keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Pyrolyysin ihanuus



Kuvassa ei ole vasta kaupasta ostettu uuni, vaan pari vuotta kovassa käytössä ollut ja pyrolyysillä muutaman kuukauden välein (tai tarvittaessa) puhdistettu uuni.

Monesta muusta kodinkoneiden ominaisuudesta voisin tinkiä, mutta kun on tottunut uunin pyrolyysitoimintoon, sellaisen on oltava tämän jälkeen aina ja kaikissa uuneissa. Uunin puhdistus on yksi inhottavimmista kotitöistä, mitä tiedän. Vaikka uuniin suihkuttelisi mitä vaahtoja tai kemikaaleja, uunin sisäpinnalle palaneet roiskeet, rasva sekä muu ruokajäte on ja pysyy. Amen. Älä usko pesuainemainoksia. Se emalipintaan kiinni palanut lika ei lähde etikalla tai ruokasoodalla hinkkaamalla, ei rapsuttelemalla, eikä edes pyyhkäisemällä jollain "liat räjäyttävällä" utopiasuperhyperpesuaineella suihkautettua pintaa. Ainoa mikä siihen kiinnipalaneeseen likaan puree, on kuumapuhdistus eli pyrolyysi.

Pyrolyysi kotiuunissa tarkoittaa lian polttamista tuhkaksi. Suomalainen wikipedia kertoo asiasta harhaanjohtavan suppeasti. Englanninkielinen selitys pyrolyysistä on huomattavasti laadukkaampi ja kattavampi.

Ainoastaan emalipinnat on puhdistettavissa pyrolyysillä. Uunin teräsvarusteet eivät kestä sellaista kuumuutta. Teräksiset pellinkannakkeet irrotetaan ja poistetaan uunista, luukku suljetaan ja vasta tämän jälkeen säätimistä valitaan pyrolyysitoiminto. Uunin luukku lukkiutuu varotoimenpiteenä, sillä uuni kuumenee lähes 500-asteiseksi. Uusimmissa uunimalleissa myös uunin ilmanvaihtojärjestelmä sulkeutuu, jolloin pyrolyysistä syntyvä lievä palaneen käry ei pääse huoneilmaan. Kun pyrolyysi on muutaman tunnin kuluttua ohi ja uuni on jäähtynyt, kaikki lika on muutamana pienenä tuhkamurusena uunin pohjalla ja pyyhittävissä tiskirätillä. Siinä kaikki. Myös emaliset uunipellit on mahdollista puhdistaa pyrolyysin aikana. Silloin teräskannakkeiden paikalle kiinnitetään toisenlaiset kannakkeet, joille uunipellin voi asettaa kuumapuhdistuksen ajaksi.

Uunin ritilä on niinikään todella ikävä puhdistaa. Liottaminen konetiskiaineella terästetyssä vedessä auttaa asiaa, mutta löysin Chez Mariuksesta näppärän työkalun, jolla viimeisetkin palaneen lian rippeet saa raaputetuksi irti ritilöistä. Työkalu lienee tarkoitettu lähinnä ulkogrillin puhdistamiseen, mutta toimii oikein hyvin myös kotiuunissa. Kahdeksasta erikokoisesta urasta löytyy sopivan kokoinen raaputin kaikenlaisten ritilöiden puhdistamiseen.


9 kommenttia:

Jenni kirjoitti...

Tällainen uuni on pakko saada! Meillä onkin onneksi keittiöremontti tulossa lähiaikoina... :)

luimupupu kirjoitti...

Uuniasioita(kin) on tässä viime aikoina mietitty, joten kiitän tästä jutusta. Pari pyrolyysiuunin tuttua omistajaa ei kuulema ole käyttänyt toimintoa ikinä vaikka kokkaavat paljon.

Nanna kirjoitti...

Sä nyt jatkat vaan mun suosikkiteemoilla. mä tutustuin kyseiseen uuniin jo 80 luvulla Saudeissa (taisivat olla amerikkalaisia kodinkoneita. Suomessa niitä ei oo tainnu olla hirveän kauaa saatavilla. Mulla ei oo. Mutta mä niin tarttisin. Mun uuni on törkeän näköinen!

Tuplaespresso kirjoitti...

Jotkut tykkää siivoomisesta, jotkut ei. Minä mieluummin käynnistän pyrolyysin nukkumaan mennessä ja aamulla uuni on puhdas. Keksin sitten uunin jynssäämisestä säästyvälle ajalle jotain parempaa tekemistä ;)

Ansku Gen kirjoitti...

Kuulostais juuri siltä, mitä mä tarviisin! Tiskaaminen on muutenkin inhottavaa puuhaa. Uunipeltien pesu kaikkein inhottavinta. Eihän ne mahdu tiskialtaaseen, vaan vesi valuu minne sattuu ja yhden pellin jälkeen joutuu pesemään koko keittiön...

Soodalla hinkkaamalla lähtee mikä tahansa, jos sormet kestää hinkkaamista. Minun nysät varmaan kuluu alle sentin mittaiseksi, jos ilman räjäminttiä yrittäisin uunia pestä.

Liisa kirjoitti...

Just puhuttiin pyrolyysiuuneista viikonloppuna, että oisko hyvä. Yritin kiroillen putsata Kivistön uuninpohjaa juurikin ruokasoodalla ja sitten räjäytyskemikaaleilla laihoin lopputuloksin. Ja hyvä vinkki tuo ritilänputsain! Sellainen pitääkin käydä hankkimassa, kun seuraavan kerran Mariuksen kulmilla liikun.

Tuplaespresso kirjoitti...

Pyrolyysiuuni on vähän kuin tiskikone: kun sellaisen on kerran hankkinut, ihmettelee, miten ennen pärjäsikään ilman! Tai jos olisi pakko valita, luopuisin varmaankin mieluummin vaikka siitä tiskikoneesta...

Merja kirjoitti...

Mä niin kannatan tuota pyrolyysiä! Se oli keittiörempassa yksi laitteiden valintakriteeri, enkä ole katunut. Mutta kiitos tuosta ritilänputsausvinkistä, se hinkkaaminenhan vielä pitää tehdä vanhanaikaisesti.

Ansku Gen kirjoitti...

Pienessä vuokrakämpässä ei ole paikkaa tiskikoneelle ja toimivan uunin kanssa ei ole pelkoa, että vuokraisäntä ostaisi uutta... Jatkossakin siis tiskaan peltini vessassa ammeen päällä :( Kylppärin sentään voi pestä lopuksi ihan suihkulla huuhtelemalla.