Maalta kotiin päin ajaessani tajusin, että on perjantai ja aivan matkani varrella oleva tuotetorihan on auki. Päätin vilkaista sinne siinä toivossa, että kantarelleja sattuisi vielä löytymään. Yhdellä myyjällä olikin niitä litran verran jäljellä. Vuoroani odotellessani katselin ympärilleni ja huomasin viereisellä myyntipöydällä aivan fantastisen näköisiä punaisia viinimarjoja. Ne olivat kookkaita, kauniin punaisia ja mehukkaan näköisiä ja ovat herkkuani. Nappasin niitä litran verran mukaani ja mietin loppumatkan mitä muuta niille voisi tehdä kuin syödä pois. Tuplaespresso oli poissa maisemista ja minähän EN osaa leipoa! Olen tehnyt suolaisia pasteijoita ja piirakoita, vähän leipääkin, mutta makeat leivonnaiset ja pullat on parempi puoliskoni aina hoitanut. Sitten sain kuningasajatuksen: kakku jota ei tarvitsekaan leipoa.
Kakku, jota ei tarvitse leipoa eli no bake cake on ihan pikkuisen harhaanjohtava juttu, sillä joku on kyllä joutunut leipomaan. Käytin valmista, kaupasta ostettua kakkupohjaa. Ne, jotka osaavat oikeasti leipoa, voivat tietenkin leipoa pohjan itse. Muuta leipomistaitoa ei tässä oikeasti tarvita.
No bake cake
1 kpl valmis ohut torttupohja
kostutukseen
2 rkl yuzumehua (tai sitruunamehua)
3 rkl tomusokeria
3 rkl kermaa
täyte
loput (noin 1,5 dl) kahden desin
kermapurkista
4 rkl tomusokeria
200 g maustamatonta tuorejuustoa (Philadelphia)
pinnalle
punaherukoita
vadelmia
suolapaahdettuja pistaaseja
rapeaa marenkia
Nosta kakkupohja sopivan kokoiselle
lautaselle. Pistele kakkupohja kauttaaltaan haarukalla ja levitä kostutusliemi
sille. Anna rauhassa imeytyä ja levitä vielä lisää lientä. Vaahdota kerma ja
Philadelphia-juusto yhdessä tomusokerin kanssa. Levitä vaahto kakkupohjan
päälle ja päällystä se herukoilla ja vadelmilla. Laita jääkaappiin ja anna olla
siellä yön yli. Jotenkin kakun punainen väri tuntui tarvitsevan jotain lisää ja
kun keittiössä sattui olemaan pussinpohja suolapaahdettuja pistaaseja, otin ne
käyttöön. Pistaasi sopiii hyvin vadelmien kanssa. Ripottele ennen tarjoilua kakun pinnalle murskattuja pistaaseja ja
marenginpaloja.
Kakku maistui juuri niin hyvältä kuin kuvittelinkin. Yuzumehun maku tuli mukavasti esiin ja täyte ei ollut liian juustoinen vaan mukavan kevyt ja herukoiden kirpeys ja vadelmien makeus toimivat hienosti yhdessä. Tämä ei ole pelkästään iloisen leipurin omakehua ja tiedän, että tämä ei ollut viimeinen kakkuni. Taidanpa opetella sen pohjan leipomisenkin vielä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti