Hernepestopastaa ja paistettuja kampasimpukoita

Pasta on helppo ja nopea arkiruoka. Tässä reseptissä eniten aikaa kuluu peston tekemiseen. Pasta kiehuu hetkessä ja kampasimpukat (tai muut vedenelävät) paistuvat muutamassa minuutissa kuumalla pannulla.

Hernepestopasta (kahdelle)

pesto

80 g tuoreita (tai pakaste)herneitä

30 g pinjansiemeniä

30 g suolapaahdettuja cashewpähkinöitä

kourallinen basilikan lehtiä

kourallinen lehtipersiljan lehtiä

muutamia tuoreita mintunlehtiä

40 g parmesaaniraastetta

0,75 dl oliiviöljyä

suolaa

mustapippuria

Kaada kutterin kannuun herneet, pinjansiemenet, cashewpähkinät, yrtit sekä parmesaaniraaste ja anna koneen käydä kunnes kaikki on tasaista tahnaa. Lisää oliiviöljy tasaisena nauhana koneen käydessä. Mausta lopuksi suolalla sekä mustapippurilla.

Sekoita pesto keitetyn pastan joukkoon heti kun pasta on valutettu. Säästä hiukan pastan keitinvettä ja lisää sitä mikäli pastasta tulee liian kuivaa. Tarjoile vihreän pastan kanssa paistettuja kampasimpukoita tai maun mukaan jotain muita vedeneläviä.

Verigreippipirtelö ja pari muuta retroa pirtelöreseptiä

Wanhanajan jäätelöjälkiruoka pirtelö eli milk shake taitaa olla liian retro ollakseen trendien huipulla? Sitä suuremmalla syyllä pirtelön resepti täytyy blogata ja muistuttaa tästä nopeasta ja helposta jäätelöjälkiruoasta. Blenderissä (tai hätätapauksessa jopa sauvasekoittimella) jäätelöstä, maidosta ja makuaineista tulee kertakaikkisen ihania kesäjälkkäreitä. Ei pidä tuijottaa lämpömittariin, joka näyttää 15 asteen päivälämpötiloja. Allakan mukaan nyt on kesä ja kesällä syödään jätskiä.

Verigreippipirtelö  (2 annosta)

1 verigreippi

0,5 dl kinuskikastiketta

(hiukan maitoa)

300 g vaniljajäätelöä

Kuori verigreippi ja laita se blenderiin yhdessä kinuskikastikkeen kanssa. Blendaa nämä ensin tasaiseksi soseeksi. Lisää jäätelö ja surauta se greippisoseen joukkoon kuohkeaksi, paksuksi, ihanaksi pirtelöksi. Jos pirtelöä täytyy ohentaa, lisää pikkutilkka maitoa. Kaada kahteen korkeaan lasiin ja nauti heti. Deluxeversio tästä pirtelöstä syntyy, jos verigreippi kuoritaan veitsellä täysin kalvottomaksi..

Omppupirtelö  (1 annos)

4 rkl makeaa omenasosetta

0,5 rkl kinuskikastiketta

1 dl maitoa

100 g vaniljajäätelöä

Kaada kaikki ainekset yhteen kannuun ja blendaa kuohkeaksi seokseksi. Kaada pirtelö korkeaan lasiin ja nauti heti.

Vadelmapirtelö  (1 annos)

1 dl (pakaste)vadelmia

1 tl vaniljasokeria

1 dl maitoa

100 g vaniljajäätelöä

Kaada kaikki ainekset yhteen kannuun ja blendaa kuohkeaksi seokseksi. Kaada pirtelö korkeaan lasiin ja nauti heti.

Näillä resepteillä voi tehdä pirtelöä kaikenlaisista marjoista ja hedelmistä.

Kesäinen pasta ja täytetyt jauhelihapihvit

Kesällä ei kokkaus aina tapahdu kotikeittiössä. Välillä joutuu työskentelemään "ankeammissa oloissa” eli liedessä ei ole neljää tai edes kahta levyä eikä aina kovin montaa keittovälinettäkään käytettävissä. Silti pitäisi saada aikaan jotain hyvää – muutakin kuin makkaraa nuotiolla. Tämän pastan tekoon ei tarvita välttämättä kuin yksi levy ja yksi kattila. Pastan ohje kahdelle hengelle.

Tomaattinen kesäpasta

150 g             joitain lyhyttä pastaa, tässä farfallea

3                    tomaattia

1                    uuden sadon sipuli

1-2                valkosipulinkynttä

1                    kuivattu peperoncini (tai vähän rouhittua mustapippuria)

                      öljyä

1                    lihaliemikuutio +

n. 5 dl            kuumaa vettä (tai valmista lihalientä)

                      (tuoretta timjamia lehdet nypittyinä)

                      tuoretta basilikaa revittynä

                      raastettua parmesaania halutessasi

Keitä ensin vettä ja laita se toiseen astiaan odottamaan. Kuumenna kattilassa öljy ja kuullota siinä hienonnettu sipuli, viipaloitu valkosipuli ja kokonainen peperoncini (tai mustapippuri). Lisää lohkotut tomaatit, joista kanta on poistettu ja anna niiden kypsyä vähän aikaa sipulien kanssa sekoitellen. Lisää kattilaan pasta ja liemikuutio + nestettä (tai valmista lihalientä) sen verran, että pasta juuri ja juuri peittyy. Lisää myös timjami, jos sitä käytät. Voit tässä vaiheessa poistaa peperoncinin, se on jo maustanut pastan. Anna porista liedellä ja lisää nestettä risoton tapaan kun se haihtuu. Keittoaika on hieman pidempi kuin pastan keitto-ohjeessa. Keitin farfallea ohjeen mukaisen 15 minuutin sijaan 20 minuuttia. Älä lisää liikaa nestettä, jotta pastastasi ei tule keittoa. Sekoita välillä ja peitä lopuksi kannella kun poistat kattilan liedeltä. Riivi annoksen pinnalle tuoretta basilikaa ja raasta myös parmesaania halutessasi.

Koska me söimme tämän pääruokana, jossa pasta oli lisuke, paistoin sille seuraksi pastan henkeen sopivat jauhelihapihvit. Jos joudut askartelemaan askeettisessa yhden kattilan kesäkeittiössä, pihvit voi hätätapauksessa paistaa vaikka samassa kattilassa etukäteen ja pitää lämpimänä alumiinifoliossa.

Mozzarellalla ja tomaatilla täytetyt jauhelihapihvit

400 g             naudan jauhelihaa

1                    hienonnettu uuden sadon sipuli

1                    hienonnettu valkosipulinkynsi

5                    vihreää kivetöntä oliivia hienonnettuna

1                    kananmuna

½ tl               suolaa

                      rouhittua mustapippuria

4                    aurinkokuivattua tomaattia

1                    mozzarella bufala –pallo neljänä viipaleena

Sekoita jauhelihasta, sipuleista, oliiveista, kananmunasta, suolasta ja pippurista taikina. Muotoile se neljäksi pihviksi. Aseta pihvin keskelle tomaatti ja sen päälle mozzarellaviipale. Käännä pihvin reunat niin, että juusto ja tomaatti ovat peitossa ja taputtele kostein käsin pihvi valmiiksi. Paista öljyssä molemmin puolin, mutta vain kerran kääntäen, niin, että pihvit ovat kauniin ja kypsän ruskeat. Lihakerros täytteen molemmin puolin on kohtalaisen ohut, joten pihvit kypsyvät melko nopeasti. Koska kyseessä on naudan jauheliha, niin ei haittaa, vaikka se olisi sisältä hieman roseekin. Siirrä folion alle odottamaan pastaa. Meillä oli jäljellä hieman kantarellipaistosta, joten jatkoin sitä kastikkeeksi pihville. Pastassa on tomaattinen kastike itsessään, joten erillistä kastiketta ei välttämättä tarvita.

Kännikanaa eli beer butt chicken

Tämä ehkäpä jo klassikoksi tullut grilliruoka on kai kotoisin Atlantin takaa BBQ:n ihmemaasta Ameriikasta. Ei mitenkään hienostunut ruoka alkujuuriltaan, onpahan joku kait yrittänyt saada kanaa pysymään pystyssä grillissään ja kun ei muuten oikein lykästänyt, työnsi kädessään olleen oluttölkin kanan vatsaonteloon ja katso – tipu pysyi pystyssä. Kehitys kehittyi, oluttölkki korvattiin milloin siideri- milloin colatölkillä ja lopulta joku keksi kaupallistaa kypsennystavan. Epähygieeniseksi ja epäterveelliseksikin haukuttu tölkki korvattiin grilliin asetettavalla telineellä, jossa saatiin aikaan samanlainen kypsennys kuin aikanaan ”alkugrillissä”.

Läppärini akku sanoi työsopimuksensa irti -  ennen aikojaan ainakin omasta mielestäni - ja niinpä oli tilattava uusi. Vaihto vaati koneen kuoren avaamista, ja siksi pyysin liikettä vaihtamaan akun puolestani. En oikein lukeudu elektroniikkaihmeiden joukkoon. Vein koneeni liikkeeseen, ja siellä luvattiin homman hoituvan noin tunnin sisällä, joten jäin kiertelemään ja katselemaan esillä olevaa valikoimaa. Verkkokaupassa on myynnissä myös grillaustarvikkeita, ja silmiini osui kanan kypsennykseen tarkoitettu härpäke. Sen hinta oli vain 8,90 euroa ja jotenkin se kulkeutui mukanani kassalle, jossa se tietenkin piti maksaa. Kaljatölkkikanan konsepti on jo vuosien takaa tuttu, mutta koskaan en vaan ole tullut laittaneeksi broileria sillä tavoin. Nyt siihen tuli pätevä syy, joten ruokakauppaan, kana kassiin ja kotiin grillaamaan.

Olen lukenut aiheesta netistä jo vuosia sitten, ja lukemani palautui taas mieleeni. Kaikki eivät yksimielisesti kehu menetelmää, toiset taas vannovat sen nimeen. Hyvä juttu aiheesta löytyy täältä. Pianpa saan asian itse selville.

Maustesekoitus kanalle

Koska minulla oli vielä jäljellä noin puolet juuri tekemästäni meksikolaisesta maustesekoituksesta, päätin käyttää sitä. Lisäsin siihen ½ tl suolaa ja yhden ruokalusikallisen ruokosokeria.

Ja sitten

Puhdistin broilerin sisältä talouspaperilla ja puristin sinne 1/4 sitruunan mehun. Levitin ensin rypsiöljyä linnun sisä- ja ulkopinnalle ja myös rintalihan ja nahan väliin. Hieroin tipun sekä sisä- että ulkopuolelta maustesekoituksella ja laitoin sitä sormella myös rintalihoihin nahan ja lihan väliin. Kuumensin grillin noin 230 asteeseen. Jätin päälle reunimmaiset kaksi poltinta eli toisin sanoen käytin epäsuoraa kypsennysmenetelmää. Lorautin olutta telineen keskiössä olevaan kuppiin ja maustoin sen lopulla maustesekoituksella. Asetin broiskun telineessään keskelle grilliä kannen alle ja noin 20 minuutin kuluttua alensin lämpöä 200 asteeseen. Annoin sen kypsyä siellä yhteensä tunnin, jonka jälkeen lintu oli kypsä ja valmis. Itse asiassa jo liiankin kypsä. Pienempikin lämpö olisi riittänyt. Samaan aikaan kanan kanssa grillasin esikypsennettyjä maissintähkiä. Niistä, tuoreista ja makeista kotimaisista herneistä ja keitetystä riisistä tuli lisäke kanalle.

Lopputulos oli ”ihan kiva” eli ei siinä mitään vikaa ollut, jos nyt ei lasketa tekijän virhettä eli liiankin kuumaa grilliä. Nestemäärä kupissa oli lopussa sama kuin alussakin. Tämä tarkoittanee, että kanaa sisältä päin kypsentävää höyryä ei ole mainittavasti syntynyt. Kana oli ihan OK, mutta mitään wau –efektiä ei tullut. Vastaavanlaiseen lopputulokseen pääsee muillakin tavoilla, joten saattaa olla, että tämä härpäke hautautuu kodinkoneiden hautausmaalle ellei suorastaan päädy kierrätykseen. Ainahan voi käyttää sitä oluttölkkiä, jos haluaa pystyssä grillattua kanaa. Valitettavasti teknisistä syistä kuvia aiheesta ei ole enempää, mutta vastaahan yksikin kuva jo tuhatta sanaa.

Smoothie jälkiruoaksi tai välipalaksi

Healthy, healthy, superhealthy, ulkomaankieliset blogit mainostavat smoothieitaan eivätkä suomalaiset jää juurikaan huonommiksi mainostaessaan tällaisia juomia superhyperekstraterveellisiksi kaikkine "muistia ja vastustuskykyä tehostavine bioimmunologisine raaka-aineineen" tai "superbioproplusheraviherxyzobilisineen" tai "astrologiaboostattuine lepakonkuolajauheineen". 

Vanhat lukijat tietävät, että meillä näitä juomia ei tehdä terveysnäkökulmasta, vaan muuten vaan, ihan tavallisista aineksista pelkän hyvän maun vuoksi. Tässä uusimpia sekoituksia.

Raparperi-ananas-kookossmoothie

200 g raparperipaloja

50g sokeria ja ripaus suolaa

2 rkl vettä

200 g tuoretta ananasta

1,65 dl tölkki kookosmaitoa

200g maustamatonta jogurttia

hiukan vaniljasokeria tai vaniljajauhetta myllystä

2 rkl hunajaa

Keitä ensin raparperit pehmeiksi. Laita kattilaan raparperipalat, sokeri, vesi sekä ripaus sokeria ja keitä miedolla lämmöllä kunnes kaikki raparperit ovat hajonneet soseeksi. Jäähdytä raparperisose. Kaada blenderin kannuun raparperisose, ananaspalat, kookosmaito, jogurtti, vanilja sekä hunaja ja pyöräytä seos tasaiseksi juomaksi. Ohjeesta riittää 2-3 annokseen.

Mustikka-banaani-kaurasmoothie

4 rkl fariinisokeria

0,5 dl kaurahiutaleita

200 g (vielä vähän kohmeisia) pakastemustikoita

1 banaani

200 g maustamatonta jogurttia

2 dl mantelijuomaa

1 tl sitruunamehua

0,5 tl kanelia

Kuori banaani ja leikkaa se pienemmiksi paloiksi. Laita kaikki ainekset blenderin kannuun ja pyöräytä niistä banaanin ja mustikkapiirakan makuinen smoothie.

Juotavaa raikasta salaattia

2 avomaankurkkua

1 kiivi

0,5 dl tuoreita herneitä

1 omena

1 rkl sitruunamehua

2 oksaa tuoretta minttua (vain lehdet)

2 oksaa tuoretta basilikaa (vain lehdet)

2 dl kylmää vettä

Kuori kasvikset ja leikkaa ne pienemmiksi paloiksi. Laita kaikki ainekset blenderin kannuun ja surauta tasaiseksi juomaksi.

Santa Maria style tri-tip -paisti (eli maminha) ja ekat kantarellit

Suomeksi tämä kai on kolmikulmapaisti Santa-Marian tapaan. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, ja tämäkin ruhon osa tunnetaan tri-tipin lisäksi maailmalla muun muassa Brasiliassa nimellä maminha, Ranskassa aiguillette baronne, Saksassa Burgmeisterstrück ja Espanjassa rabillo de cadera. Hakaniemen hallin Reinin Lihasta löytyi tällainenkin paisti ja pakkohan sitä oli laittaa, hyvää kun kuulemma on. Yhdysvalloissa siitä on tullut Santa Marian erikoisherkku Kaliforniassa, jossa sen toi markkinoille Bob Shutz 1950-luvun lopulla. Hän maustoi sen suolalla, pippurilla, valkosipulilla ja muilla mausteilla ja grillasi sen mediumiksi punatamminuotiolla (-hiilillä?) (tiedot Wikipediasta). Löytämäni ohje pohjautuu tähän alkuperäiseen konseptiin. Tarkka englanninkielinen ohje paistiin löytyy täältä.

"Santa Maria style" tri-tip -paisti eli maminha

1 kg               tri-tip –paistia eli maminhaa

                      rypsiöljyä

                      valkosipulijauhetta

                      mustapippuria myllystä

                      puolikarkeaa merisuolaa

Poistin kaikki paistissa esillä olevan rasvan ja kalvot. Sivelin paistin kädellä öljyllä, jotta mausteet tarttuvat siihen paremmin. Maustoin ensin valkosipulijauheella ja sitten pippurilla. 

Sivelin lisää öljyä ja maustoin lopuksi suolalla. Annoin sen maustua tunnin verran huoneenlämmössä ennen grillausta. Pyyhin ylimääräisen suolan pois ennen grillausta.

Kuumensin grillin todella kuumaksi. Ohje sanoi 400 astetta, mutta harva grilli pystyy siihen, eikä se ole tarpeenkaan. Käyttämäni nelipolttiminen Weber kuumeni 350 asteeseen. 

Laitoin lihan grilliin, kannen kiinni ja ajastimen 2 minuuttiin. Avasin nopeasti kannen, käänsin pihdeillä lihan ja kansi kiinni taas 2 minuutiksi. Toistin tämän kaksi kertaa niin, että yhteensä kului 8 minuuttia. Liha oli kypsää, sisälämpötila mittarilla tarkistettuna 52 astetta ja paistotulos medium. Liha olisi voinut jäädä hieman punaisemmaksikin, jolloin aikaa pitää vähentää. Nostin lihan grillistä ritilän päälle ja kannoin sen sisälle. Se vetäytyi siinä muutaman minuutin ennen leikkaamista. Liha tulee leikata poikkisyin. Syiden suunta muuttuu paistissa, joten tarkkaile lihaa kun leikkaat. Liha oli erittäin hyvän makuista eikä kaivannut mitään muita mausteita. Ensi kerralla jätän ehkä valkosipulijauheenkin pois tai korvaan sen tuoreesta valkosipulista murskatulla tahnalla, jolla sivelen lihan ennen muita mausteita.

Lisukkeeksi valmistin saman hallin Merja Valon vihanneskaupan tiskillä kauniin keltaisina loistaneista kesän ensimmäisistä kotimaisista kantarelleista paistoksen. Laitoin litran puhdistettuja kantarelleja pannulle ja kuivattelin veden niistä pois. Sitten lisäsin pannulle nokareen voita ja reilun kokoisen uuden sipulin hienonnettuna. Paistelin hetkisen ja lisäsin lopuksi kermaa reilun desilitran verran ja annoin sen kiehua lähes kuiviin. Mausteeksi ripaus suolaa ja tuoretta timjamia.

Kaikille edellisille vielä kaveriksi ensin keitettyä ja sitten voissa paistettua uutta perunaa uuden sipulin kera. Täydellinen kesäruoka: grillattua lihaa, neitsytperunaa ja kantarelleja.

Fish taco suomalaisesta hauesta

Tarjoa suomalaiselle haukea, niin vieraan ilme on kysyvä, otsa hiukan rypyssä ja kielellä pyörii kysymys … hmmm… ai… että… haukea vai... Mutta tarjoa samaa ranskalaiselle, niin vieras on haltioissaan tällaisesta arvokalasta. Reseptillä ei ole niin väliä, pääasia että kala on haukea.

Suomen komein petokala, hauki, aloittaa elämänsä eläinplanktonravinnolla, mutta alkaa ahmia oikeaa kalaruokaa jo muutaman sentin pituisena sinttinä ja se huolehtiikin erityisen hyvin särkikalojen kannan pitämisestä kurissa. Tosin isommalle hauelle kelpaa monen muunkinlainen ravinto sammakoista vesilinnunpoikasiin ja se syö jopa pienempiä lajitovereitaan. Odottelemme tänäkin kesänä iltapäivälehtien mätäkuun juttua, jossa kuvien kera kerrotaan krokotiilia muistuttavan ”tappajahauen” tarranneen pahaa-aavistamattoman uimarin varpaisiin.

kuva: Lapin kalatalouskeskus

Viikon kala  23 / 33    hauki

hauki   Esox lucius

Hauki on elinvoimainen laji kautta maan ja kaikesta haukisaaliista yli 90% on vapaa-ajan kalastajien pyydystämiä. Haukea lasketaan käytettävän elintarvikkeeksi kuitenkin vain noin 400 grammaa vuodessa per suomalainen, kun kasvatetun lohen määrä ruokapöydässä on yli kymmenkertainen. Suomalaisilla on siis paljon parantamisen varaa lisätä hauen valmistamista ruoaksi. Haukea kohtaan on paljon ennakkoluuloja, eikä niitä ainakaan vähennä se, että usein muistetaan varoittaa rikkomasta hauen sappirakkoa perattaessa, muistuttaa pitämään hauen nahka kaukana fileestä ettei fileeseen tartu pintaliman makua tai huomauttaa kalan ruotoisuudesta ja erityisesti ikävästä y-ruotorivistä. Kun siihen vielä lisätään maininta hauen oletetusta puisevuudesta tai mauttomuudesta, ei ole mikään ihme, että hauki ei ole koko kansan suuressa suosiossa, vaikka hintakaan ei päätä huimaa.

Myönnetään, että hauki on vähän hankalampi kala käyttää kuin pakasteseiti. Se on kuitenkin mainettaan huomattavasti parempi ruokakala. Haukifileessä on kylläkin se ikävä ruotorivi, mutta se on helposti poistettavissa. Aiheesta on netissä erittäin hyviä opetusvideoita. Jos kuitenkin haluaa mieluummin jauhaa hauen ja tehdä siitä mureketta, ruodot kyllä pilkkoutuvat yleiskoneen terissä. M on opetellut leikkaamaan haukifileen y-ruodot pois siistinä nauhana, joten nykyisin meidän keittiössämme hauesta saa tarvittaessa täysin ruodottoman fileen. Ei meilläkään nimittäin rakasteta sitä tilannetta, että ruotoinen kypsä kala joudutaan lautasella riipimään tuhannen tuusannuuskaksi, jotta ruodot voi erotella lautasen reunalle ja sitten voisi sen askartelun jälkeen syödä kylmäksi jäähtyneitä kalahiutaleita.

Toisin kuin hienon makuiset kuha ja ahven, joita ei pidä maustaa pilalle ja hukata näiden arvokkaiden kalojen omaa makua, hauki on erinomainen ja moneen mukautuva ruokakala, joka vain paranee maustamisella. Tällä kerralla meillä käsiteltiin kaksi komeaa haukifileetä ruodottomiksi paloiksi, maustettiin ne meksikolaisittain, paistettiin ja tehtiin niistä kalatacoja. Vanhempia haukireseptejämme löytyy hakusanalla hauki.

Meksikolaiseen haukitacoon/-tortillaan tarvitaan sopivasti maustettua ja paistettua haukea, mangosalsaa, majoneesia sekä tacokuoria tai maissitortilloja (meillä oli niitä jälkimmäisiä). Ohjeen määristä riittää syötävää neljälle.

Meksikolaisittain maustettu hauki

600 g             fileoitua haukea nahattomana

     meksikolainen maustesekoitus

     3 tl           chilimaustetta

     1 ½ tl       juustokuminajauhetta eli jeeraa

     1 ½ tl       paprikajauhetta

     1 ½ tl       valkosipulijauhetta

     1 ½ tl       sipulijauhetta

     1 ½ tl       kuivattua oreganoa

     ½ tl          linnunsilmächiliä hienonnettuna

      1 tl          hienoa merisuolaa

lisäksi

1 rkl              vehnäjauhoja

2                    kananmunaa

n. 150 g         tortillalastuja (suolalla maustettuja)

                      rypsiöljyä paistamiseen

ja lopuksi pinnalle

                      merisuolaa myllystä

1                    limetin kuori raastettuna  

Fileoitu hauki, josta on poistettu ruodot, paloitellaan peukalon kokoisiksi paloiksi. 
Kalan käsittelyohje täältä.

Palat laitetaan muovipussiin ja meksikolainen mausteseos sekä vehnäjauhot lisätään sinne. Sitten pussi kiinni ja ravistellaan niin. että kaikki kalanpalat ovat maustuneet. Käytin vajaaseen kuuteen sataan grammaan haukea noin puolet tekemästäni maustesekoituksesta.

Laita tortillalastut tukevaan muovipussiin ja hienonna ne kaulimella leivityskokoisiksi muruiksi. Niiden ei tarvitse olla tasakokoisia. Laita ne lautaselle. Vatkaa munat toisella lautasella. Pyöritä maustetut kalanpalat ensin munamassassa, sen jälkeen tortillalastumuruissa ja paista pannulla rypsiöljyssä. Tarkista maku ja lisää tarvittava määrä suolaa pinnalle sekä lopuksi raastettua limetin kuorta. Jos sinulla on kuivattua limetinkuoriraastetta voit sekoittaa sen mausteseoksen joukkoon ennen paistamista.

Mangosalsa

1 syöntikypsä mango

2 isoa tomaattia

1 syöntikypsä avokado

2 uutta punasipulia

puoli punttia tuoretta korianteria

1-2 limetin mehu

0,5 tl jauhettua juustokuminaa

0,5 tl sokeria

0,25 tl suolaa

0,25 tl chilijauhetta

ripaus cayennea

Kalttaa tomaatit, poista sisukset ja leikkaa loput pieniksi kuutioiksi. Poista mangosta ja avokadosta siemen sekä kuori ja leikkaa loput pieniksi kuutioiksi. Leikkaa punasipulit pieniksi kuutioiksi ja hienonna korianterin lehdet. Sekoita mausteet limettimehuun. Kaada kaikki ainekset kulhoon, sekoita hyvin ja anna maustua jääkaapissa noin tunnin ennen käyttöä


Kalatacot suomalaisesta hauesta

Levitä tacon / maissitortillan keskelle ensin majoneesia, sen päälle mangosalsaa ja lopuksi paistettua haukea. Viimeistele korianterilla ja limetinkuorella.

Kesäkurpitsa-perunamunakas uunissa

Kohta kesäkurpitsaa alkaa taas kasvaa jokaisen ahkeran viljelijän puutarhassa enemmän kun sitä ehtii syödä. Muutama päivä sitten päivitimme kokoelman parhaita kesäkurpitsareseptejä, mutta eihän ne reseptit vielä siihen loppuneet. Kun yhdistetään kesäkurpitsavuoka sekä tortilla española, askarrellaan hiukan ulkonäön kanssa ja paistetaan se uunissa, saadaan upea (näin ihan vaan vaatimattomasti…) kesäkurpitsa-perunamunakas. Sen voi syödä sellaisenaan tai nauttia vaikka lihapullien, kasslerpihvien, paistetun kalan tms kanssa.

Kesäkurpitsa-perunamunakas uunissa

1 iso ja pullea kesäkurpitsa

noin 6 keskikokoista (puoliksi esikeitettyä) perunaa

2 uutta sipulia varsineen viipaloituna

1 valkosipulinkynsi hienonnettuna

2 rkl ruokaöljyä

kourallinen tuoretta basilikaa

2 dl parmesaaniraastetta

3 munaa

2 rkl kermaa

suolaa ja mustapippuria

Kuumenna paistinpannulla öljy ja kuullota siinä sipulit sekä valkosipulit. Levitä seos tasaisesti paistinpannun tai uunivuoan pohjalle ja jätä jäähtymään. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Pese kesäkurpitsat ja leikkaa ne halki. Leikkaa kesäkurpitsat ja perunat veitsellä tai mandoliinilla parin millin viipaleiksi. Ripottele sipuleiden päälle hienonnettu basilika ja puolet parmesaaniraasteesta. Asettele peruna- ja kesäkurpitsaviipaleet vuokaan ympyrän muotoon tasainen puoli alaspäin. Ripottele päälle loppu parmesaani. 

Vatkaa munien rakenne rikki, lisää kerma ja mausta reilusti suolalla sekä mustapippurilla. Kaada munakasseos varovasti kasvisruusukkeen päälle ja kypsennä uunissa noin 30-40 minuuttia. Kokeile terävällä haarukalla tai veitsenkärjellä kasvisten kypsyyttä ennen kuin otat paistoksen ulos uunista. Peruna ja kesäkurpitsa kypsyvät hiukan eri tahtiin ja siksi perunoita kannattaa ensin vähän esikeittää. Anna paistoksen vetäytyä 10-15 minuuttia ennen syömistä.

Tämä vielä uuniin...

Kidney & steak pie

Yleensä tämän ruokalajin nimi kirjoitetaan toisessa järjestyksessä, steak & kidney pie, koska sitä nautaa on enemmän kuin munuaista. Tällä kertaa kuitenkin on kysymys ”herkusta toiseksi herkuksi” –ateriasta, joten käytettävissä olevat raaka-aineet määräsivät sekoitussuhteen. Tämän tapainen piiras on olennainen osa brittiläistä perinneruokaa ainakin jo vuodesta 1861, jolloin se esiintyi ensimmäistä kertaa painetussa keittokirjassa steak and kidney puddingin muodossa. En edes yrittänyt toistaa alkuperäisreseptiä, mutta käytettävissä olleilla raaka-aineilla ja mausteilla uskon saaneeni aikaan hyvinkin brittiläisen piiraan.

Liha ja munuaiset poikkeavat perinteisen tavan piiraasta. Niissä lähdetään liikkeelle kypsentämättömistä proteiineista. Käyttämäni flank steak sekä munuaiset, olivat jo valmiiksi kypsennetyt, joten ne eivät enää kaivanneet kahden tunnin haudutusta padassa. Tähän siis upposi karitsan munuaisten kanssa myös se viimeinenkin pala grillattua flank steakia. Valmistin tämän aterian keittiössä, jossa ei ollut käytettävissä vaakaa. Desilitran mitta ja ruokalusikka kuitenkin olivat, joten määrät ovat suuntaa-antavia. Kuva misauslaudalta kertoo sekoitussuhteesta. Liha-munuaissuhde oli noin fifty-sixty.

Kidney & steak pie

jonkin verran oivallisesti grillattuja karitsan munuaisia paloiteltuina

sopiva määrä grillattua flank steakia paloiteltuna

2 täydellistä grillattua lyttyperunaa paloiteltuna

2 uuden sadon sipulia viipaloituna

2 tuoreen valkosipulin kynttä hienonnettuna

1 uuden sadon porkkana kuorittuna ja viipaloituna

1 (n.50g) jumboherkkusieni pienennettynä

2 tl tomaattipyreetä

voita

oliiviöljyä

noin 1/2 ruukkua lehtipersiljaa silputtuna

tuoretta timjamia ruukusta hienonnettuna

1 rkl HP-kastiketta

1 rkl Worcestershire –kastiketta

3 dl Guinnes tai Stout olutta

3 dl lihalientä (ei kovin suolaista)

1 lihaliemiamme

1-2 rkl vehnäjauhoja

valmista voitaikinaa pakasteesta

1 munankeltuainen

Laita kattilaan olut ja lihaliemi ja keitä kokoon niin että jäljellä on runsas 2 dl nestettä. Tarkista maku ja jos maku on liian plattu, lisää liemiamme, kuten minä tein. Kuumenna isommassa kattilassa voi ja öljy ja kuullota siinä hetki sipulia, porkkanaa, herkkusieniä, valkosipulia ja tomaattipyreetä. Lisää munuaiset, lihat ja perunat kattilaan. Ripottele sinne vehnäjauhot ja pyörittele seosta niin, että jauhot kypsyvät vähäsen. Lisää redusoitu liemi, hienonnetut yrtit, HP ja Worcestershire. Sekoita ja anna kiehua hiljaa kymmenisen minuuttia. Seoksen tulee olla paksuhkoa, mutta juoksevaa. Jos siitä tulee liian paksua, ohenna varovasti lihaliemellä. Kaada seos sopiviin uunivuokiin jäähtymään kädenlämpöiseksi.

Sulata voitaikina ohjeen mukaan ja kauli kylmänä sopivan kokoiseksi. Peitä vuoka voitaikinakannella, tee siihen reikiä haarukalla tai veitsenkärjellä, sivele pinta munankeltuaisella ja paista 200-asteisessa uunissa 25 minuuttia tai kunnes pinta on kauniin värinen. Munuaispiiraan kanssa maistuu hyvä, kylmä olut.

Täytetyt voitaikinavohvelit

Tomaattipyreetä, sinappia, keittokinkkua ja juustoa

Jostain netistä eteeni sattui kuva vohveliraudalla paistetusta voitaikinasta, eräänlaisesta täytetystä voitaikinavohvelista. Pakastimessa oli muutama levy voitaikinaa ja kaapissa vanha voileipäparila/vohvelirauta, joten pitihän tuota pikaisesti kokeilla, suolaisena ja makeana. Ohjeessa nimenomaan suositeltiin tällaista belgialaistyyppistä vohvelirautaa, joka tekee paksuja nelikulmaisia vohveleita. Täytteitä voi laittaa maun mukaan tai sitä mitä kaapissa sattuu olemaan. Minulla sattui olemaan kinkkua ja juustoa sekä banaania ja pieniä vaahtokarkkeja.

Täytetyt voitaikinavohvelit

voitaikinalevyjä

suolainen täyte

tomaattipyreetä

sinappia

kinkkua pieninä paloina

juustoraastetta

makea täyte

banaania

raastettua suklaata

pieniä vaahtokarkkeja

Kauli sulatettu voitaikinalevy pinta-alaltaan kaksi kertaa suuremmaksi kuin vohveliraudan paistolevyn koko. Levitä runsaat täytteet tasaisesti puolikkaalle taikinaa, mutta ei ihan reunaan asti. Taita taikinan toinen puoli täytteiden päälle ja painele reuna kiinni haarukalla. Aseta täytetty voitaikinalevy kuumalle paistolevylle ja sulje vohveliraudan kansi. Paista käyttämästäsi vohveliraudasta riippuen noin 6 minuuttia.

Kokeilin tehdä vain yhden kumpaakin, joten nyt ei valitettavasti ole kuvia komeasta vohveliröykkiöstä. 

Lopputulos oli hyvä ja rapea, mutta makua olisi saanut laittaa vohvelin sisään paljon, paljon rohkeammin, voimakkaampia ja maustetumpia täytteitä. Mieto kinkku ja juusto tai banaani ja vaahtokarkit eivät ihan jaksaneet nousta voitaikinan maun yli. Muuten ihan kivoja täytevohveleita.

Banaania, raastetua suklaata ja vaahtokarkkeja