torstai 7. maaliskuuta 2019

Kiiskifileitä, puikulaa ja puolukkaa - liian vähän eksotiikkaa?



Kun kalakaupan tiskissä sattuu olemaan kasa suomustettuja kiiskifileitä, niin menu menee uusiksi saman tien. Sen on pakko mennä, sillä superherkullinen kiiski on niin harvinainen ilmestys kalatiskissä että hyvä jos sitä näkee edes kerran vuodessa, jos silloinkaan. Ja me satuimme juuri oikeaan aikaan Tukkutorin Kala Oy:n myymälään. Se saattaa olla tällä hetkellä Suomen paras kalakauppa? Eikä tämä ole maksettu mainos. Ai niin, halutessaan Tukkutorin Kalasta saa myös valmiin lounaan, ettei tarvitse edes kokata itse.


Kun viimeksi valmistin ruokaa kiiskifileistä, käsittelin ne samoin kuin silakkafileet, jauhotin ruisjauhoissa ja paistoin voissa. Siitä tuli hyvää, vaikka kalan oma maku saattoikin vähän kärsiä, ehkä, tai sitten ei. Nyt kuitenkin kokeilin jättää jauhotuksen pois ja vain paistoin fileet voissa. Pienenpieniä kalafileitä on melko haastavaa paistaa, etteivät ne kypsy liikaa. Yksittäin kiiskifileitä ei kannata heittää pannulle, sillä ne käpristyvät kypsyessään ja jäävät silloin vähän valjuiksi. Jos niitä yrittää painaa paistinlastalla, ne takertuvat pannuun. Sen sijaan nuo minikokoiset fileet kannattaa ensin latoa puolikkaan paistinpannun kokoiseksi levyksi ja sellaisenaan nostaa paistumaan ensin toiselta, sitten koko levy kääntäen toiselta puolelta. Kun seuraavan kerran paistan kiiskifileitä, saatan ruisjauhottaa ne tai sitten ei  - molempi parempi.

Ja mitä nautimme ihanan supisuomalaisen kiisken kanssa. No tietysti vähintään yhtä supisuomalaista, puikulaperunamuusia, kermaviili-tartarkastiketta ja pakastekuivattua puolukkaa. Nam!

Kalan paistamiseen ei tässä oikein voi kirjoittaa muuta reseptiä kuin kuumenna voi pannulla ja paista fileet kypsiksi, mausta suolalla ja valkopippurilla. Perunamuusin kai jokainen osaa tehdä? Uskoisin. Riittävästi voita niin hyvä tulee. Tartarkastikkeessa oli kermaviilin lisäksi hienonnettua suolakurkkua, kapriksia, ruohosipulia, kevätsipulia, suolaa, mustapippuria, valkopippuria sekä pikku ripaus sokeria. Viimeistelynä ripottelin annoksen päälle hienoksi leikattua ruohosipulia ja rouhittua, pakastekuivattua puolukkaa. Tämän maukkaammaksi kala-ateria ei muutu. Kiiski on ihan ykkösluokan kala. Jos sellaisen näet, älä kulje onnesi ohi.


3 kommenttia:

Ulla kirjoitti...

Enpä ole koskaan nähnyt kiiskiä kalatiskissä. Kuulostaa kyllä niin hyvälle, että toivottavasti vielä joskus jossain tulee vastaan :-)

Merja | Ripaus tryffeliä kirjoitti...

Onpas komeita kiiskiä! Mun onkikalat ovat olleet aina paljon pienempiä. Kannatan lämpimästi kaikkien kotimaisten kalojen syömistä. Ei ole olemassa roskakalaa :). Hienoa, että nykyään saa kaupoista särkiä, lahnoja, kuoreita ja näköjään myös kiiskiä!

Tuplaespresso kirjoitti...

Kotimainen kala on hyvää ja suositeltavaa, ja näihin harvinaisuuksiin ei voi olla tarttumatta ;)