Viime viikonloppuna kokkasimme
todellista retroruokaa, porsaankyljyksiä. Niin retroa, että usein käyttämämme
ison X -herkkukaupan lihatiskin nuorehko naismyyjä ei tiennyt mikä on porsaankyljys. Vielä
selventävän ja huolellisesti artikuloidun ”siis porsaankyljyksiä kolme
kappaletta” – pyyntöni jälkeenkin hän yritti sinnikkäästi paketoida minulle kolme
kappaletta sievää pientä possun short ribsiä. Lopulta vanhempi kollegansa auttoi häntä
etsimään palvelutiskistä oikean kohdan ja osoitti, miltä näyttää porsaankyljys.
Tunsin itseni ei vain retroksi, vaan TOSI vanhaksi...
Erilaisia sous vide –reseptejä etsiessäni
törmäsin kerran sous vide esikypsennettyihin porsaankyljyksiin. En ollut
koskaan ajatellut, että nekin voisi etukäteen täsmäkypsentää, mutta kaikkea
pitää kokeilla. Onneksi kyljykset eivät olleet saman päivän ruoka, sillä ohjeen
mukaan ne pitää ensin marinoida, minkä jälkeen ne lilluisivat vakumoituna sirkulaattorissa
kaksi vuorokautta ollakseen juuri sopivan mureita ja meheviä. Valmistin
kyljyksille marinadin, jonka suljin vakuumipussiin yhdessä kyljysten kanssa.
Siinä kyljykset maustuivat kuusi tuntia ja sitten siirsin ne kypsymään vesihauteeseen
62 asteeseen kahdeksi vuorokaudeksi. On tämä harrastaminen ihan hullun hommaa,
mutta uteliaisuus pakotti kokeilemaan onko tässä mitään järkeä vai pelkkää
turhaa hifistelyä, kun pannulla kyljykset hautuisivat valmiiksi tunnissa.
Suomalainenhan ei usko ennen kuin kokeilee itse.
Porsaankyljyksiä
sipuli-kermakastikkeessa,
klassikko, mutta (very) slow food twistillä
marinadi:
1
rkl korianterinsiemeniä
2
solo valkosipulia
1
pieni punainen chili
1
rkl soijakastiketta
2
rkl rypsiöljyä
2
tl dijonsinappia
1
rkl juoksevaa hunajaa
2
rkl ruokokidesokeria
¼
tl valkopippuria myllystä
¼
tl mustapippuria myllystä
kastike:
1
iso sipuli
40
g voita
30
g vehnäjauhoa
5
dl lihalientä
1-2 tl dijon sinappia
2
dl kermaa
suolaa,
valkopippuria myllystä
Murskaa
korianterinsiemenet, lisää valkosipuli pieninä paloina ja murskaa tahnaksi,
lisää ohuiksi viipaleiksi leikattu chili ja kaikki muut mausteet, sekoita
hyvin, laita vakuumipussiin porsaankyljysten kanssa ja sulje huolella niin että
pussiin ei jää yhtään ilmaa. Laita maustetut kyljykset jääkaappiin
marinoitumaan 6-10 tunniksi. Kuumenna sirkulaattorin vesi 62-asteiseksi ja
laita kyljyspaketti kypsymään suoraan jääkaapista. Vedä vesialtaan päälle
muovikelmua sen verran, että vettä ei tarvitse koko ajan olla lisäämässä
haihtuneen tilalle. Tarkista kuitenkin vesitilanne muutaman kerran
vuorokaudessa.
Kun
kaksi vuorokautta on kulunut, nosta kyljyspaketti pois vesihauteesta, avaa se
ja pyyhi kyljykset puhtaiksi ja kuiviksi. Marinadia ei enää tarvita. Ruskista
kyljykset joka puolelta voissa kuumalla pannulla ja laita ne hetkeksi
odottamaan.
Kuori
ja viipaloi sipuli, sulata pannulla loputkin voista ja kuullota siinä sipuliviipaleita sen verran,
että ne jopa hiukan ruskistuvat. Lisää vehnäjauho ja ruskista se
vaaleanruskeaksi koko ajan sekoittaen. Lisää lihaliemi ja hauduta kastiketta
noin 15 minuuttia kunnes se ei enää maistu jauholta. Lisää dijon sinappi sekä
kerma, sekoita ja kuumenna kiehuvaksi. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Laita
sitten kyljykset kastikkeen joukkoon ja anna niiden lämmetä siellä vielä 10-15
minuuttia. Tarjoile perunasoseen, vihreän salaatin sekä pikkelöidyn coleslawn
kanssa.
* * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Lopputulos oli oikein maukas,
mutta oliko se kaiken vaivan väärti, siitä en ole ihan varma. Kyljykset olivat
kyllä täydellisen mureita kypsyttyään sous videssä, mutta kyljyksen reunoilla oli jonkin
verran enemmän rasvaa kuin mitä siihen jää perinteisesti pannulla paistettaessa.
Kotikeittiöön sous vide esikypsennys oli turhan vaivalloinen tapa, mutta voisin kuvitella menetelmän
toimivan ravintolaympäristössä erinomaisen hyvin. Asiakas saa täydellisen
kypsän ja mehevän porsaankyljyksen reilusti alle puolessa siitä ajasta, mitä kuluisi jos
kyljystä alettaisiin paistaa vasta tilauksen tultua keittiöön. Jotenkin jäin vain miettimään, että onko kyljysten ihan oikeasti pakko olla sous vide kypsymässä kokonaiset kaksi vuorokautta?...
2 kommenttia:
Olen miettinyt tuota samaa, että onko kaikessa aina niin väärtiä tehdä sous vide, mutta kokeilla voi kaikkea. :D Miten tuossa lämpötilassa vettä haihtui, pitikö kelmusta huolimatta lisätä paljon vettä? Eikä tee mieli ajatella sitä, paljonko menee sähköä pitkissä kypsennyksissä, ei kai kauheasti, mutta verrattuna siihen, että paistaa ja hauduttaa nopeammin.
Joo, kaikkea pitää kokeilla ja jos ei onnistu, niin aina voi tehdä pizzan ;) Normikypsennyksessä tällaiseen avoimeen sous vide kattilaan saa lisätä vettä 5-6 tunnin välein. Kelmu estää haihtumisen ja parin vuorokauden aikana veden lisäystarve oli enää yhteensä vain pari litraa.
Lähetä kommentti