tiistai 3. syyskuuta 2013

Energiapatukoita metsästämässä





Paljonko hiiressä on kaloreita?


Sitä ei oikein tajuakaan, miten paljon Helsingissä joka paikassa vilistää todella hyvin syöneen näköisiä hiiriä  – ennen kuin hihnan päässä on kaksi metsästyskoiraa. Joskus kiinni saatu hiiri solahtaa kurkusta alas ennen kuin minä ehdin reagoida asiaan, joten olisi kiinnostavaa tietää, miten paljon tällainen ”energiapatukka” sisältää kaloreita. Toisaalta, se energiamäärä minkä hiirestä saa, varmasti kuluu itse metsästysprosessiin.


Vaikka Söpöä ja Höpöä ei käytetäkään rodunomaiseen työhön, kanijahtiin, jäljestystä meillä treenataan omaehtoisesti ihan joka päivä. Helsingin kaniongelma on hiukan helpottunut, mutta kyllä niitä täällä vielä riittää samoin kuin alkuperäisasukkaitakin, jäniksiä ja rusakoita. Ihan keskustassa, kyllä vain. 


Koirat kulkevat kuono maassa koko ajan, mutta heti kun aletaan mennä määrätietoista siksakkia johonkin suuntaan, tietää Söpön ja Höpön seuraavan jonkun jäniseläimen jälkiä ja yleensä sellainen vähän matkan päästä löytyykin. Sitten saalis pinkaisee karkuun ja taas jatketaan innokkaasti jäljen seuraamista kunnes pupu katoaa jonkun aidan raosta tavoittamattomiin. Itse asiassa Helsingin keskusta on mitä parhain paikka kouluttaa jäniskoiraa jäljelle.


Oravanmetsästyskin luonnistuisi näiltä. Jos kaupungin keskustassa kehtaisi haukuttaa koiraa oravan perään, pienellä treenauksella nämä kuulostaisivat ihan suomenpystykorvalta. Ärsyttävää, kun orava jää muutaman metrin korkeuteen säkättämään ”tsktsktsk, ähäkutti, etpäs koira pääsekään puuhun, tsktsktsk”…


Mutta ne hiiret… Kun isompaa riistaa täällä ei saa laillisesti metsästää, Söpö ja Höpö ovat erikoistuneet hiiriin. Koirien missio onkin tyhjentää eteläinen Helsinki hiiristä (täytyyhän kaikilla olla jokin harrastus). Onpa kerran hampaisiin jäänyt myös rotta, joka hölmöyttään yritti matkallaan oikaista koirapuiston poikki. Eräänä yönä viime syksynä Söpö yritti salakuljettaa hiiren kotiin. Kotiportilla huomasin, että jokin tikku(?) pilkistää koiran suusta – kunnes tajusin sen olevan hiiren häntä… Söpö olisi halunnut varmaan jemmata sen jonnekin sohvatyynyn alle hiukopalaksi? Jokainen koiranomistaja tietää, millainen tällaisessa tapauksessa on ”minäkömukaenmämitäänoletehnyt” -ilme.


Tuttava ehdotti että lainaisin koiria hänen pihalleen poistamaan sieltä kanit, jotka kaivavat sinne  pesäkoloja. Epäilen kuitenkin, että Söpö ja Höpö kaivaisivat vielä isommat kolot kaneja metsästäessään, joten kanit taitavat sittenkin olla pienempi paha.



6 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Ovat ne sitten hauskannäköisiä otuksia!

Tuplaespresso kirjoitti...

Ja aika vauhdikkaita myös :)

Jaska Jokunen kirjoitti...

Energisen näköisiä koiruuksia. Minkäs merkkisiä nämä puistopedot ovat?

Tuplaespresso kirjoitti...

Rotu on keskikokoinen portugalinpodengo
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKasvattaja.aspx?K=VEHKAKALLION&R=94.12

Portugalilaiset hehkuttaa näiden koirien erinomaisuutta samalla tavalla kuin suomalaiset metsästäjät suomenajokoiraa :)

Jaska Jokunen kirjoitti...

Olisi hauska joskus nähdä tuollaisia ihan livenäkin metsällä. Jotain hiemman terrierimäistäkin noissa näyttäisi olla. Käytetäänkö niitä ainoastaan ajokoirina vai pienempiä myös luolakoirina?

Tuplaespresso kirjoitti...

Minustakin olisi mielenkiintoista nähdä tällainen livenä suomalaismetsällä, ihan isännän kouluttamana metsästyskoirana. Ainakin näillä on siihen luontaiset taipumukset, joita edes pari sukupolvea sohvakoirana ei pysty hävittämään.

Portugalilaisilta kuultuna: ”paras on sellainen, joka jäljestää, ajaa, tappaa ja noutaa – vaurioittamatta kanin turkkia” ja Portugalissa olen nähnyt näiden tehokkuuden kanijahdissa. Yksikään suomalainen metsästäjä ei kuitenkaan vielä ole rohjennut hankkia näin erikoista ja monipuolista metsästyskaveria, mutta ehkä jonain päivänä. Muutamalla ex-metsästäjällä tällainen kuitenkin on.

Terrierigeenejä ei ole, vaikka ulkonäöstä voisi sellaista päätellä. Tiedän, että ainakin yksi näistä suomalaisista ”keskareista” on kunnostautunut jäljestämään haavakkohirveä ja toinen ajanut omalta pihaltaan pois karhun (ei minkäänlaista itsesuojeluvaistoa?!).

Supikoira(t)kaan ei ole näille ongelma, pikemminkin kiva haaste. Pikkupodengoa käytetään vaikeassa maastossa, louhikoissa ja tiheissä pensaistoissa ajamaan puput liikkeelle. Luolakoirana en ole kuullut sitä käytettävän. Isoja podengoja taas käytetään jopa villisian metsästykseen.

En löytänyt enää mistään erästä hyvää metsästysvideota, mutta tässä linkki Portugalin rotuyhdistyksen sivulle:
http://clubedopodengoportugues.com/podengogb.html