Tuttifrutti vispipuuro

 

Ei voi tehdä vispipuuroa, kun ei ole puolukkaa! No pakkoko siihen on puolukkaa käyttää, jos jotain muutakin on tarjolla. Käykö sinullekin joskus niin, että hedelmiä tai marjoja tulee ostetuksi vähän liikaa ja sitten niitä ei ehdikään syödä? Jos on syytä olettaa, että ne ehtivät kohta pilaantua, biojäteämpäriä huomattavasti parempi loppusijoituspaikka niille on vispipuuro. Erilaisista hedelmistä ja marjoista sekoittaen tulee vallan herkullinen vispipuuro, ja jos joku haluaa vielä terveellisempää, voi kokeilla käyttää siihen Riihipuodin ruismannaa. Sitä tosin ei ole ihan joka kaupassa, mutta kyllähän hyvä kauppias sellaista tilaa asiakkaille.

Tähän vispipuuroon upposi puoli rasiaa vadelmia, parisataa grammaa punaherukkaa sekä kaksi mandariinia.

 

 

Tuttifrutti vispipuuro

 

noin 5 dl        erilaisia marjoja ja hedelmiä

10 dl              vettä

1,5 dl             sokeria

0,5 tl              suolaa

1,5 dl             mannasuurimoita

 

Eri marjoja ja hedelmiä sekoittaen puurosta saa aina uuden makuista. Mittaa kattilaan marjat/hedelmät, vesi, suola sekä sokeri ja keitä seosta noin 10-15 minuuttia. Tässä vaiheessa kattilan sisällön voi surauttaa vieläkin hienommaksi sauvasekoittimella. Paseeraa sitten neste tiheän siivilän läpi toiseen astiaan ja tyhjennä siivilän sisältö roskiin. Kaada neste takaisin kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Kaada mannasuurimot kiehuvan veden joukkoon tasaisena norona koko ajan vatkaten. Keitä puuroa miedolla lämmöllä jatkuvasti sekoitellen noin 10 minuuttia kunnes suurimot ovat turvonneet ja puuro paksuuntunut. 

 

Kaada puuro toiseen astiaan jäähtymään ja peitä astia tuorekelmulla. Jäähdytä puuro jääkaappilämpötilaan ennen kuin vatkaat sen kuohkeaksi.

Jos puuro on liian lämmintä, se ei vatkatessa vaahtoonnu yhtä hyvin kuin kylmä puuro.

Tarjoile kermamaidon kanssa.

Liegen vohvelit eli paikallisella kielellä Luikse wafels tai gaufre de Liège

 

Brysselin reissulta mukaan tarttui paketti aitoa belgialaista helmisokeria, joka on ihan oleellinen raaka-aine valmistettaessa Liègen vohveleita, niitä kuuluisia belgialaisia pyöreitä vohveleita. Jostain syystä Brysselin turvatarkastuksen tullivirkailijakin oli erityisen kiinnostunut rapisevasta paketista ja tutki käsimatkatavarani todella perusteellisesti. Onkohan nykyisin tällaiset tavallisen näköiset ”vanhemmat ihmiset” niitä todennäköisimpiä salakuljettajia, kun viime matkoilla olen huomannut monen muunkin ei-ihan-niin-kovin-nuoren lentomatkustajan päätyvän läpivalaisuun ja huumetarkastukseen? Tarkastaja pudisteli päätään kun selitin mitä paketissa on ja mihin se on tarkoitettu. Lähistöllä vahtinut huumekoira ei kuitenkaan ostokseeni reagoinut, joten tämä turvatarkastaja ajatteli varmaan, että ”hulluja nuo turistit”... No onhan se kieltämättä ihan hullua kuljettaa sokeripakettia Belgiasta Suomeen, mutta kun nyt kerran siellä oltiin, niin olisihan se ollut ruokabloggaajan vielä hullumpaa jättää tuo sokeri ostamatta. 

Belgiassa on kaksi tyypillistä vohvelia.

Brysselin vohveli on kulmikas, sisältä kuohkea ja pinnalta rapea. Vohvelin voi tarjoilla yhtä hyvin makein kuin suolaisin lisukkein. Brysselin vohvelin taikina kohotetaan hiivalla (amerikkalaiset korvaavat sen usein leivinjauheella). Kananmunista erotellaan keltuaiset ja valkuaiset erikseen. Keltuaiset vatkataan taikinaan, valkuaiset vatkataan napakaksi vaahdoksi ja käännellään taikinan joukkoon.

Liègen vohveli eli sokerivohveli on pyöreä ja paksumpi, briossityyppistä hiivataikinaa, ja jonka vohvelin purutuntuma on enemmän pullamainen. Kananmunat lisätään taikinaan erottelematta. Taikinan sisään on leivottu helmisokeria, joka paistettaessa karamelisoituu. Liègen vohveli on siis jo itsessään makea. Parhaimmillaan se on nautittuna lämpimänä, vasta paistettuna. Ilman sokeripaloja tuo vohveli on... ihan tavallinen pyöreä vohveli.

helmisokeria     ja     raesokeria

 

Jos (tai kun) saatavilla ei ole oikeaa helmisokeria, Pulmu palasokerista rouhimalla voisi saada kelvollisen korvikkeen. Raesokeri on liian kovaa ja pienirakeista.

 

 

Liègen vohvelit

 

400 g             vehnäjauhoa

¾ tl                suolaa

1 pussi           kuivahiivaa (11 g)

150 g             voita (huoneenlämpöistä)

2                    kananmunaa (huoneenlämpöistä)           

60 g               hienoa sokeria

1 ¼ dl            haaleaa vettä

1 tl                 vaniljauutetta

25 g               voisulaa

250 g             helmisokeria

Lisäksi: vuokaspray

 

Sekoita kaikki taikinan ainekset keskenään tasaiseksi. Taikina jää hieman tahmeaksi, mikä vaikeuttaa vaivaamista käsin. Vaivaa taikinaa koneellisesti (taikinakoukku) vähintään 5 minuuttia ja anna sen kohota peitettynä lämpimässä paikassa tunnin ajan.

Sekoita sulatettu voi helmisokerin kanssa, kunnes kaikki on voin peitossa. Vaivaa helmisokeri taikinaan ja jaa se sitten 16 osaan. Pyörittele taikinasta palloja ja aseta ne leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Anna pallojen kohota peitettyinä vielä 30 minuuttia.

Esikuumenna vohvelirauta (175°C:een jos siinä on lämpötilansäätö). Suihkauta vohvelirauta vuokaspraylla ennen vohveleiden paistamista. 

Paista taikinapalloja (vohveliraudasta riippuen) 3–6 minuuttia, kunnes vohvelit ovat kullanruskeita. Jos vohveli ei heti tule syötäväksi, nosta valmiit vohvelit ritilälle jäähtymään.

Sokerivohvelitaikinan sisältämä sokeri palaa tiukasti kiinni vohvelirautaan. Normaalisti vohveliraudan saa helposti puhdistetuksi ”tekovohvelilla”: sekoita keskenään 2 dl vehnäjauhoa, 1,5 dl vettä ja 2 rkl suolaa tasaiseksi taikinaksi ja anna levätä hetken. Levitä tämä taikina sitten vohveliraudalle ja paista ”vohveli”. Tekovohveli ei kelpaa syötäväksi, mutta toimii tehokkaana puhdistusaineena. Tämän paiston sokeria sekään ei onnistunut puhdistamaan, mutta onneksi tässä vohveliraudassa on irrotettavat paistolevyt, jotka sai liotettua puhtaaksi.

Belgialaisten mielestä Liègen vohveli tulisi syödä sellaisenaan ilman mitään lisukkeita. Kokeilin kuitenkin lisätä vähän vadelmia ja vaniljajäätelöä. Ei huono yhdistelmä, vaikka tilkka suklaakastiketta näiden lisäksi ei sekään olisi ollut ollenkaan liikaa.