maanantai 8. lokakuuta 2018

Pide on turkkilainen pizza



Pide (lausutaan kuten kirjoitetaan) on turkkilainen versio pizzasta. Kanootin muotoisen piden täytteet ovat useimmissa resepteissä hyvin perinteisiä, lihaa tai juustoa, usein kananmunalla viimeisteltynä. Makuasia, haluaako tehdä pari isompaa, vai muutaman pienemmän piden. Olen joskus aiemminkin tehnyt näitä, mutta mielestäni taikina silloin on ollut liian pullavaa. Nyt löysin erilaisen reseptin ja tästä tuli paljon parempaa niin että kehtaa päivittää blogiin.

Pizza on hyvää tuoreeltaan ja hyvä pizza vielä seuraavanakin päivänä. Tämä pidekin oli tosi hyvää myös seuraavana päivänä hiukan lämmitettynä, kun täytteiden maut olivat rauhassa saaneet tasaantua. Kannattaa kokeilla vaihteluksi sen iänikuisen perinteisen pizzan sijaan. Toisessa pidessä on täytteenä juustoa, pinaattia ja kananmunaa, toisessa chilillä ja za’atarilla maustettua karitsanjauhelihaa. Molempi parempi.




Pide (turkkilainen pizza)

taikina
1,5 + 1,5 dl kädenlämpöistä vettä
6 g (1/2 pss kuivahiivaa)
2 tl oliiviöljyä
3 rkl turkkilaista jogurttia
1 tl sokeria
520 g (8 dl) vehnäjauhoa + 1/2 dl taikinan alustamiseen
hyppysellinen suolaa

voiteluun 1 keltuainen + 1 rkl vettä


Laita pieneen kulhoon 1,5 dl lämmintä vettä ja sekoita joukkoon hiiva, oliiviöljy sekä sokeri. Sekoita ja anna hiivan heräillä 10-15 minuutin ajan kunnes seos vaahtoaa kunnolla.

Kaada vehnäjauho isoon kulhoon ja sekoita joukkoon suola. Tee keskelle jauhoja kuoppa, kaada siihen hiiva-vesiseos sekä jogurtti ja ala sekoittaa taikinaa. Lisää sitten loput vedestä ja sekoita kunnes vesi on imeytynyt jauhoihin. Älä tee taikinasta liian tiivistä ettei pohja jää kuivaksi eli lisää lusikallinen tai pari vettä, mikäli on tarpeen. Kaada taikina jauhotetulle leivinpöydälle ja alusta taikinaa 5-10 minuuttia kunnes se on pehmeää ja joustavaa. Laita taikina öljyttyyn kulhoon, lämpimään paikkaan kohoamaan kaksinkertaiseksi. Tähän menee noin tunti, jona aikana valmista täytteet.


täytteet

jauhelihatäyte
400 g vähärasvaista karitsanjauhelihaa
1 rkl oliiviöljyä
1 sipuli hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2 mietoa chiliä, vihreä ja punainen
1 rkl tomaattipyreetä
3 tuoretta tomaattia pieninä kuutioina
0,5 tl savupaprikajauhetta
2-3 tl za’ataria *)
pikkuripaus cayennea
iso kourallinen hienonnettua lehtipersiljaa + hiukan viimeistelyyn
suolaa ja mustapippuria myllystä

                      *) za’atar:     2 tl paahdettuja seesaminsiemeniä,
                                            2 tl tuoreita timjaminlehtiä
                                            2 tl sumakkijauhetta
                                            1 tl karkeaa merisuolaa
                                            Laita kaikki ainekset mortteliin ja hienonna.


Kuumenna oliiviöljy pannulla ja kuullota siinä sipulit sekä valkosipulinkynnet. Lisää jauheliha ja ruskista se sipuleiden joukossa. Mikäli karitsa ei satu olemaan ns vähärasvainen ja siitä selkeästi alkaa sulaa rasvaa pannulle, työnnä lihat toiselle reunalle, kallista pannua ja lusikoi ylimääräinen rasva pois. Näin paistoksesta tulee paremman makuista. Lisää sitten hienonnetut chilit (ilman siemeniä!) sekä tomaattipyree ja sekoittele hetki. Lisää tomaattikuutiot, savupaprikajauhe, za’atar sekä cayenne ja anna ainesten kiehua matalalla lämmöllä kunnes tomaatit ovat täysin muhentuneet seoksen joukkoon. Lisää kourallinen lehtipersiljaa, sekoita ja lisää suolaa tarpeen mukaan sekä muutama rouhaisu mustapippuria myllystä. Jäähdytä seos.


pinaatti-juustotäyte
80 g pinaattia ryöpättynä
250 g pehmeää ricottaa
150 g murennettua fetaa
150 g raastettua mozzarellaa
1 tl raastettua sitruunankuorta
1 rkl oliiviöljyä
suolaa maun mukaan
3 munaa, yksi rikottuna jokaisen piden päälle

Hienonna ryöpätty pinaatti karkeasti ja lisää joukkoon ricotta, feta, mozzarella, sitruunankuori sekä oliiviöljy. Sekoita ja mausta tarpeen mukaan suolalla.


Laita uuni lämpiämään 250 asteeseen ja työnnä pelti uuniin kuumenemaan. Kun taikina on kohonnut, ota se kulhosta, pyöräytä tangoksi ja jaa kuuteen keskenään samankokoiseen osaan. Kauli taikinapalat pulikalla muutaman millin paksuiksiksi, noin 20(-25) cm x 30(-35) cm kokoisiksi ”pizzapohjiksi”. Valmista kolme pideä kerrallaan. Levitä toiselle, kylmälle uunipellille leivinpaperi ja asettele taikinalevyt siihen vierekkäin.  Taita reunoja hiukan sisäänpäin ja levitä täyte tasaisesti taikinalevyn keskelle kanootin muotoisesti. Taita sitten reunat ylös sisäänpäin ja nipistä taikinan päät kiinni siten että täyte pysyy paikoillaan. Tämä ei ehkä ole ihan oikeaoppisesti nipistelty, mutta ajatus on tärkein. Lisää rikotut kananmunat juustotäytteen päälle ja voitele taikinareunat keltuaisen ja veden seoksella. Ota kuuma pelti uunista ja aseta se kuumankestävälle alustalle. Nosta kylmä pelti kuuman pellin viereen, nykäise leivinpaperi pideineen kuumalle pellille ja pelti takaisin uuniin. Kypsennä uunin keskitasolla 250 asteessa 10-12 minuuttia.

Ota valmiit pidet jäähtymään ja laita kuuma pelti takaisin uuniin. Valmista sitten kylmälle pellille toiset kolme pideä, täytä ne lihaseoksella, voitele reunat ja nykäise taas papereineen kuumalle pellille uuniin 10-12 minuutiksi. Viimeistele persiljasilpulla.

Tarjoiltaessa leikkaa pide sopivan kokoisiksi viipaleiksi.


3 kommenttia:

Sari - CampaSimpukka kirjoitti...

Nämä on kyllä aivan ihania, tulee aina mieleen se mattokauppa, jossa näitä tarjoamalla meidät saatiin kuin saatiinkin ostamaan matto, tuossa se on vieläkin olkkarin lattialla. ;D Matto, ei pide. Kokeilin tehdä kerran muutama vuosi sitten, mutten saanut ollenkaan noin hienonnäköisiä aikaan.

Jael kirjoitti...

Pide on kyllä tosi hyvää, olen syönyt Istanbulin lentokentällä, mutta koska ottomaanit 400 pitkän hallitsijakautensa aikana jättivät myös ruokamuistoja, niin täältäkin löytyy. Mulle lihaton versio:) Todella hienot pidet olet tehnyt:)

Tuplaespresso kirjoitti...

@ CampaSimpukka
Hyviä olivat, joo, ja jo toisella kertaa onnistui jopa niiden muotoilu. Tai ainakin sinne päin. Ihan varmasti seuraavan kerran sullakin onnistuu kun olet jo kerran harjoitellut :)

@ Jael
Jos jauhelihaversion tekisin lihattomana, korvaisin lampaan varmaankin munakoisolla ja herkkusienillä. Mielenkiintoinen tuo kanoottimuoto, jollainen näyttää olevan myös joissain georgialaisresepteissä. Tuli mieleen myös karjalanpiirakka. Onkohan siihenkin saatu vaikutteita ottomaaneilta?