torstai 19. tammikuuta 2017

Suomen uusi kansallisruoka ja #suomiruokahaaste



voittaneen kansallisruoan kuva lainattu ELO-säätiön sivulta




”Onhan suomalainen ruoka ihan hirveää, onhan?!”, kysyy YLEn toimittaja ja lataa turistin eteen juuri kaupasta hakemaansa kylmää lanttulaatikkoa ja joulukinkkua.
”Eihän suomalaista ruokaa voi muuta kuin haukkua, eihän?!” hihittelee MTV3:n toimittaja ja tarjoaa ulkomaisen kolmen michelintähden keittiömestarin maistettavaksi juuri kaupasta hakemaansa kylmää riisipiirakkaa, mämmiä sekä hampaissa nirskuvaa kylmää leipäjuustoa ja tarjoilee ne tietysti pahvilautaselta.

Mistä ihmeestä suomalaiset toimittajat keksivätkin näin omaperäisiä juttuideoita?


ELO-säätiö julkisti juuri Suomen uuden kansallisruoan. Se on

RUISLEIPÄ

Suomi on syntynyt rukiista ja ruis pitää Suomen käynnissä. Ruisleipä on lisäksi yleinen koko Suomessa, ei ainoastaan alueellisena erikoisuutena. Ruisleivän valinta kansallisruoaksi on erinomainen asia.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Suomessa on hieno kansallinen ja alueellinen ruokakulttuuri, joka valitettavasti huonon itsetunnon vuoksi on ollut jäädä eksoottisempien ruokien varjoon. Kun puhutaan suomalaisesta ruokakulttuurista, aina muutama neropatti - kuvitellen olevansa kovinkin fiksu ja vitsikäs - lohkaisee kulunuttakin kuluneemman lauseen: ”Mikä ihmeen suomalainen ruokakulttuuri?”.

Kun Suomessa vähätellään omaa ruokakulttuuriamme, muualla maailmalla media sen sijaan kilvan yrittää edistää paikallisen ruoan mainetta ja menekkiä. Mikä valtava australialaisen ruoan markkinointiprojekti onkaan ollut Australian Masterchef: Australian parhaat ravintolat, kokit ja raaka-aineet mantereen laidalta toiselle esitellään kausi toisensa jälkeen niin upeasti, että ohjelma saa katsojan haaveilemaan ruokamatkasta Australiaan.

kyssäkaalia

BBC:llä puolestaan esitetään ruokaohjelmia Britanniasta sekä eri puolilta maailmaa. Muun muassa skandikokit laittavat herkkuja paikallisissa maisemissa ohjelmasarjassa New Scandinavian Cooking, jossa noin 160 jaksosta useimmat on kuvattu Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Suomessa vain muutama. Mieleeni jäi erityisesti Suomessa kuvattu jakso ”Helsinki on a Plate”, jossa esiteltiin mm katkarapuvoileipä... Jossain toisessa Suomi -jaksossa taidettiin kertoa slider -resepti ja miten tehdään vodka mojito. Nehän kaikki ovatkin tyypillistä suomalaista ruokaa, mikä saa matkailijat sankoin joukoin tulemaan tänne - nauttimaan slidereita? Joo…

Jyrki Sukulan sarja ”Makujen maa” oli ihan hyvä yritys, vaikka se taisikin olla enemmän MTK:n mainos kuin ruokamatkailun edistämisohjelma. Maatilat kyllä esiteltiin, mutta käytettävissä oli ilmeisesti vain yksi ainoa kamera, sillä yhdessäkään jaksossa ei juurikaan muistettu kurkistaa Jyrkin kattilan tai paistinpannun sisään puhumattakaan, että kaikki lautasannokset kuvattiin vain ohimennen sivusuunnasta. Niistä ei todellakaan jäänyt katsojalle ajatusta ”pitääpä kokeilla tuota reseptiä”.

haukifileitä

Onneksi jotkut suomalaiset ravintolat ovat ymmärtäneet palauttaa suomalaisten raaka-aineiden kunnian tarvitsematta edes hehkuttaa luomua. (Ihan kuriositeettina: kun luomua markkinoidaan mielikuvilla ja sympaattisten pientilojen artisaanituotteina, joilla osin perustellaan tuotteiden kalliimpi hinta, todellisuudessa Suomessa luomutilan keskimääräinen koko on suurempi kuin perinteistä viljelyä tai karjankasvatusta harjoittavien tilojen koko. Tämä käy ilmi virallisista tilastoista.) Itsenäisyyden juhlavuoden ilmiönä läskisoosi ja monet muut perinteiset suomiruoat ovat palanneet takaisin monen ravintolan listalle. Eikä sovi unohtaa ravintolamaaliman uutta tähteä, Finnjäveliä, jossa suomalainen ruoka on nostettu aivan uusiin ulottuvuuksiin kotimaisten raaka-aineiden voimin. Siellä loihditaan fine diningia muun muassa aladobista, veripaltusta, kesäkeitosta ja makaronilaatikosta. Todellinen kulttuuriteko.

Olisiko nyt jo korkea aika tehdä myös ihan oikea ruokaohjelmasarja suomalaisesta ruoasta? Sellainen, jolla olisi todellisia mahdollisuuksia ulkomaiseen levitykseen? Siis sellainen, jossa olisi sekä kunnianhimoinen että ammattitaitoinen käsikirjoittaja ja ohjaaja? Sellainen, jonka nähdessään haluaa ehdottomasti matkustaa Suomen tutustumaan suomalaiseen ruokaan. Sellainen sarja, jossa esiintyvät kokit eivät ole pelkästään jotain julkkiskokkeja, vaan omissa ravintoloissaan oikeasti ammattitaitonsa todistaneita huippukokkeja? Sellainen sarja, joka ei koko aikaa huuda katsojalle ”ymmärtäkää nyt, että tätä ohjelmaa tehdään säästöbudjetilla!”. Säästöbudjettiohjelmat kannattaa nimittäin mieluummin jättää sitten kokonaan tekemättä ja unohtaa edelliset ajatukset.

kotimaisia omppuja

Joka tapauksessa voisimme kaikki tehdä hyvän päätöksen Suomen 100-vuotisen itsenäisyyden kunniaksi: aletaan taas tehdä suomalaista ruokaa.



Tässä haaste kaikille ruokabloggareille ja heidän seuraajilleen.

#SUOMIRUOKAHAASTE

Tänä vuonna, Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuonna teemme suomalaista ruokaa suomalaisista aineksista vähintään kerran viikossa. Unohdetaan samalla kaikenlaiset ton-ton-ton-kotkotukset, jotka eivät vähimmässäkään määrin perustu todellisiin lääketieteellisiin syihin.

* Yritetään elää vuodenaikojen ja satokausien mukaan.
* Marraskuussa ei tarvita parsaa tai raparperia, eikä kesäkuu ole riistakautta.
* Leivotaan pullaa ja muuta perinteistä suomalaista hyvää raakakakkujen sijaan, unohdetaan taatelit, pähkinät ja kookos.
* Syödään kaurapuuroa suomalaisten superfoodmarjojen kera ja unohdetaan gojimarjat, chiansiemenet sekä muut kaukomaiden tuontituotteet, joiden rahtaaminen tänne vain lisää fossiilisten polttoaineiden kulutusta.
* Jätetään ostamatta tonnikala, norjalainen lohi tai pangasius ja laitetaan ruokaa kotimaisesta kalasta, silakasta, siiasta, ahvenesta, kuhasta, hauesta, mateesta…
* Käytetään suomalaista lihaa, riistaa ja poroa argentiinalaisen pihvin sijaan.
* Annetaan avokadojen sekä bataattien jäädä kaupan laariin ja käytetään ihania suomalaisia kasviksia.
* Unohdetaan vähäksi aikaa tähtianikset, kurkumat, seesaminsiemenet sekä sitruunaruohot ja annetaan ruokaan lisämakua Suomessa viljellyillä mausteyrteillä. Ja niin edelleen.
* Edes kerran viikossa.
Ja saa tätä jatkaa tämän vuoden jälkeenkin...


7 kommenttia:

Ulla kirjoitti...

Hieno kirjoitus, kiitos! Haaste osoittaa hyvin, miten kummalliseksi syöminen on tässä hyvien raaka-aineiden maassa mennyt. Omalta kohdalta voin ruksittaa kaikki muut kohdat paitsi kaurapuuron. Mutta en sentään ole koskaan syönyt chiaa tai gojia, joten siitä kai saa pisteen ;-)

sauvajyvänen kirjoitti...

Hyvä ruisleipä! Minä voin ruksittaa kaurapuuronkin, ja noin meillä syödäänkin monta kertaa viikossa. Toki välillä on kiva käyttää mausteita reilumminkin, tai vähän, tänäänkin oli madekeitossa lipstikan ja tillin lisäksi valkopippuria ja suolaa, eli tämän päivän ruoka ei sopisi tämän viikon haasteruuaksi.

Mutta se mitä ihmettelen ihan kunnolla, on tuo maininta riistasta. Olen nyt muutamastakin lähteestä lukeneut, että riistaa "ei pitäisi tarjota keväällä/kesällä" kun silloin ei ole riistasesonkia. Meillä melkein kaikki syöty punainen liha on riistaa. Sitä tulee syksyllä/alkutalvesta vuoden tarpeiksi, ja se säilötään pakastamalla. Riistaa syödään koko vuosi, meillä on yksi pakastin tavallista kylmempänä jossa liha säily mielestäni ensiluokkaisena niin kauan kuin pitääkin. Ja niin oli lapsuudessanikin, lihaa ei ostettu kaupasta, mutta riistaa syötiin ympäri vuoden.

Jo muinaissuomalaiset ovat säilöneet lihaa (ja kalaa) sille kaudelle kun sitä ei ole saatavilla, aivan kuten kasviksiakin on pakko säilöä Suomen olosuhteissa. Ensin liha säilöttiin kuivaamalla, sitten myös suolaamalla ja nykyisin pakastamalla. Ei tulisi mieleenkään olla käyttämättä riistaa sinä aikana kun ei ole metsästyskausi meneillään, ja toisaalta syödä puolikas hirvi "sesonkina".

Minulla on blogissa paljon riistareseptejä ympäri vuoden, mutta vasta nyt olen tajunnut että joku voi pitää sitä outona, etenkin kun blogini kantavana ajatuksena on ollut aina sesongin mukainen syöminen. Tämä on ehkä pysäyttävin ajatus aikoihin.

marketta kirjoitti...

Loistava kirjoitus ja hyvä ruisleipä! Toivon vain, että leipomotkin ottaisivat tästä "vaarin" ja alkaisivat suoltaa markkinoille enemmän kunnon ruisleipää. Sellaista, missä käytetään vain vettä, ruisjauhoja ja suolaa. Ei vehnäjauhoja tai mitään muutakaan!

Nimetön kirjoitti...

Melkomoinen julistus! Kannatetaan!

kati kirjoitti...

Hyvä Hyvä Hyvä !!! Mukana :)

Jaana kirjoitti...

Erinomainen haasteaihe, pitääpä ottaa tuo tägi käyttöön.

Viime vuonna tehtiin mielestäni ainakin yksi asettamasi kriteerit täyttävä ruokaohjelma, Från jord till bord. Jos meni ohi, niin sarja on katsottavissa Yle Areenassa vielä muutaman kuukauden ajan.

Tuplaespresso kirjoitti...

@ Ulla
Saat pisteen, ja vaikka kaksi :)

@ sauvajyvänen
Kirjoitin näköjään hiukan epätarkasti ja esimerkit olisivat voineet olla tarkemmin mietittyjä. Tottahan kaikkea voi säilöä, riistaa ja vaikka sitä raparperiakin. Riistahan nyt kuitenkin on sitä parasta suomalaista lähiruokaa ja "lihaton lokakuu", niin kivasti kuin ne sanat keskenään rimmaavatkin, järjetön ajatus, koska nimenomaan syksy on metsästys- ja teurastusaikaa. Yleisesti ottaen kuitenkin nyt, kun kaikkialta maailmalta kaikkea on saatavilla ympäri vuoden, satokausiajattelu on hämärtynyt. Jos jotain ei olekaan kaupan laarissa tai tuote ei ole täysin ready-to-eat -kypsää, nousee hirveä haloo. Samuli Karjula teki hienon työn, kun ymmärsi satokausikalenterillaan tarttua aiheeseen ja nostaa sen esiin. Somen kautta asia on noussut nyt hyvin ihmisten tietoisuuteen, vai luulenko vain... Toivon ainakin.

@ marketta
Jotkut ovat kuulemma kritisoineet ruisleivän valintaa siksi, että ruisleipä ei ole ruoka, vaan elintarvike. Oli miten oli, ruisleipä on suomalaisista suomalaisinta. Voisikohan tuo vehnäjauhon lisääminen johtua taikinan rakenteesta tai leivän lopullisesta koostumuksesta? Täytyy kysellä viisaammilta.

@ anonyymi
Tähän julistukseen uskomme :)

@ kati
Tervetuloa mukaan :)

@ Jaana
Sarja on mennyt minulta ohi. Täytyypä katsoa. Kiitos vinkistä :)