Coronation chicken –täytteen resepti on alkujaan kuningatar Elisabet II:n kruunajaisista vuodelta 1953, jolloin ruokalistalla oli uutuutena kylmää kanaa ja curry-majoneesikastiketta.

 


Ensin kannattaa valmistaa kaikki täytteet. Reseptit on mitoitettu kuudelle pienelle paahtoleipäviipaleelle ja kerrosleipinä niistä tulee myös kuusi sormin syötävää leipää, kolmion tai suorakaiteen muotoista. Asiantuntijat antavat ohjeeksi varata neljä pientä kerrosleipää jokaiselle. Se tuntuu äkkiseltään ajatellen hyvin pieneltä määrältä, mutta jos kysyy itseltään, montako paahtoleipää päällisineen haluaisi nauttia teen kanssa, aika harva sanoo ”neljä”. Todennäköisesti vastaus olisi pikemminkin kaksi tai korkeintaan kolme paahtoleipää.

Kun täytteet on valmistettu, leipäpalat levitetään vierekkäin, voidellaan, täytetään ja ladotaan päällekkäin. Juuri ennen tarjoilua leivät leikataan muotoonsa. 

 


 

Coronation chicken -täyte

 

6  viipaletta ei-ihan-vaaleaa vuokaleipää (kaurapaahto)
100 g             kypsää kanaa (yksi koipireisi)
2 rkl              majoneesia
2 rkl              kreikkalaista jogurttia
1 rkl              mangochutneyta
0,5 tl             curryjauhetta
1-2 tl             hienonnettua tuoretta lehtipersiljaa
pari tippaa    sitruunamehua                   
tupsaus          sinappijauhetta
tarvittaessa   suolaa ja mustapippuria myllystä

 

Sekoita keskenään majoneesi, jogurtti, mangochutney, curryjauhe, lehtipersilja, sitruunamehu sekä sinappijauhe. Leikkaa kypsä kananliha ihan pieniksi kuutioiksi ja sekoita täytteen joukkoon. Maista ja mausta tarvittaessa suolalla sekä mustapippurilla. Levitä täyte kolmelle leipäviipaleella ja paina toiset leivät kanneksi. Kun olet poistanut kuoret, leikkaa jokainen kerrosleipä vielä kahdeksi palaksi.

 

Munasalaatti-vesikrassitäyte

 

6  viipaletta vaaleaa vuokaleipää (vehnäpaahto)
1                    kovaksikeitetty kananmuna
2 rkl              pehmeää voita
1 rkl              majoneesia
¼ tl               dijonsinappia
2 tl                hienonnettua ruohosipulia
ripaus            suolaa
2 rkl              hienonnettua vesikrassia

 

Sekoita keskenään voi, majoneesi, sinappi, ruohosipuli ja mausta suolalla. Lisää hienonnettu kananmuna ja sekoita. Levitä seos kolmelle leivälle. Tasaa hienonnettu krassi munavoin päälle ja peitä toisella leivällä. Kun olet poistanut kuoret, leikkaa jokainen kerrosleipä vielä kahdeksi palaksi.

 

Kylmäsavulohitäyte

 

6  viipaletta ei-ihan-vaaleaa vuokaleipää (kaurapaahto)
2 rkl              pehmeää voita
2 rkl              tuorejuustoa
1 rkl              hienonnettua ruohosipulia
1 rkl              hienonnettua tilliä
pari tippaa    sitruunamehua
kylmäsavulohta ohuina viipaleina

 

Sekoita keskenään voi, tuorejuusto, ruohosipuli, sitruunamehu ja tilli ja voitele leivät. Levitä kolmelle leivälle lohiviipaleita ja paina toiset leivät kanneksi. Kun olet siistinyt reunat, jaa jokainen kerrosleipä vielä kahdeksi palaksi.

 

Kurkkutäyte

 

6  viipaletta vaaleaa vuokaleipää (vehnäpaahto)
1 rkl              tuorejuustoa
1 rkl              majoneesia
2 rkl              pehmeää voita
1                    tuore kurkku
suolaa
valkopippuria myllystä

 

Kuori kurkku ja leikkaa siitä ohuita siivuja pitkittäin, suolaa kevyesti ja laita siivilään valumaan. Tarkista 15 minuutin kuluttua ja jos on liikaa suolaa, nyt sen voi huuhtoa pois. Laita kurkkuviipaleet talouspaperille kuivahtamaan. Sekoita voi, tuorejuusto ja majoneesi ja voitele sillä leivät ja jauha myllyllä pinnalle hiukan valkopippuria. Levitä kurkut limittäin kolmen viipaleen päälle ja laita toinen leipäviipale kanneksi. Paina kevyesti yhteen, leikkaa leivän reunat pois ja leikkaa kumpikin kerrosleipä kahteen yhtä suureen osaan.

 

* * * * * * * * * * * * * * *

 

 

Siinä missä suomalainen nauttii kahvinsa kanssa pullaa, britti ja irlantilainen ottaa mielellään teensä kanssa skonsseja. Reseptejä on yhtä monta kuin leipojaakin. Makuprofiili ei rajoitu pelkästään makeaan, vaan taikinaan voi lisätä erilaisia suolaisia aineksia pekonista ja juustoraasteesta sipuliin ja kesäkurpitsaan, ihan mitä vain mielikuvitus keksii. Atlantin takana nämä tunnetaan paremmin nimellä "self rising biscuits" tai "shortcakes". Ehkä parasta skonsseissa on niiden leipomisen helppous ja nopeus. Jo noin puolessa tunnissa taikina on tehty, leivottu ja laitettu tarjolle. Huonoin puoli on se, että ihanan rapeapintaiset skonssit ovat parhaimmillaan vain samana päivänä (joidenkin mielestä vain muutamia tunteja) leipomisen jälkeen.

Skonssit nostatetaan leivinjauheella ja nautitaan kohta uunista ottamisen jälkeen. Hyvin kohonnut leivonnainen halkeaa käsin repäisemällä helposti, lähes itsekseen, ylä- ja alapuoleksi ja sitten sen voi voidella vaikka kermavaahdolla ja hillolla

 

Scones eli skonssit

(8-10 kpl)

 

300 g             vehnäjauhoa + hiukan taikinan alustamiseen
3 tl                leivinjauhetta
0,5 tl             suolaa
1 rkl              sokeria
80 g               kylmää voita pieninä kuutioina
1                    muna
2 dl                maitoa
hilloa ja kermavaahtoa

 

Säädä uuni lämpiämään 220 asteeseen.

Laita yleiskoneen kutterin kulhoon jauho, leivinjauhe, suola sekä sokeri ja pyöräytä pari kertaa niin että ainekset menevät sekaisin. Lisää kylmä voi pieninä kuutioina ja pyöritä teriä niin kauan että ainekset muodostavat kulhoon tasaisen muruseoksen. (Tai tee taikina käsin nyppimällä.) Kaada sitten seos leivontakulhoon ja tee keskelle kuoppa muna-maitoseosta varten.

Vatkaa muna sekä maito keskenään ja kaada siitä noin kolme neljännestä tai vähän enemmän kulhoon muruseoksen joukkoon. Kosteahko taikina kohoaa paremmin kuin liian kuiva. Sekoita ainekset tasaiseksi ja varo vaivaamasta liikaa. Ripottele työtasolle hiukan jauhoja ja keikauta taikina siihen. Alusta kevyesti muutamalla, enintään kymmenellä kädenliikkeellä.

Kauli taikina 2-2,5 cm paksuiseksi ja ota siitä paloja pyöreällä 5-7 cm halkaisijaltaan muotilla / juomalasin avulla. Paina muotti taikinaan, mutta älä pyöräytä sitä, vaan nosta pois suoraan ylös. Tällaiset palat kohoavat uunissa kauniimmin. Nosta taikinapalat uunipellille leivinpaperin tai silikonimaton päälle ja voitele jäljelle jääneellä munamaidolla.

Kypsennä skonssit 220 asteessa 13-15 minuuttia ja tarjoile lämpiminä.

 

* * * * * * * * * * * * * * *

 

 

Broccoli & Stilton soup on yksi brittien parhaita keittoja. Stiltonin sijasta keittoon voi käyttää vaikka Aurajuustoa. Sopassa on oikeastaan vain yksi niksi: parsakaalia ei saa keittää liikaa. Noudata siis ohjeen keittoaikaa. Parsakaalin maku muuttuu keitettäessä ja ylikypsäksi muhjuksi keitetty parsakaali ei houkuttele enää ketään.

 

Parsakaali-sinihomejuustokeitto

(neljälle)

 

1 rkl              voita
1 rkl              hienonnettua valkosipulia
4                    kevätsipulia ohuina viipaleina
12 dl              kana- tai kasvislientä
300 g             jauhoista perunaa
500 g             parsakaalia
2 tl                kuivattua timjamia
200 g             sinihomejuustoa (Stilton tai joku muu)

 

Sulata kattilassa voi ja kuullota siinä valkosipuli sekä kevätsipulit. Lisää liemi sekä kuoritut perunat pieninä paloina ja keitä kunnes perunat alkavat tuntua pehmeiltä. Lisää parsakaali pieninä paloina sekä timjami ja keitä vielä 7-8 minuuttia. Poimi kattilasta pois muutama pienehkö parsakaalin kukinto lautasille koristeeksi ja lisää kattilaan kaksi kolmannesta (noin 130-140 g) sinihomejuustosta pieninä muruina. Sekoita miedolla lämmöllä ja sulata sinihomejuusto keiton joukkoon. Soseuta keitto (ei kovin hienoksi) sauvasekoittimella tai blenderissä ja jaa lautasille. Viimeistele annokset parsakaalin kukinnoilla, sinihomejuustomuruilla ja ripauksella timjamia.
 
 
* * * * * * * * * * * * * * *

 

 

Paistetut makrillifileet

 

makrillifileitä
suolaa
valkopippuria
oliiviöljyä

 

Sivele fileet nahkapuoleltaan oliiviöljyllä ja ripottele niille hiukan merisuolaa ja valkopippuria. Kuumenna paistipannu erittäin kuumaksi. Laita filee pannulle nahkapuoli alaspäin. Makrillifileellä on taipumus salamannopeasti käpristyä rullalle pituussuunnassa, joten painele fileetä hetken aikaa paistinlastalla, kunnes se asettuu. Pienennä hieman lämpöä ja anna sen paistua kääntelemättä ja koskematta kunnes kalan väri on muuttunut lähes kokonaan vaaleaksi ja nahka on mukavan rapea. Käännä hetkeksi lihapuoli alaspäin, mausta siltäkin puolelta ja nosta tarjolle. Liikaa paistettu makrilli on kumimaista, joten mieluummin ali- kuin ylikypsennettynä.

 

Pinkki punajuurisalaatti

 

4                    keitettyä punajuurta
4                    keitettyä kiinteämaltoista perunaa (samankokoisia kuin punajuuret)
puolikas        keskikokoinen keltasipuli
puolikas        maustekurkku
1 dl                kuohukermaa
3 rkl              creme fraichea
2 rkl              piparjuuritahnaa
1 tl                etikkaa
punajuurilientä

 

Kuori ja kuutioi punajuuret, perunat, sipuli sekä maustekurkku tasakokoisiksi kuutioiksi. Vatkaa kuohukerma tanakaksi vaahdoksi, lisää siihen creme fraiche, piparjuuritahna sekä etikka ja jatka vatkaamista kunnes seos on taas kunnollista vaahtoa. Värjää vaahto tilkkasella punajuurilientä ja sekoita salaatin joukkoon (ja jos siltä tuntuu, mausta varovasti suolalla ja mustapippurilla). Laita salaatti jääkaappiin tekeytymään noin tunniksi ennen tarjoilua.

 

* * * * * * * * * * * * * * *

 

 

Tämä jauheliha-perunasosevuoka, shepherd’s pie, on tunnetuimpia brittiläisen keittiön luomuksia ja lohturuokaa parhaimmillaan. Tätä ei voi olla rakastamatta. Shepherd’s pie:ssa lampaan jauhelihasta ja kasviksista haudutettu maukas muhennos yhdistyy täyteläiseen perunasoseeseen ja mikä parasta, tämän voi tehdä uunivalmiiksi jääkaappiin odottamaan vaikka jo pari päivää ennen tarjoilua. Mielenkiintoinen yksityiskohta reseptissä on se, että vaikka britit vaikuttavat tunkevan sitä minttuaan jokaiseen lammasruokaan, shepherd's pie annokseen se ei kuulu.

Jos lähikaupassa ei ole karitsan jauhelihaa, tavallinen naudan jauheliha soveltuu ihan yhtä hyvin.

 

Shepherd’s pie

 

perunasose
800 g             perunaa (jauhoinen muusiperunalaatu)
ripaus            suolaa
40 g               voita
tilkka            täysmaitoa tai kermaa

liha-kasvismuhennos

400 g             karitsan jauhelihaa (tai pääsiäisestä yli jäänyttä lampaanpotkaa)
hiukan           suolaa ja mustapippuria myllystä
1 rkl              ruokaöljyä
1 iso              porkkana
1                    sipuli
2                    valkosipulinkynttä
1                    sellerinvarsi
2 rkl              tomaattipyreetä
1,5 dl              punaviiniä
3 dl                kanalientä
5 oksaa          tuoretta timjamia
2                    laakerinlehteä
1 tl                worcestershirekastiketta
1 rkl              vehnäjauhoa
100 g             pakasteherneitä

pinnalle

1 dl                raastettua parmesaania
(hienonnettua persiljaa)

 

Kuori perunat ja leikkaa ne enintään pienen kananmunan kokoisiksi paloiksi. Laita keitinvesi kiehumaan ja mausta se ripauksella suolaa. Kun vesi kiehuu, lisää perunat.

Kuori ja paloittele porkkana ihan pieniksi paloiksi. Kuori sipuli ja hienonna se. Kuori valkosipulinkynnet ja leikkaa ne ihan pieniksi paloiksi. Leikkaa sellerinvarsi ihan pieniksi paloiksi.

Kuumenna paistinpannu, lisää öljy ja ruskista karitsan jauheliha (tai ihan hienoksi leikattu kypsä karitsan potkaliha). Mausta suolalla sekä mustapippurilla ja siirrä liha lautaselle odottelemaan. Jatka samalla paistinpannulla ja kuullota leikkaamasi kasvikset pannulle jääneessä rasvassa. Kun porkkananpalat alkavat olla pehmeitä, lisää tomaattipyree sekä punaviini, sekoita ja keitä matalahkolla lämmöllä kunnes neste on lähes haihtunut. Lisää sitten kypsä jauheliha, timjami, laakerinlehdet sekä worcestershirekastike ja sekoita. Ripottele jauho tasaisesti paistoksen pinnalle ja sekoita huolella. (Tässä vaiheessa kunnon britannialainen kotikokki lisäisi mausteeksi hiukan Marmitea, mutta me emme sellaista käytä.) Lisää kanaliemi ja keitä ihan pienellä lämmöllä välillä sekoitellen noin 20 minuuttia kunnes seos on muuttunut kastikkeesta muhennokseksi. Lisää joukkoon herneet suoraan pakasteesta ja kun ne ovat lämmenneet, tarkista suolan ja pippurin riittävyys.

Sillä välin kun muhennos hautuu, laita uuni lämpiämään 220 asteeseen, keitä perunat hiukan ylikypsiksi, kaada vesi pois ja sekoita voi perunoiden joukkoon. Soseuta perunat ja lisää täysmaitoa/kermaa sen verran että sose notkistuu sopivasti levitettäväksi lihamuhennoksen päälle.

Levitä karitsanjauhelihamuhennos tasaisesti uunivuoan pohjalle niin että sitä on enintään kolmannes vuoan korkeudesta. Levitä lihan päälle perunasose niin että sitä on suunnilleen yhtä paksu kerros kuin lihamuhennosta. Tasoita perunasose haarukalla ja ripottele pinnalle parmesaaniraaste. Näin vuoka ei tule liian täyteen eikä vahingossa kiehu yli laitojen.

Laita vuoka 220 -asteiseen uuniin keskitasolle noin 20 minuutiksi tai kunnes pinta on kauniisti ruskistunut. Anna vetäytyä 5-10 minuuttia, viimeistele persijalla ja tarjoile.

 

* * * * * * * * * * * * * * *

 

 

Intialaishenkisestä nimestään huolimatta kermainen, oranssinvärinen chicken tikka masala, tuttavallisemmin ”CTM”, on kuitenkin täysin brittiläinen ruoka. Mausteluettelo on kovin pitkä, mutta ei pidä säikähtää. Jos tätä tekisi vaikka kolminkertaisen annoksen ja laittaisi loput pakastimeen, jonain toisenakin päivänä voisi helposti nauttia ihanaa chicken tikka masalaa. Ja jos on joskus sattunut ostamaan monenlaisia intialaistyyppisiä mausteita, tähän niitä todellakin saa upotetuksi aika paljon, ettei niiden tarvitse väljähtyä purkissa liian pitkään.

 

Chicken tikka masala

 

marinadiin:
600 g             broilerin reisipaisteja (luuttomia ja nahattomia)
2 rkl              sitruunamehua
2                    valkosipulinkynttä hienonnettuna
2 tl                raastettua tuoretta inkivääriä
0,5 tl             suolaa
200 g             paksua maustamatonta jogurttia (ei kevyt!)
2 tl                garam masalaa
1 tl                kurkumaa
1 tl                rouhittua mustapippuria
1 tl                juustokuminaa
1 tl                jauhettua korianteria
1 tl                paprikajauhetta

 

Leikkaa reisipaistit pienemmiksi, tasakokoisiksi paloiksi. Sekoita kulhossa sitruunamehu, valkosipuli, inkivääri sekä suola ja lisää kanapalat. Sekoita huolella. Mittaa yhteen astiaan muut mausteet ja lisää jogurtti. Sekoita huolella ja lopuksi yhdistä kaikki ainekset keskenään. Laita kana marinadeineen tiiviiseen astiaan ja jääkaappiin marinoitumaan seuraavaan päivään.

2 rkl              ruokaöljyä

Ennen kastikkeen valmistusta pyyhi marinadi kananpaloista ja ruskista palat nopeasti paistinpannulla ruokaöljyssä. Laita palat odottamaan kunnes kastike on melkein valmista.

kastike:

2 rkl              voita
1                    iso sipuli
2                    valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 rkl              raastettua tuoretta inkivääriä
2 tl                jauhettua korianteria
1 tl                garam masalaa
1 tl                paprikajauhetta
1 tl                kurkumaa
1 tl                juustokuminaa
0,5 tl             hienoksi jauhettua kardemummaa
0,5 tl             cayennea
1 tölkki (400 g)  tomaattimurskaa / passata
1 tl                suolaa
2 tl                ruskeaa sokeria
1 rkl              sitruunamehua
3 dl                kuohukermaa (tai rasvaista jogurttia)
pinnalle:       tuoretta korianteria

 

Kuori ja hienonna sipuli sekä valkosipulinkynnet. Kuumenna voi samalla (pesemättömällä) pannulla jossa paistoit kananpalat. Lisää sipuli, valkosipuli sekä inkivääri ja kuullota niitä voissa kunnes sipuli alkaa pehmitä. Lisää kuivamausteseos: korianteri, garam masala, paprikajauhe, kurkuma, juustokumina, kardemumma sekä cayenne ja sekoittele mausteita pannulla muiden ainesten kanssa puolisen minuuttia.

Lisää tomaattimurska, suola sekä sokeri, sekoita ja anna kastikkeen kiehua 10-15 minuuttia ihan pienellä lämmöllä välillä sekoitellen kunnes tomaattimurska alkaa saostua. Lisää sitruunamehu, kuohukerma/jogurtti sekä kypsennetyt kananpalat, sekoita ja anna kiehua vielä muutaman minuutin ajan.

Tarjoile keitetyn basmatiriisin kanssa ja viimeistele ruoka hienonnetulla tuoreella korianterilla.

 

* * * * * * * * * * * * * * *

 


 

Eton Mess jälkiruoan nimestä ja alkuperästä on monenlaista tarinaa, kuten se, että tämä olisi syntynyt 1930-luvulla kun labradorinnoutaja istahti eväskorin päälle, jossa eväskorissa oli kermavaahdolla ja mansikoilla koristeltu pavlova. Tämähän ei missään nimessä voi pitää paikkaansa, sillä kaikki jotka tuntevat yhdenkin labradorinnoutajan, tietävät että koira olisi hotkinut eväskorin sisällön ennen kuin kukaan olisi edes huomannut asiaa. Sitten kaikki olisivat vain ihmetelleet, että eikös täällä pitänyt olla jotain jälkiruokaakin...

Toinen tarina väittää, että tämä jälkiruoka keksittiin jo 1800-luvun lopulla kahden koulun, Etonin ja Harrowin, välisen krikettiottelun aikana. Päivällisellä oli tarkoitus tarjota kermavaahdolla ja marengilla koristeltuja mansikoita, mutta valitettavasti jälkiruokakulho putosi maahan. Kun herkkua ei raaskittu heittää pois, se kaavittiin takaisin kulhoon ja tarjoiltiin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Myöhemmät tarinat kertovat että Eton mess on tehtykin kermasta, marengista ja banaanista  eikä mansikoista, jolloin se olikin banana mess. Joidenkin lähteiden mukaan alussa oli vain marjoja ja kermavaahtoa ja marenki tuli reseptiin vasta myöhemmin. Vaihtoehtoisia totuuksia tuntuu riittävän yhtä paljon kuin nykypolitiikassa. Varmistettu fakta on kuitenkin se, että Eton mess –nimistä jälkiruokaa tarjoillaan Britannian kuuluisimpien poikakoulujen, Eton Collegen ja Harrow Schoolin välisen krikettiottelun aikana.

Kuten kaikki kuuluisat ruoat, myös Eton mess on muuntunut moneksi. Näitä googlatessa löytyy kaikenlaisia kerma-marja-marenkisotkuja. Se voi olla Berry mess, jolloin mansikoiden lisäksi marjoina on vadelmia, mustikoita, karhunvatukoita ja/tai muita keskikesän marjoja. Damson mess on vastaava kriikunajälkiruoka ja Rhubarb mess sisältää raparperia. Autumn messin marjat on korvattu viikunoilla ja päärynöillä, Gascon messin marjat ovat konjakissa marinoituja luumuja sekä saksanpähkinää ja löytämäni Tropical mess sisältää passioncurdia, tuoretta passionhedelmää, kookoshiutaleita sekä mintunlehtiä. Kaikki varmasti todella herkullisia ”sotkuja”.

Kuitenkin Eton messin perusreseptissä on vain kermavaahtoa, mansikoita ja marenkia. Marengin ei tarvitse olla itse tehtyä, ellei käytettävissä satu olemaan jostain muusta ruoanvalmistuksesta jäänyttä munanvalkuaista. Mansikoiden (ja/tai muiden marjojen) tulee kuitenkin olla tuoreita. Sulatetut pakastemarjat ovat aivan liian pehmeitä tähän herkkuun.

 

Eton mess

(kahdelle)

 

1 dl                vispikermaa
pari kourallista karkeasti rouhittuja marenkeja
200 - 300 g    tuoreita mansikoita

 

Leikkaa mansikat pienemmiksi paloiksi.
 
Ulkomaiset tuontimansikat talvella kannattaa kevyesti mehustaa ennen käyttöä: Ripottele palojen päälle hiukan sokeria ja anna marjojen mehustua huoneenlämmössä 15-30 minuuttia ennen käyttöä.

Vatkaa kerma napakaksi vaahdoksi ja sekoita joukkoon marenkirouhe. Sekoita näiden joukkoon vielä 2/3 mansikoista ja jaa seos kahteen jälkiruokamaljaan. Viimeistele annokset lopuilla mansikanpaloilla (ja kokonaisilla pikkumarengeilla).

 

* * * * * * * * * * * * * * *

 


 

Skotlantilaisista ruoista haggis lienee se tunnetuin, mutta jälkiruoista ehdoton ykkönen on cranachan. Skottiviskillä maustettu kerrosjälkiruoka koostetaan kermasta, vadelmista, kaurasta ja hunajasta. Ei mikään kevytjälkkäri, mutta kerrassaan herkullinen makuelämys.

Kaura saisi olla mielellään kokonaisia rikottuja jyviä tai edes ryynejä (Myllärin vanhan ajan kauraryyni), mutta hätätapauksessa Elovenakin kelpaa. Siitä vaan ei saa yhtä rapeaa elementtiä kuin vähemmän käsitellystä kaurasta. Joissain resepteissä rikottuja ja paahdettuja kauranjyviä liotetaan yön yli viskissä, mutta litistetyt jyvät tai kaurahiutaleet eivät toimi, sillä ne menevät vain puuroksi sillä tavalla.

Cranachanista on myös muita versioita, mutta tässä se tavallisin resepti. Asianmukainen tarjoiluastia on viskilasi tai vastaava.

 

Cranachan

(kuudelle)

 

kourallinen   rikottuja kauranjyviä tai kauraryynejä
250 g             vadelmia soseeksi
2 rkl              sokeria
4 dl                vispikermaa (ei kuohukermaa)
200 g             maustamatonta rahkaa tai philadelphia tuorejuustoa
0,5 dl             sokeria
6 rkl              skottiviskiä (= 2 minipulloa)
juoksevaa hunajaa
100-150 g     vadelmia koristeeksi

 

Kaada kaurat paistinpannulle ja paahda niitä sen verran että väri muuttuu vaaleanruskeaksi ja tuoksuun tulee paahteisuutta. Älä jätä niitä pannulle, vaan kaada paahtuneet kaurat heti lautaselle jäähtymään.

Laita 250 g vadelmia ja 2 rkl sokeria kulhoon ja survo ne haarukalla soseeksi.

Laita vispikerma, rahka/tuorejuusto ja sokeri kulhoon ja vatkaa ne pehmeäksi vaahdoksi. Lisää viski ja jatka vatkaamista kunnes vaahto alkaa pysyä paremmin kasassa.

Ota 6 on-the-rocks –lasia tai vastaavaa ja lusikoi niihin kerroksittain ensin viskikermaa, sen päälle vadelmasosetta, viskikermaa, sosetta, viskikermaa, sosetta jne kunnes kaikki on käytetty. Päällimmäiseksi viskikermaa. Viimeistele annokset juoksevalla hunajalla ja kokonaisilla vadelmilla. Anna makujen tasaantua jääkaapissa parin tunnin ajan ennen tarjoilua. Ripottele paahdettu kaura annosten päälle vasta tarjoiltaessa.

 

2 kommenttia:

Ulla kirjoitti...

Jos näillä eväillä ei saada yhtä kuningasta kruunattua, niin ei sitten millään :-)
Keitto kuulostaa niin hyvältä, että siitä on pakko vihjaista paremmalle puoliskolle.

Tuplaespresso kirjoitti...

No niinpä :)
Ja keitto on todella hyvää. Jos onnistut jostain löytämään aitoa Stiltonia, niin aina parempaa, mutta kyllä joku muukin, kuten Saint Agur käy. Aurajuusto on niin mietoa että sen maku ei kauheasti jaksa nousta tuossa sopassa.

Itse en ehtinyt eilen seurata juhlahumua, mutta tämän aamun seremoniakuvissa itse kunkku näytti aika vakavalta. Ei sitä vissiin sellaisella hetkellä sovi alamaisille hymyillä tyytyväisenä, että vihdoinkin!