Espanjalaisen kulttuurin perintöä eri puolilla Latinalaista Amerikkaa on leivonnainen nimeltä sopapilla (tai sopaipilla). Se on koostumukseltaan jotain munkkirinkelin ja pitaleivän välistä, vähän kuin beignet mutta ei kuitenkaan. Taikina kohotetaan, leivotaan pienehköiksi lituskoiksi paloiksi, friteerataan ilmavaksi tyynyksi, sirotellaan pinnalle kanelia sekä tomusokeria ja viimeistellään hunajalla.
Sopapillan nimellä tunnetaan myös myöhempää
perua oleva, mutta samalta suunnalta tuleva todella helppotekoinen juustokakku,
sopapilla tarta de queso, jota varten ei tarvitse edes tehdä taikinaa itse. Siinä nimittäin käytetään valmista croissant-taikinaa. Aineksista päätellen
kakku olisi todella helppo ja nopea tehdä. Niin se onkin, maku on hyvä, mutta koostumus ei vastaa alkuperäisreseptiä, sillä:
Näissä ulkomaisissa resepteissä on usein ongelmana, että Suomesta ei saa niitä juuri oikeita tuotteita, ainoastaan ”vastaavia”, jotka eivät lopulta ole lainkaan vastaavia. Alkuperäisreseptissä on Pillsburyn croissant-valmistaikina, joka paistuu selvästi lehtevämmäksi kuin Danerollen pullava tölkkitaikina. Lisäksi tuorejuuston tulisi olla melkoisen tiivis Philadelphia cream cheese brick original, jota sitäkään ei jostain syystä saa Suomesta. Rasiassa myytävä Philadelphia cream cheese on paljon pehmeämpää, mutta eipä ole kummoisia vaihtoehtoja. Testasin muutamankin eri reseptin kananmunan kanssa ja ilman – ilman kananmunaa oli ehdottomasti parempi. Tuorejuustoista kokeilin myös Valion Violaa, mutta se oli aivan liian hapanta ja täysi katastrofi niin maun kuin koostumuksenkin suhteen. Kauppojen omien merkkien tuorejuustot saivat kokonaan jäädä hyllyyn.
Mutta joka tapauksessa, aina kun otin kypsän kakun uunista jäähtymään, keittiössä leijui ihana kanelin tuoksu, kuin korvapuustitehtaassa. Tuoksu oli siis oikea, tämän viimeisen version makukin jo aivan erinomainen, mutta koostumus edelleen väärä eli aivan liian pehmeä. Vaikka kakku sai rauhassa jäähtyä ja vetäytyä yön yli jääkaapissa, täyte jäi pehmeäksi ja pursuili ulos kun yritti haarukalla leikata kakunpalaa. Sen lisäksi pehmeä täyte pehmitti taas melko nopeasti myös juustokakun rapeaksi paistuneen pinnan. Mutta kuten totesin, maku toimi, eikä hiukan pehmennyt taikinakaan estänyt kakkua loppumasta aika nopeaan.
Suomesta saatavilla aineksilla tästä tulee siis "vähän sinne päin", mutta ihan hyvää, ja jos satut jostain löytämään
sitä ihan oikeaa Pillsburyn croissant-taikinaa ja "tiiliskivimuodossa" Philadelphia cream cheese Brick originalia niin tästä juustokakusta tulee vieläkin parempi.
Sopapilla juustokakku
Sulata voi ja anna sen jäähtyä hetki. Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen ja voitele 18 x 25 cm vuoka ihan ohuelti.
Avaa valmistaikinatölkki ja pyöritä taikinarulla auki. Tasoita taikina, leikkaa ja muotoile se kahdeksi ohueksi, vuoan pohjan kokoiseksi levyksi ja taputtele toinen levy vuoan pohjalle.
Mittaa kulhoon tuorejuusto, 2 dl sokeria sekä vaniljauute ja vatkaa ne kuohkeaksi. Tasoita juustotäyte taikinapohjalle. Nosta toinen taikinalevy juustotäytteen päälle.
Sekoita keskenään 4 rkl sokeria sekä kaneli. Voitele taikinan pinta ensin voisulalla ja ripottele sen päälle kanelisokeri.
Kypsennä juustokakkua uunin alimmalla tasolla 30 minuuttia kunnes kakku on ruskistunut ja pinta alkaa hiukan kuplia. Valmiin kakun pitäisi saada rauhassa jäähtyä ja tiivistyä, sillä muutoin pohja, pehmeä täyte ja rapeapintaiseksi paistunut pintataikina vain liukuvat erilleen toisistaan. (Suomessa myytävillä tuorejuustoilla näin käy joka tapauksessa…)
Jäähdytä valmis kakku ensin huoneenlämpöön ja siirrä sitten jääkaappiin vielä yön yli. Valitettavasti jääkaapissa pehmeä täyte pehmittää ihanan rapean paistopinnan, mutta ei voi mitään. Maku on silti oikein hyvä. Leikkaa jäähtynyt kakku paloiksi todella terävällä veitsellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti