Talvi on pukeutumiskysymys – joskus jopa koirille. Silloin 10-20 vuotta sitten kaupoissa ei ollut läheskään samanlaista tuotevalikoimaa koirien takkeja kuin nykyisin, tossuista puhumattakaan. Tarpeen tullen oli pakko tehdä itse, kun koirat olivat sellaista eteläisempää rotua jolla ei rotumääritelmänkään mukaan ole aluskarvaa ja lämmönsäätely on optimoitunut kerrostalon keskuslämmitykseen. Onneksi koirat kärsivällisesti suostuivat välillä sovittamaan, kun yritin ilman valmiita kaavoja tai muita ohjeita saada aikaan jotain käyttökelpoista ja kivan näköistä.
Kuvien koiria ei ole enää, mutta näppärät käsityöihmiset voivat saada näistä jotain vinkkejä ompeluun ja neulomiseen, jos itse haluaa tehdä jotain yksilöllistä. Tässä uusintapäivityksenä kuvia villahaalariin, talvitakkiin ja pakkastossuihin.
Villahaalarit valmistuivat neulo - pura - neulo uudestaan -periaatteella. Haalarin kiinnitys on selkäpuolella ja vetoketju on ommeltu nauhan kanssa jotta neule ei venyisi. Alapuolella neule suojaa myös vatsapuolta reisien etuosaan asti. Pienet lahkeet pitävät haalarin hyvin paikallaan. Oikein kovalla pakkasella haalarin alle puettiin ohut puuvillaflanellista ommeltu aluspaita. Heijastinlangat ompelin valmiisiin haalareihin neuletta myötäillen.
Nämä kotitekoiset koirantakit on suunniteltu lämmittämään mahdollisimman hyvin. Jos pakkasta oli enemmän kuin kymmenen astetta, heitettiin tytöille takit päälle.
Vatsanaluslieve on kiinnitetty takin etuosan sisäpuolelle, jolloin tuuli ei pääse puhaltamaan hihasta sisään, mutta takissa mahtuu silti esteettömästi liikkumaan. Tarrakiinnitys on vyöosassa. Sävy-sävyyn väritys ei loista liian kauas, mutta heijastinnauhat senkin edestä.
Takalieve peittää reidet ja siinä, samoin kuin hännän juuressa (takaheijastimien kohdalla), on pieni sisäänotto, joka muotoilee kankaan kääntyväksi myös reiden taakse. Löysähköt kuminauhat pitävät takaosan paikoillaan kovassakin menossa. Takin ulkopuoli on tuulenpitävää ulkoilukangasta ja sisäpuoli ohutta 100% villakangasta.
Takki on riittävän suuri, jotta koira voi ravistella sen alle ”lämmittävän villavuorin” omista karvoistaan. Kun vyötärönympärystä voi säätää, tarvittaessa takin sisään mahtuu ohut fleecepaita kovemmilla pakkasilla.
Nämä koirantossut syntyivät, kun halusin käyttää pois yhden pienen palan vanhaa lampaanvuotaa. Siitä sai lämpimät karvapehmikkeet juuri sopivasti kahdeksan töppösen sisäpohjaan. Karvapehmike kääntyy hiukan tossun yläpuolelle ettei koirien kynnet riko ohutta tossua. Ulkopuoli on ihan tavallista fleeceä. Kiinnitys on kahdella tarranauhalla, joiden väliin on ommeltu pieni pätkä leveää kuminauhaa sekä napakkuuden että joustavuuden takia. Niin, ja sitten tietysti ne heijastinnauhat…
Kuvassa ylärivissä tossut sisäpuolelta, alarivissä oikein päin. Kahdella joustavalla tarranauhavirityksellä pysyy hyvin kiinni eikä koiratkaan tykänneet huonoa tossuistaan. Eipä tällaiset mitään vettä pidä, mutta kovalla pakkasella toimivat oikein hyvin.
5 kommenttia:
Luimupupu 11.01.24 lähetti kommentin
(hävitin vahingossa viestin mutta onneksi löysin sen kopion)
Viime viikolla oli niin kylmä, että piti ekaa kertaa laittaa neidille tuplatakki ja silti paleli.
Nykyisin on kyllä hyvin saatavilla takkeja moniin tarpeisiin ja eri mallisille koirille. Meilläkin naulakossa roikkuu ties kuinka monta takkia.
Niitä tyyppejä en vaan ymmärrä, jotka ajaa koirilta turkin keväällä kun eivät kuulemma kestä yhtään lämpöä ja pukevat samat koirat metsälenkille jo aikaisin syksyllä.
No kiva, Luimupupu, sinustakin kuulee pitkästä aikaa :)
Neidille? Mitä Armakselle kuuluu? Onko neiti samaa rotua kuin Armas?
Nykyisin on kyllä hienoja takkeja joka lähtöön. Ei ole ollenkaan helppoa kaavoittaa koiran vaatteita samalla tavoin kuin ihmisten vaatteita. Sen verran eri kokoja ja kropan malleja sieltä nelijalkaisten joukosta löytyy. Onneksi sentään tassut on suunnilleen saman malliset, vaikka niistäkin on valtavat kokoerot. Noiden tassutossujen takia lähinnä poiminkin esiin vanhat kuvat, kun kuulin että joka paikasta on koirien tossut ihan loppuunmyyty. Kahden koiran tossut ompelee yhdessä illassa kun vähän ensin miettii sitä rakennetta ja kiinnitystä ja tekee sovitukseen yhden koetossun vaikka lakanakankaasta. Olisi pitänyt silloin tehdä ihan oikeat kaavat niin ne olisi voinut julkaista, mutta ei aina tule kaikkea ajatelleeksi.
Blogin kirjoittaminen on jäänyt kiireisen arjen keskellä, suosikkeja kyllä lueskelen. Neiti on Sylvi, 3-vuotias musta salama, aussie hänkin. Instasta löytyvät @armas_ja_sylvi_aussiet jos siellä olet.
Ohuetkin tossut lämmittävät yllättävän hyvin. Armas tarkenee -25 vielä hyvin ilman tossuja jos on hyvä takki, Sylvillä palelee varpaat jo -10 asteessa.
Kauppojen valikoimasta on hankala löytää takkeja tällaisille epästandardeille piskeille kuin meillä: toisella pitkä selkä ja toisella lyhyt. Olisi mahtavaa osata itse ommella, mutta sitä taitoa ei ole meikäläiselle suotu. Edesmenneelle kääpiösnautserille kudoin villatakin ja se osoittautuikin viimeisinä vuosina tarpeelliseksi, kun mummokoiraa alkoi palella sisätiloissakin.
Söpö ja Höpö olivat hurmaavat koirat :-)
Söpö ja Höpö olivat hurmaavat koirat, kyllä vain. Nyt koiraelämästä saa satunnaisesti nauttia koiranhoitajana, kun Mörkö, ihana pieni borderterrieripoika, tulee hoitoon :)
Lähetä kommentti