Kuku Paka - intialais-afrikkalainen kookos-kanacurry

Tämä afrikkalais-intialainen kookos-kanacurry on kotoisin Itä-Afrikasta, swahilikulttuurin alueelta Keniasta ja Tansaniasta, minne intialaiset emigrantit aikoinaan saapuivat Mombasan satamaan eksoottisine mausteineen. Kuku on swahilia ja tarkoittaa kanaa, paka puolestaan tarkoittaa herkullista punjabiksi. Ja sitä tämä kanaruoka todella on, herkullista – ja kaiken lisäksi todella helppo valmistaa.

Jos haluaisi tähän ihan aidon makuvivahteen, pitäisi käyttää nahallisia kanan koipireisiä ja ensin grillata ne avotulella hiukan karrelle ja savuisiksi. Maustamattomista paistileikkeistä uskon tulevan melkein yhtä hyvää. Tuota aidompaa valmistusmenetelmää voi kokeilla ensi kesänä mökillä, mutta nyt mennään helpomman kautta näillä paistileikkeillä. Kookosmaidon tulee olla täysrasvaista, sillä kevyemmässä kookosmaidossa ei ole riittävästi makua. Lisukkeena tarjotaan keitettyä basmatiriisiä. Ei kannata säikähtää kohtalaisen reilun kokoista reseptiä. Nämä herkutellaan hetkessä.

 

 

Kuku Paka

 

1 kg               broilerin paistileikkeitä

suolaa ja mustapippuria

3 rkl              oliiviöljyä tai kookosöljyä

1                    keltasipuli

3                    valkosipulinkynttä

2 tl                 hienonnettua tuoretta inkivääriä

1 rkl              jauhettua korianteria

0,5 rkl           juustokuminaa

0,5 rkl           kurkumaa

1 tl                chilijauhetta

4 dl                täysrasvaista kookosmaitoa

400 g             tomaattimurskaa

1 rkl              tomaattipyreetä

2 rkl              sitruunan mehua

(suolaa)

tuoretta korianteria

 

Leikkaa paistileikkeet puoliksi ja mausta ne suolalla sekä mustapippurilla (myllystä). Anna lihojen maustua 15-20 minuuttia, millä välin voit valmistella muut ainekset.

Kuori sipuli ja leikkaa se pieniksi kuutioiksi. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet. Kuori tuore inkivääri ja raasta se hienoksi raasteeksi. Mittaa korianteri, juustokumina, kurkuma sekä chilijauhe yhteen pieneen astiaan ja sekoita. Avaa kookosmaito- ja tomaattitölkit. 

Ruskista paistileikepalat molemmin puolin kullanruskeiksi ja laita ne kulhoon odottamaan kastikkeen valmistumista. Kananpalojen ei tarvitse tässä vaiheessa olla täysin kypsiä, sillä ne kypsennetään valmiiksi myöhemmin kastikkeen joukossa.

 

Kuumenna isolla pannulla öljy ja kuullota siinä matalahkolla lämmöllä sipulia, valkosipulia sekä inkivääriä kunnes sipuli alkaa pehmetä. Lisää maustejauheet ja kuumenna niitä hetken aikaa sekoitellen. 

 

Lisää sitten kookosmaito, tomaattimurska sekä tomaattipyree ja sekoita kunnes kastike on suunnilleen tasaväristä. 

 

Lisää ruskistetut kananpalat sekä kulhoon jäänyt neste, ja kääntele palat täysin kastikkeen peittoon. Keitä kastiketta ensin 15 minuuttia kannen alla, minkä jälkeen toiset 15 minuuttia ilman kantta. 

 

 

Lopuksi lisää joukkoon sitruunamehu sekä suolaa, jos on tarpeen. Hienonna korianterinlehdet ja sekoita puolet niistä kastikkeen joukkoon, toinen puoli kastikkeen ja annosten pinnalle.  Tarjoile keitetyn basmatiriisin kanssa.

 

Miniomenapiirakat

Omenapiirakka kuuluu ihan erottamattomasti syksyyn. Mutta kun kokonaisen uunipellin tai kakkuvuoan kokoinen piirakka tuntuu aina vähän liian isolta, niin nyt muffinivuoka sai toimia piirakkavuokana. Jostain syystä 12 minipiirakkaa ei tunnu ollenkaan suurelta määrältä, vaikka niissä on vähintään saman verran syötävää kuin yhdessä isossa piirakassa. Ihanaa, kun onnistuu huijaamaan itseään? Onneksi kaikkea ei tarvitse nauttia kerralla ja itse asiassa nämä minipiiraat ovatkin parhaimmillaan vasta päivän, parin päästä, kun piiraiden kosteus on tasaantunut eli täytteen kosteus on mureuttanut taikinan.

Tässä leivontaan on käytetty valmistaikinaa kaupan pakastealtaasta, mutta kukaan ei estä tekemästä piirakka-murotaikinaa itse.

Muffinin kokoiset omppupiirakat on myös helpot pakastaa. Sitten tarpeen mukaan pakastimesta hetkeksi mikroon. Laadukas vaniljakermajäätelö kruunaa tämän herkun.

 

 

 

Miniomenapiirakat

 

2 x 380 g       valmispiirakkataikina makeaan leivontaan

4                    isoa omenaa, eri lajikkeita

1,5 rkl           voita

2 tl                kanelia

3 rkl              fariinisokeria

1 rkl              vaniljasokeria

1 tl                hienoa kardemummaa

1 rkl              sokeria

1 rkl              perunajauhoa

1                    kananmuna

 

Sulata pakastetaikinat jääkaapissa.

Valmista ensin täyte. Kuori omenat ja leikkaa ne pieniksi kuutioiksi. Eri omenalajikkeet, makeat, hapahkot, ym, antavat täytteelle monipuolisemman makuprofiilin kuin vain yhden ainoan lajikkeen omenat. Sulata pannulla voi, lisää kaneli, fariinisokeri, vaniljasokeri sekä kardemumma ja sekoita hetki. Lisää pannulle puolet omenakuutioista ja sekoittele mausteseoksen kanssa muutaman minuutin ajan. Kaada paistettu seos kulhoon, lisää joukkoon loput omenakuutioista ja sekoita. Anna täytteen jäähtyä. Sekoita keskenään 1 rkl sokeria ja 1 rkl perunajauhoa, ja kääntele tämä vielä tasaisesti täytteen joukkoon.

 

Kauli taikina 2-3 mm ohueksi levyksi ja ota siitä pyöreitä paloja Ø10 cm muotilla. Paina levy kerrallaan muffinivuoan koloon siten, että taikinan reuna jää vuoan yläreunan tasolle. Täytä kaikki kolot ja lusikoi sitten niihin pari ruokalusikallista omenatäytettä. Vatkaa kananmuna ja voitele taikinan näkyviin jääneet reunat munalla.

 

Tee sitten piiraiden kansi. Kansi voi olla ihan tavallinen pyöreä Ø7 cm taikinalevy, johon on leikattu muutama reikä paistossa muodostuvan höyryn poistamiseksi. Minä askartelin vähän haastavamman korinpohjakannen, joka valmistetaan näin:

 

Kauli taikina 2-3 mm ohueksi levyksi ja leikkaa siitä noin sentin levyisiä kaistaleita. Puno näistä taikinanauhoista korinpohjakuvio ja leikkaa siitä Ø7 cm muotilla kansia, jotka nostat varovasti täytteen päälle. Voitele piiraiden kannet ja ripottele niille lopuksi vielä hiukan kidesokeria.

 

Kypsennä miniomenapiiraat uunissa 220 asteessa noin 18-20 minuuttia. Anna piiraiden jäähtyä kunnolla ennen kuin irrotat ne muffinivuoasta.

 

 

Kouluruokainhokit 3, 4 ja 5

Suomalaisiin kouluruokainhokkeihin kuuluvat median mukaan myös maksakastike/maksalaatikko, silakkapihvit sekä kanaviillokki. Kaikki ns inhokit lienevät yleensä sellaisia ruokia, joihin lapsi ei ole kotona tottunut. Eräältä työpaikaltani kauan, kauan, tosi kauan sitten, muistan nuoren kesäapulaisen, joka nirsoili kaikesta mitä oman keittiön todella taitava emäntä oli valmistanut. Kun sitten lopulta rohkaistuimme kysymään, mitä hän yleensä syö kotona, vastaus oli: ”Äiti paistaa mulle joka päivä pannukakkua.” . . . Seurasi hämmentynyt hiljaisuus, emmekä enää vaivanneet tätä nuorta tyhmillä kysymyksillä.

 

Saarioisten perinteinen maksalaatikko on kuulemma Suomen ostetuin valmisruoka, joten ei se nyt ihan outo ilmestys voi olla suomalaisessa ruokapöydässä. Vai syökö sitä vain aikuiset, ja lapsille tehdään lihapullia tms? Tuore maksa taas on nykyisin äärimmäisen harvinainen tuote suomalaisessa ruokakaupassa, joten on ihan ymmärrettävää, että harva siitä enää kotonaan valmistaa ruokaa. Ei siis ihme, että maksa maistuu oudolta, suorastaan epäilyttävältä, jos harvakseltaan pääsee maistamaan. Valitettava yleinen virhe maksaruokien valmistuksessa on myös se, että maksa paistetaan liian kypsäksi, harmaaksi ja kuivaksi, jolloin sen maku muuttuu sellaiseksi, etten minäkään sitä söisi.

Parhaat palat maksaruokien valmistuksesta

löytyvät tästä linkistä: ”Mitä maksaa”

Kannattaa kokeilla. Voipi jopa yllättyä, miten hyvää paistettu maksa oikeasti on.

 

Kalan osalta kouluruokailu taitaa kuitenkin olla enimmäkseen ruodotonta lohta tai kalapuikkoja seitipakasteesta? On melkoinen ihme, jos johonkin kouluruokalaan on vahingossa eksynyt silakkapihvejä. Silakka on täysin aliarvostettu kala. Vaikka ihmisiä pelotellaan merikaloihin kertyvillä ympäristömyrkyillä, silakan sisältämät hyvät rasvahapot ja niiden aikaan saamat terveyshyödyt ovat paljon suuremmat kuin kalojen terveysriskit. Kemikaalien riskinarvioinnissa käytetään sellaisia turvallisuusmarginaaleja, etteivät teoreettiset riskit helposti muutu todellisiksi. Nykyisin EU määrittelee silakan pyyntirajoitukset ja silakka onkin melkoinen harvinaisuus kalatiskillä. Mutta kun silakkafileitä saa, niitä kannattaa ostaa ja paistaa silakkapihvejä. Ruodotkaan eivät vaivaa, sillä fileestä on jo poistettu selkäruoto ja mahdolliset jäljelle jääneet hiuksenohuet pikkuruodot pehmenevät paistettaessa täysin huomaamattomiksi. Toki silakasta paistettaessa tulee hiukan käryä, mutta niin tulee muistakin kaloista.

Silakkapihveistä ja muista silakkaruoista ohjeita

löytyy tästä linkistä: ”OÄM = oma ämpäri mukaan”

 

Kanaviillokki-inhoa en sitten taas ymmärrä ollenkaan. Valmiiksi marinoitujen kanasuikaleiden myynti on suorastaan räjähtänyt viimeisten muutaman vuosikymmenen aikana ja niistä valmistetaan ruokaa varmaan jokaisessa sellaisessa kodissa, missä yleensäkin kokataan edes jotain ruokaa. Mitä niin ihmeellistä voi olla currykastikkeessa tarjottavassa kananlihassa, että mieluummin mennään kauppaan ostamaan lounaaksi rasvainen vehnäjauhocroissant ja energiajuoma? Ei mikään laitoskeittiö voi niin pahasti tyriä broilerin valmistusta, että kanaviillokki olisi syötäväksi kelpaamatonta. Vaikka onhan se varmaan vähän eri makuista kuin Happy Meal tai mikrossa lämmitettävät einesateriat, jos sellaisiin on kotona tottunut.

Kanaviillokki (lue: broileriviillokki)

 

400 g             broilerin paistisuikaleita

2 rkl              ruokaöljyä

(tai muutama grillattu broilerin koipireisi)

3 rkl              voita

3 rkl              vehnäjauhoja

1 tl                curryjauhetta

5 dl                kanalientä

suolaa

valkopippuria myllystä

hyppysellinen sokeria

1 tl                sitruunamehua

1 dl                kermaa

 

Mausta broilerin suikalelihat kevyesti suolalla ja valkopippurilla. Anna makuuntua 10-15 minuuttia. Kuumenna öljy pannulla ja kypsennä lihat siinä. Siirrä kypsät lihat pannulta lautaselle odottamaan.

(Tai perkaa grillatuista broilerinkoivista lihat ja revi ne suikaleiksi.)

Sulata voi kattilassa. Lisää jauhot ja curry ja kuullottele ne voissa, mutta älä ruskista. Lisää lientä koko ajan vispaten niin, että jauhot eivät paakkuunnu vaan kastikkeesta tulee sileää. Anna kastikkeen kiehua hiljaa noin 10 minuuttia ja sekoita välillä koko ajan. Lisää pippuri, sokeri ja sitruunamehu ja tarkista maku. Lisää suolaa tarvittaessa.

Lisää lopuksi kypsä kananliha kattilaan ja sekoita. Anna kuumentua, mutta älä enää keitä. Tarjoile keitetyn riisin kera. Mustaherukkahyytelö on must tämän vanhan klassikon kanssa. Itse asiassa se on ainoa, mikä antaa annokselle edes hiukan väriä.