Fasaania,
nam! Siitä linnusta kuitenkin huomaa että aina ei voi saada kaikkea. Jos onkin
komea ulkonäkö, niin fasaanin ääntä, vai pitäisikö sanoa rääkäisyä, ei voi parhaalla
tahdollakaan kehua kauniiksi. Kohta alkaa taas se aika kun soitimella olevat
fasaanit aloittavat kukon kiekumistakin ärsyttävämmän metelinsä jo
aamuvarhaisella ja juoksevat hulluna naaraiden perässä – myös maantielle ja
aika nopeaan sittenkin (m.o.t.). Fasaani on kuitenkin mukavampi valmistaa
kaupan paketista kuin raavittuna auton etumaskista jauhelihaksi muhjaantuneena.
(Tuttu autokoulunopettaja pyytää
muistuttamaan, että mitään lammasta pienempää elukkaa ei silti pidä autolla
yrittää väistää. Siinä voi käydä todella huonosti. Parempi yksi kuollut eläin
auton maskissa kuin äkkinäisestä väistöliikkeestä johtunut ojaanajo ja autossa
olevien matkustajien ehkä vakavakin loukkaantuminen.)
Fasaani on maailman laajimmalle levinnyt riistalintu ja varmaan ainoa tulokaslaji, josta ei ole sanottu olleen haittaa alkuperäiselle luonnolle. Suomeen ensimmäiset fasaanit tuotiin 1900-luvun alussa ja nykyään Suomessa on jo sellaisia fasaanikantoja, jotka lisääntyvät täysin luonnonvaraisesti ilman lisäistutuksia. Metsästysaika on syyskuun alusta helmikuun loppuun. Fasaanin maku on miedon riistainen. Se maistuu niillekin, joille riekko tai kyyhky tuntuu liian voimakkaan metsäiseltä.
Vähärasvainen linnunliha kuivuu herkästi ja kun halusin fasaanin maistuvan fasaanilta eikä siltä iänikuiselta savupekonilta, esikypsensin rintalihat vesihauteessa voin ja mausteiden kanssa. Jos keittiössä on kokonainen fasaani, sen toivomusluu kannattaa leikata pois ennen kuin irrottaa rintalihat. Niin kaikki käy helpommin.
Fasaani on maailman laajimmalle levinnyt riistalintu ja varmaan ainoa tulokaslaji, josta ei ole sanottu olleen haittaa alkuperäiselle luonnolle. Suomeen ensimmäiset fasaanit tuotiin 1900-luvun alussa ja nykyään Suomessa on jo sellaisia fasaanikantoja, jotka lisääntyvät täysin luonnonvaraisesti ilman lisäistutuksia. Metsästysaika on syyskuun alusta helmikuun loppuun. Fasaanin maku on miedon riistainen. Se maistuu niillekin, joille riekko tai kyyhky tuntuu liian voimakkaan metsäiseltä.
Vähärasvainen linnunliha kuivuu herkästi ja kun halusin fasaanin maistuvan fasaanilta eikä siltä iänikuiselta savupekonilta, esikypsensin rintalihat vesihauteessa voin ja mausteiden kanssa. Jos keittiössä on kokonainen fasaani, sen toivomusluu kannattaa leikata pois ennen kuin irrottaa rintalihat. Niin kaikki käy helpommin.
Fasaanin rintalihat sous vide
50
g voita
4
oksaa tuoretta timjamia
hiukan
suolaa ja mustapippuria
ripaus
valkosipulisuolaa
paistamiseen
voita
(ei liian niukasti!)
0,5
dl sherryä
hiukan
vehnäjauhoa
3
rkl omenasosetta
vettä
tilkka
kermaa
tarvittaessa
suolaa ja mustapippuria
Hiero
fasaaninrintoihin suolaa, mustapippuria sekä valkosipulisuolaa ja laita ne
vakuumiin hiukan pehmeän voin sekä timjaminoksien kanssa. Kypsennä sous vide
vesihauteessa 63,5 asteessa 90 minuuttia.
Ota
fileet ulos vakuumista ja paista niihin nopeasti paistinpannulla kauniin ruskea
pinta. Laita lihat vetäytymään siksi aikaa kun valmistat kastikkeen.
”Huuhtele”
kuumalta pannulta maku sherryllä ja lisää vehnäjauho. Sekoittele kunnes jauhot
ovat ruskistuneet. Lisää sitten omenasose sekä vesi ja sekoittele muutaman
minuutin ajan. Kun kastike alkaa olla sopivasti saostunut, lisää vielä pikkutilkka
kermaa ja kiehauta nopeasti. Mausta suolalla ja pippurilla mikäli on tarpeen.
Leikkaa fasaaninrinnat viipaleiksi ja tarjoile kastikkeen, peruna-sellerisoseen
sekä salaatin kanssa.
2 kommenttia:
Nam, nam, nam.
Tuo sous vide on vielä metodinia testaamatta...
Kannattaa kokeilla. Se pitää lihat kyllä niin mehevinä, että ei mikään...
Lähetä kommentti