lauantai 24. maaliskuuta 2018

Karitsanpotkaa, caponataa ja aiolia, täydellinen pääsiäisruoka



Suomessa taitaa vieläkin olla niitä, jotka eivät suostu syömään lampaanlihaa, koska ”se maistuu villalta”. Lainausmerkeissä oleva tokaisu todistaa, että nämä henkilöt eivät todennäköisesti ole syöneet lammasta 70-luvun jälkeen, ja jos syntymävuosi on sitä myöhäisempi, eivät ole syöneet lammasta koskaan. Lampaanlihassa on oma, hieno makunsa, mutta tänä päivänä lammas/karitsa ei todellakaan maistu ”villasukalta”.

MTK:n mukaan lampaan osuus kaikesta myydystä lihasta Suomessa on noin yksi prosentti. Vuonna 2016 Suomessa syötiin lampaanlihaa yhteensä 3,7 miljoonaa kiloa luullisena lihana laskien. Se on vähän alle 700 grammaa henkilöä kohti. Parantamisen varaa on siis paljon. Suurin osa Suomessa syötävästä lampaan/karitsanlihasta tulee Uudesta-Seelannista. Siellä kaukaisilla saarilla jokaista uusi-seelantilaista kohden on kuulemma yhdeksän lammasta, joille riittää nautittavaksi tuoretta ruohoa ympäri vuoden. Tuoreravinnon vuoksi lampaille ei tarvitse syöttää lisäravinteita eikä hormoneja, mistä syystä uusi-seelantilainen lampaanliha onkin maailmankuulua - ja myös Suomessa sitä saa yleensä tuoreena ympäri vuoden.

Kotikokille kaikkein helpoin lampaan/karitsan ruhonosa on takapotka. Sen kun kypsentää sopivilla mausteilla niin kypsäksi, että liha irtoaa luusta vaivatta, tiedossa on takuuherkullinen ateria tarvitsematta miettiä, onko kypsennysaika varmasti minuutilleen oikea ja lihan väri sopivan roosa. Potkan kun kuuluu olla reilusti ylikypsää, jolloin se on maukkaimmillaan ja mehevimmillään. Tällä reseptillä karitsanpotkan valmistus onnistuu takuuvarmasti. Yleensä yhden potkan lasketaan riittävän yhdelle nälkäisemmällekin ruokailijalle.

Karitsanpotkan kanssa tarjoamme caponataa, joka on mehevä kasvispaistos. Ylikypsä karitsanpotka ja muheva caponata eivät tarvitse lisäkseen minkäänlaista kastiketta, ei perunaa, ei riisiä eikä salaattia, ainoastaan valkosipulimajoneesin eli aiolin, joka yhdistää lautasella olevat maut. Aterian jälkeen voikin siirtyä sohvalle vatsansa viereen ruokalevolle. Reseptistä riittää neljälle.

Yleisön pyynnöstä siis paras lammasresepti (uusinta vuodelta 2013) ja sille höysteet.

Ja se viinisuositus. Tälle aterialle mielestämme paras valinta on chileläinen punaviini
MAYU Carménère Reserve ”Appassionata”, 2015, Chile, 13,99/0,75 l, Alko n:o 401557



Mehevät karitsanpotkat tummassa olutkylvyssä

4 karitsan takapotkaa (mieluiten tuoretta)
korkealaitainen uunivuoka johon kaikki potkat mahtuvat vierekkäin pystyasentoon
suolaa ja valkopippuria myllystä
5 oksaa tuoretta timjamia
2 oksaa tuoretta rosmariinia
voita ja oliiviöljyä
2 porkkanaa
2 isoa salottisipulia
3 solo valkosipulia
2 laakerinlehteä
10 kokonaista mustapippuria
tummaa olutta niin paljon (3-4 tölkkiä) että potkat uivat kaulaa myöten liemessä

(Sulata pakastetut potkat hitaasti jääkaapissa. Hiero pintaan suolaa ja valkopippuria anna maustua jääkaapissa useita tunteja.)

Ruskista maustettuihin potkiin paistinpannulla pinta voin ja oliiviöljyn seoksessa. Laita uunivuoan pohjalle timjami ja rosmariini sekä niiden päälle ruskistetut potkat. Freesaa paloiteltuja kasviksia samalla paistinpannulla voin ja oliiviöljyn seoksessa ja lado ne vuokaan potkien väliin yhdessä laakerinlehtien sekä mustapippureiden kanssa. Kaada pannulle olut ja anna kiehahtaa.

Kaada kiehuva olut uunivuokaan potkien ja kasvisten päälle ja laita hautumaan uuniin 120 asteeseen kahdeksan tunnin ajaksi (100 astetta 10-12 tuntia, 150 astetta 5-6 tuntia). Jos padassa ei ole kantta, nestetilanteen voi välillä tarkistaa ja lisätä nestettä jos on tarpeen. Valmiista potkista liha irtoaa luista miltei itsekseen. Anna potkien kypsyä mieluummin tunnin liian kauan kuin tunnin liian vähän.

(Liemi kannattaa siivilöidä ja säästää. Jääkaapissa jäähtyneen liemen pinnalta kerätään rasva pois, minkä jälkeen liemen voi vaikka keittää kokoon ja pakastaa vastaisen varalle. Joka tapauksessa siitä saa aivan mahtavan kastikkeen jollekin toiselle lammasaterialle.)


Caponata joka on karitsanpotkan paras kaveri

voita ja ruokaöljyä
1 kesäkurpitsa
2 munakoisoa
2 salottisipulia
1 solo valkosipuli
2 varsisellerin vartta
250 g miniluumutomaatteja
1 rkl kapriksia
12 vihreää oliivia
1 dl vettä
1 rkl tomaattipyreetä

2 rkl valkoviinietikkaa
2 tl sokeria
suolaa ja mustapippuria myllystä
kourallinen hienonnettua lehtipersiljaa

Kuutioi kesäkurpitsa sekä munakoisot (eri astioihin) ja suolaa ne kevyesti. Hienonna sipuli, valkosipuli sekä sellerinvarret. Halkaise tomaatit sekä oliivit ja laita ne isoon kattilaan yhdessä kapristen, veden sekä tomaattipyreen kanssa.

Huuhtele kesäkurpitsakuutiot, taputtele ne kuiviksi ja paista niitä pannulla voin ja öljyn seoksessa. Kun palaset ovat pinnalta ruskistuneet ja sisältä hiukan pehminneet, kaada ne kattilaan tomaattien sekaan. Huuhtele munakoisokuutiot, kuivaa ne ja paista samoin kuin kesäkurpitsapalat. Kaada kypsät munakoisopalat kattilaan. Kuullota sitten sipulit, valkosipulit sekä sellerinpalat voi-öljyseoksessa ja kaada pehmeät kasvikset kattilaan.

Sekoita kattilassa olevat kasvikset ja hauduta paistosta viitisen minuuttia välillä sekoitellen. Lisää valkoviinietikka sekä sokeri ja keitä pari minuuttia. Mausta lopuksi suolalla sekä mustapippurilla ja viimeistele hienonnetulla lehtipersiljalla.



Helppo valkosipulimajoneesi eli aioli

2 solo valkosipulia
250 g majoneesia (Hellmann tai omatekoinen, resepti täällä)

Kuori yksi valkosipuli, leikkaa se 4-6 osaan ja paahda pannulla pienessä öljytilkassa kunnes se saa hiukan väriä ja pehmenee. Hienonna paahdettu valkosipuli tahnaksi. Kuori toinen valkosipuli ja hienonna se raakana tahnaksi. Sekoita hienonnetut valkosipulit majoneesin joukkoon ja anna aiolin maustua muutaman tunnin ennen käyttöä.

Lautasella aiolin voi koristella hienoksi leikatulla punasipulilla ja lehtipersiljalla.

Ei kommentteja: