keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Juurisellerilaatikko oli 2017 joulupöydän uutuus


Lanttulaatikon maku jakaa mielipiteet melko voimakkaasti. Lisäksi lantulla on taipumus aiheuttaa närästystä, joten kokeilin tehdä helpommin sulavasta juuriselleristä uudenlaista joululaatikkoa. Ulkonäkö ei juuri eroa lanttulaatikosta, mutta lantunvihaajat voisivat tykätä tästä sellerilaatikosta. Aromikas juuriselleri ja poro ovat ”match made in heaven”, mutta se sopii tosi hyvin myös kinkun tai lampaan kanssa. Kun selleriä kypsentää riittävän kauan, se muuttuu ihanan makeaksi.


Juurisellerilaatikko

1 kohtalaisen kokoinen keltasipuli
25 g voita
1 dl kuivaa valkoviiniä
noin 600 g kuorittua juuriselleriä pieninä paloina
2 dl kanalientä
vettä (lisää tarvittaessa)
1 dl kuohukermaa

1 dl kuohukermaa
0,5 dl korppujauhoa
1 muna
1 rkl tummaa siirappia
(suolaa)

Kuori sipuli ja leikkaa se pieniksi paloiksi. Sulata voi kattilassa ja kuullota siinä sipuli. Lisää kuumalle pannulle valkoviini, anna sen ”posahtaa” ja kiehua lähes kuiviin. Lisää juurisellerinpalat ja kuullota niitä hetken aikaa sipulin kanssa. Lisää kanaliemi sekä vettä niin paljon että kaikki sellerit ovat pinnan alla. Kuumenna liemi kiehuvaksi ja anna sellerien kypsyä kunnes ne ovat täysin pehmeitä ja liemi lähes haihtunut. Lisää sitten kerma ja keitä matalalla lämmöllä vielä hetki. Valuta sellerit ja säästä liemi. Soseuta selleripalat blenderissä ja lisää hiukan lientä jos sose tuntuu jäävän liian kuivaksi.

Tässä vaiheessa soseen voi halutessaan maustaa suolalla ja tarjoilla selleripyreenä. Mutta sellerilaatikkoahan tässä oli tarkoitus tehdä, joten jatketaan:

Sekoita korppujauho kuohukerman joukkoon ja anna sen turvota 5-10 minuuttia. Vatkaa muna kevyesti ja sekoita siihen siirappi. Yhdistä korppujauho- ja munaseokset ja sekoita ne selleripyreen joukkoon. Mausta suolalla.

Kaada massa voideltuun vuokaan ja kypsennä sellerilaatikkoa uunin keskitasolla 175 asteessa noin 60 minuuttia.


”Jouluna saa yölläkin syödä”, sanotaan. Sellerilaatikko oli ihan mahtavaa porodobin kanssa nautittuna. Jossain lehdessä oli testattu tämän vuoden kinkkuviinit ja kuvan chateauneuf-du-pape valittiin parhaaksi. Yöllisen jääkaappireissun empiirisen testauksen tuloksena tämän punaviinin todettiin maistuvan kuitenkin paremmalta sellerilaatikko-porodobin seurana kuin kinkun ja imelletyn perunalaatikon kanssa. 
M.(utta sehän) O.(n) T.(ietenkin vain makuasia)


2 kommenttia:

Imelletty Lanttulaatikko kirjoitti...

Runsas vuosi sitten kokeilin lanttulaatikon imeltämistä, mutta aika vähäiseksi imeltyminen jäi. Muutaman kerran olen sitä tehnyt ja aina tulos on ollut edellistä kerta parempi. Nyt tuntuu siltä että tulos ei enää parane. Oleellista on pitkä imeltymisaika ja aamylaasireaktioiden maksimihyödyntäminen optimilämpötilaa hyväksi käyttäen.

Kokeile imellettyä lanttulaatikkoa.

Kun imellytetään imellysreaktioiden optimilämpötilassa, myös lanttu imeltyy. Imellys tapahtuu tehokkaimmin kun sose notkistetaan keitinvedellä tai jos nauris keitetään vähässä vedessä ja soseutetaan veteen, niin siloinkin voi olla tarve lisätä noin 77 asteista vettä, että saadaan sopivan notkea sose. Soseeseen ei tässä vaiheessa lisätä mitään muutaa kuin vesi ja jauho. Vesi on erittäin tärkeä osa imellyttämistä

Jauhot lisätään noin 77 asteiseen soseeseen. Tässä lämpötilassa alkaa heti imeltymisreaktio missä muodostuu erittäin makeita yhdisteitä. Tämän reaktion optimilämpötila on noin 75 astetta ja aika noin 1-2 tuntia. Kun lämpötila laskee noin 70 asteeseen tämä reaktio "sammuu".

Kun lämpötila laskee noin 70 asteeseen alkaa toinen makeutta tuottava imeltymisreaktio. Tämän reaktion optimilämpötila on noin 65 astetta. Sähköuunissa on helppo ylläpitää riittävä lämpötila imeltämista varten. Uunin lämpötila voi olla muutaman asteen optimilämpötilaa korkeampi.

Kun molemmat imeltymisreaktiot hyödynnetään niin lanttusose imeltyy 65-70 asteisessa uunissa noin 12-16 tunnissa. Voi imeltää myös yli yön. Imeltymisen edistymistä voi seurata maistamalla.

Tuplaespresso kirjoitti...

Mielenkiintoisia kokeiluja :)