lauantai 9. joulukuuta 2023

Tuilekoristeet silikonimuotilla - makeaa ja suolaista eli uusia keittiöleluja testissä


Joulupukki kävi vähän etuajassa, tai oikeastaan minä käväisin Amazonissa ja nyt olen kokeillut erilaisia reseptejä, suolaisia ja makeita, miten silikonimuottien avulla saisi valmistetuksi mahdollisimman onnistuneita tuilekoristeita. Se ei ollut lopulta ollenkaan niin vaikeaa kuin kuvittelin. Pari erilaista tuilea pääsi itsenäisyyspäivän päivällisruokien koristeeksi ja nyt myös blogiin kaikkien luettavaksi.

Erilaisten litteiden silikonimuottien avulla on mahdollista tehdä ohuenohuita koristekuvioita, joita näkee ravintoloissa erityisesti jälkiruokien koristeena. Taikina on eräänlaista vohvelitaikinaa, joka tasoitetaan muottilevyn syvennyksiin pienellä palettiveitsellä ja lopuksi paistetaan uunissa.

Tuiletaikina tehdään ja paistetaan melko yhtäjaksoisesti ettei taikinan jauhot ehdi turvota liikaa eikä rasva erottua pinnalle. Huomasin, että eilispäivän taikina ei enää toiminut yhtä hyvin kuin juuri vähän ennen paistoa valmistettu. Oikea koostumus on melko tärkeää, jotta taikina levittyy helposti, mutta myös pysyy silikonimuotin syvennyksissä vielä silloinkin kun ylimääräinen taikina kaavitaan pois muotin pinnalta. Samanlainen tuiletaikina soveltuu paistettavaksi myös ilman muottia. Silloin taikina vain levitetään palettiveitsellä henkäyksenohueksi kerrokseksi uunipellille silikonialustan päälle. Tai tuilen voi tehdä myös paistinpannulla hiukan erilaisella taikinalla, jolloin tuloksena on herkkä pitsituile (coral tuile). Niistä tämän postauksen lopulla. 

Makean tuilen perustaikina on ”yhtä paljon kaikkea”, munanvalkuaista, tomusokeria, vehnäjauhoa ja voisulaa. Nämä sekoitetaan listan järjestyksessä, ensin valkuainen sokerin kanssa, siihen vehnäjauho ja viimeksi voisula. Taikinaa voi värjätä ja maustaa haluamallaan tavalla, vaniljasokeria, kaakaota, kanelia, piparimausteita, rommiaromia, piparminttuesanssia, keksi itse lisää.

Suolainen tuile voidaan valmistaa vaikka muhennetuista juureksista, kuten tämä perunatuile, jolloin tämä maistuu ihan perunalastulta.

 

Perunatuile joka maistuu perunalastulta

 

150 g  soseutettua keitettyä perunaa
55 g  maissitärkkelystä
45 g  oliiviöljyä
40 g  vettä
5 g  suolaa
 

 
Vatkaa kaikki ainekset tasaiseksi massaksi sauvasekoittimella ja laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Lusikoi silikonimuottiin taikinanokareita ja tasoita ne muotin syvennyksiin palettiveitsellä. Pyyhkäise kaikki ylimäärä palettiveitsellä pois.
 

Nosta silikonimuotti uunipellille ja paista tuilet kypsiksi uunin keskitasolla noin 10 minuuttia. Irrota valmiit tuilet heti varovasti niin etteivät ne ehdi rikkoontua. Perunalastun makuinen tuile sopii lähes kaikkien ruokien koristeeksi, kuten tartarpihvin päälle.

 

 

Tuile, makea perustaikina

 

Koska kananmunia on eri kokoisia, mittayksikkönä on yhden kananmunan valkuaisen paino:

1 huoneenlämpöinen kananmunan valkuainen (painomitta)

saman verran tomusokeria
saman verran vehnäjauhoa
saman verran voisulaa huoneenlämpöisenä
(tässä myös ripaus kanelia) 

Riko kananmuna ja valuta valkuainen kulhoon. Sekoita haarukalla valkuainen rikki, lisää tomusokeri ja sekoita ainekset tasaiseksi. Lisää vehnäjauho ja sekoita huolella. Lisää viimeksi voisula ja sekoita niin kauan että ainekset ovat varmasti sekoittuneet kunnolla eikä rasvaa ole erikseen näkyvissä. Laita uuni lämpiämään 160 asteeseen.

Lusikoi pieniä taikinanokareita silikonimuotin pinnalle ja tasoita taikina palettiveitsellä muotin syvennyksiin. Pyyhi palettiveitsellä kaikki ylimääräinen taikina pois. Nosta muotti uunipellille ja pelti uunin keskitasolle. Kypsennä 160 asteessa noin 5 minuuttia ja vältä taikinan ruskistumista.

Irrota koristekeksit varovasti muotista. Tämä taikina jäähtyy todella nopeasti, joten jos haluat taivuttaa koristeita kaarelle esim. kaulimen päällä, se täytyy tehdä todella vauhdilla. Kun keksi on jäähtynyt, se ei enää taivu vaan murtuu. Mitä ohuempi kohta, sitä helpommin valmis keksi myös murtuu ja erityisesti tässä muottimallissa heikoimmat kohdat ovat ne, joissa taikinaa on vain yhden kapean nauhan verran.

Tällaisesta taikinasta on paistettu tuileja ennen silikonimuottejakin. ”Muotti” on leikattu piirtoheitinkalvosta. Vieläkö joku käyttää piirtoheitintä vai onko se enää vain historiallinen reliikki?... No joka tapauksessa kyseessä on ohut asetaattimuovikalvo, johon voi leikata aukkoja sapluuna- tai katkoteräveitsellä. Valmis sapluuna asetetaan silikonimatolle, taikina levitetään palettiveitsellä ja lopuksi kalvo nostetaan pois. 

Ilman sapluunaakin palettiveitsellä voi pyyhkäistä silikonimatolle ohuita taikinalastuja. Nämä tuilet paistetaan uunin keskitasolla 175 asteessa noin 5 minuuttia.

Koskapa jokainen uuni paistaa hiukan eri tavalla, aika voi olla joko hiukan vähemmän tai hiukan enemmän. Kokeilemalla se selviää.

 

Sitten löysin mielenkiintoisen tuilereseptin, jota luonnehdittiin makeaksi. Todellisuudessa se ei ollut makea eikä siinä ollut juuri muutakaan makua (ehkä siinä oli jokin painovirhe?), joten jouduin vähän muokkaamaan reseptiä käyttökelpoisemmaksi. Näitä tuileja käytin kuitenkin itsenäisyyspäivän jälkiruoan, omenakinuski-juustokakkuleivosten viimeistelyyn. Testasin taikinan sellaisenaan, kullanvärisellä kimallejauhelisäyksellä ja punaisena hohtavalla kimallejauheella viimeisteltynä.

 

Metallinhohtoiset tuilet

 

15 g  maissitärkkelystä
20 g  vehnäjauhoa
35 g  munanvalkuaista
30 g  tomusokeria
1/8 tl  kanelia
40 g  voisulaa
 

Mittaa kuivat aineet ja sekoita ne keskenään. Riko valkuaisen rakenne. Yhdistä kaikki ainekset kädenlämpöiseen voisulaan.

Levitä massa (kimallejauheella tomutettuihin) silikonimuotteihin ja pyyhkäise palettiveitsellä ylimäärä pois. (Tomuta pinnalle vielä hiukan kimalletta.) Paista 160-asteisen uunin keskitasolla noin 5-6 minuuttia. Kimallepölyn lisääminen vaikutti ainakin tässä tapauksessa tuilen koostumukseen siten että siitä tuli ikäänkuin paksumpi, jolloin tuilelle ominainen keveys ja herkkyys kärsi.

 

Meillä on aiemmin ollut pari reseptiä, joiden koristeeksi käytin pitsituileja (”coral tuile”), tillituilet ja seesami-katajanmarjatuile. Ne on helpot valmistaa ja muokata yhtä hyvin makeiksi kuin suolaisiksikin. Perusresepti tähän tuilemassaan on 80 g vettä, 30 g öljyä ja 10 g vehnäjauhoa. Niin veden kuin öljynkin voi värjätä ja maustaa haluamallaan tavalla. 

 

Mustaseesamilla ja katajanmarjalla maustettu pitsituile löytyy täältä
 

Pitsituile ("coral tuile")

 

80 g  vettä
30 g  ruokaöljyä
10 g  vehnäjauhoa
 

Mausta vesi ja/tai öljy tarvíttaessa ja mittaa ainekset sauvasekoittimen korkeaan astiaan. Sekoita sauvasekoittimella muutaman minuutin ajan ja siirrä keksi”taikina” pieneen pursotinpulloon. Määrästä tulee noin 12 tuilea.

Ja tillituilen resepti on tämän linkin takana

Kuumenna paistinpannu melko kuumaksi. Ravista pulloa ja purista seosta kuumalle pannulle sen verran että se leviää noin 5-6 cm kokoiseksi laataksi. Kypsyessään taikina kuplii voimakkaasti ja kun vesi on haihtunut, tuile on valmis ja se on muuttunut kuin rapeaksi pitsiksi. Nosta valmis tuile ohuen lastan avulla talouspaperille jotta liika öljy imeytyy paperiin ja siirrä se sitten heti toiselle, kuivalle talouspaperille. Jos tuile jää pehmeäksi, pannu on ollut liian kylmä. Jos taas tuilen reunat ruskistuvat, pannu on ollut liian kuuma. Tällöin lisää/vähennä lämpöä ja aloita paistaminen alusta. Kun kaikki tuilet on paistettu, anna niiden kuivua muutamia tunteja talouspaperin päällä huoneenlämmössä.


 

Ei kommentteja: