perjantai 3. kesäkuuta 2016

Keväänvihreä kuha-annos



Ravitsemussuositusten mukaan kalaa pitäisi syödä pari kertaa viikossa. Tällä kertaa pyydykseen jäi ”Hakiksen ostarilta” eli Hakaniemen kauppahallista kuha, jonka Reitin kalan ystävällinen myyjä suomusti ja fileoi. Jos haluaa kuhansa nahkoineen, kannattaa siis piipahtaa hallissa. Nahkoineen paistettu kuha vaan on niin hyvää, liha on mehevää ja nahka ihanan rapeaa. Sitäpaitsi kalan nahka sisältää kollageenia, mistä erityisesti naisille muistutettakoon. Parempi kalan nahkana sisäisesti kuin kalliina rasvana ulkoisesti.

Kuhan kanssa lautaselle pääsi kasa italialaista "Siikliä" (ei ehkä juuri sama lajike, mutta hyvin paljon saman makuinen). Siis nimenomaan italialaista. Olemme vuosien mittaan kokeilleet keittää eri maista tuotuja varhaisperunoita ja huomanneet, että jos kotimaista uutta perunaa ei vielä ole saatavilla, ei kannata ostaa mitään muuta kuin italialaista Siikliä. Ruotsalaiset varhaisperunat yritämme kiertää kaukaa. Viime ja sitä edellisenkin vuoden ruotsalaiset varhaisperunat olivat niin vetisiä ja mauttomia, että ainakin meidän keittiössämme ruotsalaisperunan maine on näin pilattu moneksi vuodeksi eteenpäin. Eikä espanjalaissa tai egyptiläisissäkään varhaisperunoissa ole kehumista. Mutta italialaiset, pahus, kaiken muun hyvän ruoan lisäksi ne osaavat siellä myös perunanviljelyn! Onneksi kohta saa jo myös kotimaisia uusia perunoita kohtuuhintaan.


Annoksen vaaleanvihreää väritystä lisäsi kermainen purjo-fenkolipaistos sekä viljellyt ”villiparsat” jotka olivat niin kovin nättejä että niitä oli ihan pakko ostaa…


Kermainen purjo-fenkolipaistos

1 fenkoli
1 purjo
1 rkl voita
3 rkl kermaa
1 tl sitruunamehua
suolaa, mustapippuria
1 rkl hienonnettua tilliä

Halkaise purjo ja pese siitä mullat pois. Leikkaa purjo noin puolen sentin viipaleiksi. Leikkaa fenkoli pieniksi kuutioiksi. Sulata pannulla voi ja kuullota purjot sekä fenkolit siinä. Lisää kerma ja hauduta kunnes fenkoleissa on enää vain hiukan puruvastusta. Mausta sitruunamehulla, suolalla, mustapippurilla sekä tillillä.


Rapeanahkaiseksi paistettu kuhafilee

2 nahallista kuhafileetä
3 rkl ruokaöljyä
2 rkl voita
suolaa, valkopippuria myllystä

Leikkaa kuhafileet kahdeksi pienemmäksi palaksi, jotta niitä on helpompi käsitellä paistinpannulla. Mausta fileen nahaton puoli suolalla ja valkopippurilla.

Kuumenna öljy paistinpannulla ja aseta fileepalat kohtalaisen kuumalle pannulle nahkapuoli alaspäin. Näin nahasta tulee erityisen rapeaa. Paista hetken aikaa ja lisää sitten pannulle voi. Kun voi on sulanut ja kuumaa, lusikoi sitä fileiden nahattomalle puolelle. Käännä fileet ja lusikoi voi-öljyseosta myös nahalle kunnes kala näyttää olevan juuri ja juuri kypsää. Varo paistamasta liikaa ettei kalasta tule hajoavaista. Nosta valmiit fileet lautasille nahkapuoli ylöspäin ja ripottele sillekin puolelle hiukan suolaa ja valkopippuria.


2 kommenttia:

luimupupu kirjoitti...

Luin taannoin jostain, että Ruotsissa vieljellään Timo-pottua vain Suomeen tuotavaksi. Eivät syö sitä itse kun on niin vetistä. Timon vetisyyteen ja mauttomuuteen vaikuttaa varmaan suuresti myös viljelytapa ja käyettyjen lannotteiden määrä. Meidän paikallisten torikauppiaiden Timo on ihan kelvollista, ei tosin Siiklin veroista.
Tuo villiparsa on nättiä ja hyvää, olemme sitä muutaman kerran Keski-Euroopassa ostaneet. Täällä on tänä vuonna ollut kaupoissa ihan kelvotonta parsaa, nahistunutta ja huonon näköistä. Söimme ensimmäisen mutta toivottavasti ei ainoa nipun vasta tällä viikolla.

Tuplaespresso kirjoitti...

Vain Suomeen tuotavaksi, määrä on tärkeää mutta laadulla ei ole väliä? Sehän on vähän kuin ennenwanhaan Suomen vienti Neuvostoliittoon ;) Tai ainakin osa siitä viennistä oli sellaista.