Lohipasta (hävikistä herkuksi)

 

Onko kukaan muu jo ehtinyt saada kesän varhaisperunakiintiönsä täyteen? Meillä tuli - ainakin hetkellisesti - ja nyt haluttiin lautaselle jo vähän muutakin hiilihydraattia kuin perunaa. Kun välillä tankkaa riisiä tai pastaa, niin sen jälkeen kotimainen varhaisperuna maistuu taas herkulta.

Tuli ostetuksi vähän kookkaampi kirjolohifilee, jota ei sitten jaksettukaan syödä kokonaan. Mutta ei se mitään, sillä kypsennetystä lohesta saa aikaan uusia ruokia, kuten pastakastikkeen. Hetkessä hävikistä herkuksi, mikäs siinä.

 

Lohipasta kahdelle

 

300-400 g     kypsää kirjolohta (lohi, taimen, nieriä…)

1                    pienehkö uusi sipuli varsineen

nokare           voita

0,5 dl             kuivaa valkoviiniä

1,5-2 dl         ruokakermaa

hienoa merisuolaa

mustapippuria myllystä

raastettua sitruunankuorta

maun mukaan cayennea

runsaasti       ruohosipulia

 

6 kerää          tagliatelle kuivapastaa

 

Laita pastan keitinvesi kiehumaan. Keitä pasta väljässä vedessä, 1 rkl karkeaa merisuolaa aina yhtä vesilitraa kohden. Kastike valmistuu sillä aikaa kun pasta kiehuu.

Leikkaa sipuli ohuiksi viipaleiksi. Kuumenna pannulla voi ja kuullota siinä sipuli. Lisää valkoviini ja anna sen haihtua. Lisää sitten ruokakerma ja sekoittele kunnes kastike hiukan sakenee. Mausta suolalla, mustapippurilla, sitruunankuorella sekä cayennella ja sekoita. Lisää sitten kypsä kirjolohi pieninä paloina ja anna lämmetä kastikkeen joukossa. Tarkista mausteiden riittävyys.

Kun pasta on kypsää, valuta se, mutta säästä pari desilitraa keitinvettä. Kaada valutettu pasta paistinpannulle kastikkeen joukkoon ja sekoita. Jos pasta on kovin kuivaa, lisää tarpeen mukaan kuumaa keitinvettä. Viimeistele ruoka runsaalla määrällä hienonnettua ruohosipulia.

 

Luontopäivitys mökiltä

Tämä on ollut merkillinen kesä. Tai eihän tässä ole paljoa vielä ollutkaan kesää muun kuin kalenterin mukaan. Säätiedotuksia ei ole pahemmin tarvinnut lukea, kun ne näyttävät muuttuvan tunnin välein. Jos illalla seuraavaksi päiväksi puolenpäivän maissa on luvattu sadetta, yöllä ennuste lupaakin ukkosia, aamulla muuttunut ennuste kertoo että aurinko paistaa, ja kun ollaan puolessapäivässä, on kova tuuli ja taivas pilvessä. Alan vähitellen uskoa että meterorologit laittavat käden ulos ikkunasta ja sitten päivittävät ”ennusteensa” vallitsevan säätilan mukaan. Niin mekin teemme :)

Normaalisti kun ajaa kesällä mökille, niin tuulilasi on täynnä ötökänraatoja siinä vaiheessa kun ehtii perille. Tänä kesänä tuulilasi on ollut harvinaisen puhdas. Pikkulinnuilla on varmaan ollut melkoinen raataminen, kun poikasille on cateringin täytynyt toimia keskimäärin noin joka 30. sekunti. No nyt pesillä alkaa olla jo hiljaista, kun kirjosiepot, harmaasiepot, västäräkit, sinitiaiset, mustarastaat ym ovat saaneet poikaset jo ulos pesästä opettelemaan itsenäistä ruoanhakua. Toivottavasti sään lämmetessä myös hyönteisten määrä lisääntyy. Punkkien määrä on ainakin lisääntynyt ja niistä ei olisi niin väliksi. Punkit vievät kaiken ilon metsässä kulkemisesta, marjastuksesta ja sienestyksestä. Rokotteet ovat kunnossa, mutta se ei auta mahdolliseen borrelioosiin.

Kaikki telkänpöntöt ovat myös jo tyhjentyneet. Aina ne osaavat lähteä niin, ettei kukaan ihminen huomaa. Toivottavasti niidenkin pesintä onnistui hyvin.

Sorsaperhe, 1+7, käy matalassa rantavedessä loiskuttelemassa. Tästä toisesta sorsaporukasta taas tulee mieleen suomalainen bussipysäkki – riittävästi etäisyyttä toiseen.

Laulujoutsenilla oli kolme poikasta, nyt ei yhtään, eikä laulujoutseniakaan enää näy. Kyhmyjoutsenilla oli viisi untuvikkoa, mutta nyt enää yksi. Harmi… Joko merikotka on käynyt buffetpöydässä tai sitten täällä lahdella vaanii joku todella iso hauki? 

Laiturintolpan päällä istuskelee kalalokki, joka ei ollenkaan ole laiturin alla pesivien pääskysten mieleen. Pääskyset hyökkäilevät lokkia kohden kuin ärhäkkä droonilauma ajaakseen sen pois. Ymmärtäähän tuon, kun (kala)lokin ruokavalioon kuuluu myös linnunpoikaset. Tiira kalansyöjänä sen sijaan saa tähyillä kalansaalista samalla tolpalla ihan rauhassa.

 

Keväällä yksi valkohäntäpeura näytti olevan melko pulskasti tiineenä. No olihan se, kun pyöräytti kolmoset. Ensin luulin näkeväni harhoja, kun laskin yksi,.. kaksi, ......... kolme vasaa… Mutta kyllä niitä oikeasti on kolme. Peurakolmosia ei vaan ikinä saa samaan kuvaan. Aina yksi niistä on jossain kauempana.

Valkohäntäpeurojen takia mökillä ei kannata haaveillakaan mistään isommasta kasvatustyöstä. Iso rhodo on toistaiseksi saanut olla rauhassa, mutta muuten niille maistuu melkein kaikki. Tuttavan perunapellon peuralauma tuhosi eräänä päivänä kun isäntä itse oli vain käymässä kaupassa. Ainoa viljelmä meillä onkin terassille istutettu yrttitarha. Jostain syystä salvia ei tunnu menestyvän. Viime vuonna ötökät rei’ittivät salvian lehdet ja tänä vuonna salvia kuolla kuukahti muuten vaan. Täytyy kokeilla miten ensi kesänä käy. Korianteri päätti lakata kasvattamasta lehtiä ja alkoi lykätä kukkavarsia. Kohta meillä on pieni määrä korianterinsiemeniä ihan omasta takaa. Muut mausteyrtit kyllä kukoistavat, varsinkin basilika, ruohosipuli sekä lehtipersilja. Kiva kun ei tarvitse lähteä kaupunkiin jonkin mausteyrtin takia, vaan voi nipsaista vain pari vartta ja jättää loput kasvamaan.

Jospa se oikea kesä nyt alkaisi.

 

Sinappikana

 

Broileri on hyvä valinta kun ei keksi oikein mitään muutakaan, eikä viitsisi nähdä liikaa vaivaa päivällisen takia. Tätä sinappikanaa varten tarvitaan maustamattomia, nahattomia ja luuttomia broilerin rintafileitä. Mausteet on mitattu sen mukaan, että niitä ei ole liikaa, mutta jos oikein kovasti pitää hapokkaasta Dijon sinapista, sitä voi käyttää kastikkeeseen hiukan enemmänkin.

 

 

Sinappikana

 

2 rkl              oliiviöljyä

4                    broilerinfileetä

hienoa merisuolaa

mustapippuria myllystä

sinappijauhetta

2                    valkosipulinkynttä

0,5 dl             kuivaa valkoviiniä

2-3 dl             ruokakermaa

2 tl                 Dijon sinappia

1 rkl              sitruunamehua

hienonnettua lehtipersiljaa

 

Taputtele broilerifileet kuiviksi ja mausta ne molemmin puolin suolalla, mustapippurilla sekä sinappijauheella. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet. 

Kuumenna paistinpannulla 1 rkl oliiviöljyä. Ruskista fileet ja anna niiden paistua miedolla lämmöllä kypsiksi. Nosta sitten fileet odottamaan, mutta älä pyyhi pannua. 

Lisää pannulle 1 rkl oliiviöljyä ja kuullota siinä valkosipulinkynnet. Lisää valkoviini ja anna sen kiehua kuiviin. Lisää sitten ruokakerma, Dijon sinappi sekä sitruunamehu ja keitä kastiketta kunnes se sopivasti sakenee. Mausta suolalla, mustapippurilla sekä tarvittaessa vielä sinappijauheella. Nosta kypsät fileet kastikkeen joukkoon vielä hetkeksi jotta ne lämpiävät. 

Tarjoile keitetyn basmatiriisin kanssa ja viimeistele hienonnetulla lehtipersiljalla.