Herkusta hävikiksi? Hävikkiviikko 13.-19.9.2021

Nyt 13.-19. syyskuuta vietetään taas vuotuista hävikkiviikkoa, jolloin kaikkien tulisi entistä tarkemmin kiinnittää huomiota ruokahävikkiin. Valtakunnallisen hävikkiviikon järjestäjänä toimii Kuluttaja –media yhteistyössä hävikkifoorumin sekä Maa- ja metsätalousministeriön kanssa. Otsikkokuvasta kaikki varmaan jo arvasivatkin, mistä on kysymys. Valkoposkihanhista.

 

HS pääkirjoitus 5.9.2021 muistutti hanhiongelmasta:

”Valkoposkihanhet muuttavat keväisin ja syksyisin Suomen kautta, ja lintuja on jopa satojatuhansia. Tauolle pysähtyessään ne aiheuttavat mittavaa tuhoa etenkin Itä-Suomen pelloilla. Vahinkojen torjumiseksi Varsinais-Suomen Ely antoi tälle syksylle koko Suomeen poikkeusluvan 15 725 valkoposkihanhen ampumiseen...” 

Valkoposkihanhi on rauhoitettu, joten sitä ei saa millään lailla hyödyntää eikä tätä poikkeusluvalla tapahtuvaa ampumista lueta edes metsästykseksi, koska valkoposkihanhea ei ole luokiteltu riistalajiksi. Niinpä ammuttuja lintuja ei saa valmistaa ruoaksi, vaan ministeriön ohjeen mukaan ne täytyy merkitä ELY-keskuksen toimittamilla merkeillä ja hävittää hautaamalla tai polttamalla ”tähän tarkoitukseen sopivissa uuneissa”. ELY-keskus valvoo maastossa poikkeuslupien käyttöä.

Kansalaisten keskuudessa tehdyt gallupit sekä enemmistö kansanedustajista vasemmalta oikealle kannattavat valkoposkihanhien siirtämistä tiukasti suojellusta riistalajiksi. Ongelma on EU-byrokratia, näin väitetään. Ehkä olemme kohta samassa tilanteessa kuin Pohjois-Amerikka valkohanhipopulaationsa kanssa. Vuonna 1916 siellä todettiin, että valkohanhi oli Yhdysvaltain itärannikolla harvinaistunut ja lajille säädettiin metsästyskielto. Vaikka kielto myöhemmin kumottiin, se tapahtui aivan liian myöhään. Valkohanhipopulaatio oli kasvanut räjähdysmäisesti ja nykyisin kanta on niin suuri, että se uhkaa tuhota jopa oman elinympäristönsä.

 

Karhu kuuluu tiukasti suojeltuihin lajeihin EU:n luontodirektiivissä. Suomen karhukantaa voidaan kuitenkin säädellä direktiivin sallimalla kannanhoidollisella metsästyksellä. Tavoitteena karhun kannanhoidollisessa metsästyksessä on ylläpitää karhukannan ihmisarkuutta, ehkäistä vahinkoja ja säädellä kannan kokoa. Valkoposkihanhikanta kaipaisi samansuuntaista kannanhoidollista vähentämistä niin ihmisarkuuden lisäämisen kuin vahinkojen vähentämisen vuoksi, sillä Ympäristöhallinnon verkkopalvelun mukaan näiden lintujen määrä on kasvanut huimasti viime vuosikymmenten aikana.

Arktisilla alueilla pääosin pesivä valkoposkihanhi on sopeutunut erinomaisesti Suomen luontoon ja kannan kasvu tulee jatkumaan lähivuodet. Suomessa valkoposkihanhi pesii koko rannikkoalueella itärajalta Perämerelle. Suurimmat keskittymät ovat pääkaupunkiseudun ja Turun saaristossa. Sisämaassa valkoposkihanhi on pesinyt jo useilla suurilla järvillä, kuten Vesijärvellä, Päijänteellä, Oulujärvellä ja Kallavedellä. Lisäksi pesiviä valkoposkihanhia on havaittu myös Iitissä ja Etelä-Karjalassa. Lahden-Hollolan Vesijärvellä ja Etelä-Päijänteellä on pysyvä populaatio. Kannan kasvu on ollut melko nopeaa.

Suomen ensimmäiset pesivät valkoposkihanhet tavattiin Turussa ja Inkoossa 1980-luvun alkupuolella. Vuonna 1995 pesiviä pareja oli 32, 2003 pareja oli 550, vuonna 2007 pareja oli 1900 ja vuonna 2013 valkoposkihanhipareja oli 4 000 ja vuonna 2018 valkoposkihanhipareja oli 7 000. BirdLife Suomen, Suomen ympäristökeskuksen ja Helsingin yliopiston vuoden 2019 syyslaskennassa havaittiin yhteensä noin 33 600 valkoposkihanhea. Määrä on 13 prosenttia suurempi kuin vuonna 2018.

 

Työryhmä (”hanhinyrkki” 2020) käsitteli myös esillä ollutta ajatusta valkoposkihanhen siirtämistä riistalajiksi. Tästä ei silloin kuitenkaan katsottu olevan merkittävää hyötyä. Siitä huolimatta tänäkin keväänä on taas uudelleen nostettu esiin näkemys, että valkoposkihanhi tulisi siirtää riistalajiksi. Pallo on heitetty maa- ja metsätalousministeriölle, jonka tuo muutos tulisi tehdä. Maa- ja metsätalousministeri Leppä omien sanojensa mukaan kannattaa valkoposkihanhen siirtämistä riistalajiksi, mutta heittää kuitenkin pallon eteenpäin ympäristöministeriön hoidettavaksi (koska EU, lintudirektiivi ja Bernin sopimus) ja näin tavallaan pesee kätensä koko asiasta. Ympäristöministeriön kautta tässä asiassa tuskin koskaan tulee tapahtumaan muuta kuin että niitä muutamia ammuttuja hanhia ei edelleenkään saa käyttää elintarvikkeeksi, Suomeen tehdään lisää hanhipeltoja ja maksetaan miljoonakorvauksia maanviljelijöille hanhiparvien aiheuttamista satovahingoista. Ympäristöministeri Mikkonen on HS:n mukaan ilmoittanut, että: ”Ampuminen on kuitenkin vasta viimeinen keino, jos muita keinoja vahinkojen estämiseksi ei ole”.

Arktisten alueiden valkoposkihanhia on lepäillyt loppusyksyllä suomessa satoja tuhansia yksilöitä. Syksyllä 2016 Suomessa pysähtyi ruokailemaan enimmillään yli 600 000 arktista valkoposkihanhea ja määrä kasvaa joka vuosi. Valkoposkihanhet laiduntavat säilörehunurmet ja syysviljat sekä kaivavat pellosta kevätkylvöjen viljat, herneet, härkäpavut ja sipulit. Valkoposkihanhituhoista kärsivien viljelijöiden tekemä työ ja tuotantopanokset muuttuvat hanhen ulosteeksi.

 

Hävikkiviikon hengessä(?) Suomessa nyt siis haudataan maahan 15.725 kappaletta eli noin 26.800 kiloa valkoposkihanhia. Mutta onhan se kiva ministeriöissä keksiä hienoja sloganeita, kuten ”ruokaa omasta maasta” ja ”hyvää Suomesta”.