tiistai 30. syyskuuta 2014

Tilliliha on mainettaan parempaa



Koulukeittolat ovat onnistuneesti pilanneet loistavan suomalaisen ruokalajin, tillilihan. Kun pienet koululaiset ovat joutuneet nieleksimään lihanpaloja, jotka ovat olleet todella sitkeitä, lähes pelkkää kalvoja, jänteitä ja rasvaa, onko mikään ihme jos tilliliha on sen jälkeen ruokainhokkien top-10-listan kärkipäässä. Mutta kun tillilihan tekee kunnolla, se ei tarvitse edes mitään hienoa ylimääräistä twistiä ollakseen suorastaan gourmetia.

Maukkaan lihan salaisuus on riittävän pitkä keittoaika, joten tilliliha ei todellakaan ole pikaruokaa. Tai miten se nyt ottaa. Jos lihan keittää edellisenä iltana, antaa sen rauhassa jäähtyä, perkaa täysin puhtaaksi kaikista syömistä haittaavista osista ja laittaa yön yli odottamaan jääkaappiin, kastikkeen tekee lopulta aika nopeasti sillä välin kun perunat kiehuvat. Tilliliha valmistetaan yleensä naudan, vasikan tai lampaan lihasta; rinnasta, lavasta tai kyljestä. Fileetä tai paistia ei käytetä, sillä ne ovat aivan liian kuivia ja mauttomia ruhonosia tähän tarkoitukseen.

Joko täällä on maistatukset valmiina?
Tähän kuvattu tilliliha oli niin hyvää, ettei muistettu edes stailata annosta nätiksi. Jäi sitten ottamatta lautaselle edes salaattia tai punajuuria tai maustekurkkuja, vaikka niitäkin kaikkia olisi ollut tarjolla. Pelkkää tillilihaa ja perunaa, höh… eikun nam…


Tilliliha, se perinteinen

1,2 kg            naudan kylkeä tai rintaa tai lapaa
sopivasti        vettä
2                    porkkanaa
1/4                 juuriselleri
1                    palsternakka
1                    purjo
1                    sipuli
¼ tl                kokonaisia mustapippureita
¼ tl                kokonaisia valkopippureita
½ tl                kokonaisia maustepippureita
                      suolaa

Kyllä minä haistan, että ne lihat ovat tuolla.
Huuhdo lihapala kylmällä vedellä ja laita se kattilaan. Kaada kylmää vettä päälle niin, että se peittyy. Kuumenna kiehuvaksi ja kuori pinnalle muodostuva vaahto pois. Kuori ja paloittele juurekset isohkoiksi paloiksi. Lisää ne mausteiden kanssa kattilaan ja anna kiehua hiljaa kolmisen tuntia tai kunnes liha tuntuu kypsältä. Voit kokeilla kypsyyttä vaikka cocktailtikulla. Nosta liha sivuun, anna jäähtyä ja pilko ja puhdista se kalvottomaksi, jänteettömäksi sekä rasvattomaksi. Siivilöi liemi talteen. (Jos lientä jää yli, se on erinomaista kotitekoista lihalientä, mutta todennäköisesti sitä on jäljellä vain juuri ja juuri tähän tillilihakastikkeeseen tarvittava määrä.)

3 rkl               voita
3 rkl               vehnäjauhoa
5 dl                lihalientä
1 rkl               sitruunamehua
1 rkl               etikkaa
1 tl                 sokeria
0,5 dl             hienonnettua tuoretta tilliä (tai pakkasesta mutta ei ruukkutilliä)
sopivasti        suolaa

Sulata voi kasarissa ja lisää vehnäjauhot. Anna jauhojen kiehua miedolla lämmöllä niitä koko ajan sekoitellen noin viisi minuuttia. Varo etteivät jauhot pääse ruskistumaan. Lisää lihalientä noin desilitra kerrallaan ja anna kastikkeen välillä kiehahtaa. Kun kaikki neste on lisätty, keitä kastiketta miedolla lämmöllä vielä noin 10 minuuttia välillä sekoitellen. Lisää kastikkeen joukkoon sitruunamehu, etikka sekä sokeri, sekoita ja tarkista maku. Mausta vielä tillillä sekä suolalla ja lisää kastikkeeseen lihanpalat. Keitä tillilihaa kunnes lihat ovat lämpimiä. Tarkista mausteiden riittävyys ja tarjoile keitettyjen perunoiden kanssa. Lisukkeeksi voi tarjoilla maustekurkkua, etikkapunajuuria, vihreitä salaatteja tms.


6 kommenttia:

Nanna kirjoitti...

IHANAAAAAA!
Tillilha nousuun!

Tuplaespresso kirjoitti...

Oli tosi ihanaa. Täytyy varmaan kokata tätä vähän useamminkin kuin kerran kymmenessä vuodessa ;)

Merja kirjoitti...

Eläväisen näköisen korvat teidän ihanilla maistajilla! Mikä rotu?

Tuplaespresso kirjoitti...

Korvakoirien rotu on keskikokoinen karkeakarvainen portugalinpodengo ja lisää juttua korvakoirista on tagissa "Söpö & Höpö"

http://epatrendikasruokablogi.blogspot.fi/search/label/S%C3%B6p%C3%B6%20%26%20H%C3%B6p%C3%B6

Merja kirjoitti...

Siellähän oli lisää hyviä kuvia! Podengo oli yksi roduista, joita me harkitsimme aikoinaan. Ennen kuin hoksattiin että sienestäjien pitää hankkia sienikoira.

Tuplaespresso kirjoitti...

Metsästyskoira mikä metsästyskoira. Erona on se, että sienet eivät juokse karkuun ;)