Ihanaa pizzaa - taas ihan väärin tehtynä

Oletko tähän asti tehnyt pizzataikinan tai tomaattikastikkeen aina väärin tai päällystänyt pizzasi ihan väärillä aineksilla ja paistanutkin sen ihan väärin? Niin mekin, ja iloisina jatkamme samaa rataa. Lehdissä kysytään tämän tästä ”Oletko tehnyt xxxx:n aina väärin?” ”Et varmaan koskaan ole tiennyt että xxxxx!” ja sitten kerrotaan, mikä kirjoittajan mukaan on SE ainoa oikea tapa.

Olemme useasti kertoneet, että jopa klassisista perinneruokalajeista on maan ja paikkakunnan mukaan olemassa lähes yhtä monta ”ainoaa ja oikeaa” ohjetta kun maassa on kokkejakin. Ainekset vaihtelevat saatavuuden mukaan, kun samaa ruokaa kokataan eri maiden keittiöissä. On toki esimerkiksi ranskalaisen keittiön klassikkoreseptejä, joita voi varioida, mutta samalla pitäisi ymmärtää olla kutsumatta teostaan sen klassikon nimellä. Varsinkin maksaville asiakkaille ravitsemusliikkeissä saattaa muutoin tulla isokin pettymys. Samoin voi käydä arkisempienkin ruokalajien kanssa. Esimerkkinä vuosia, vuosia sitten aikuisen tyttäreni eteen tuotu pasta carbonara -annos eräässä vanhassa Helsingin ravintolassa. Siinä oli spagetin tilalla käytetty penne tricolorea eli kolmiväristä pennepastaa. Ulkonäkö ja purutuntuma eivät alkuunkaan vastanneet annoksen nimeä ja tämä johti pieneen sananvaihtoon. Minun mielestäni muutkin asiat olivat annoksessa pielessä.  Asiat toki hoituivat, mutta jäi tyttäreni viimeiseksi pasta-annokseksi kyseisessä lähiravintolassa.

Tämän pizzataikinan ohje on ollut meillä käytössä jo vuosikymmeniä ja olipa sitten väärin tehty taikka ei, hyvältä on aina maistunut ja toimii käytännössä.

Pizzataikina

3 dl                vehnäjauhoja (ihan tavallisia)

1 pss              kuivahiivaa

1,2 dl             vettä (noin 42 asteista)

2 rkl               oliiviöljyä

½ tl                hienoa merisuolaa

Sekoita jauhot ja kuivahiiva kulhossa. Lisää vesi sekä suola ja sekoita. Lisää oliiviöljy ja vaivaa taikinaa kunnes tuntuu hyvältä. Anna nousta lämpimässä paikassa (meillä espressokoneen päällä) sen aikaa, kun otat esille ja esivalmistelet täytteet ja pizzakastikkeen.

Pizzakastike

tomaattipyreetä

ketsuppia

soijakastiketta

Pyreen ja ketsupin suhde vaihtelee pizzan täytteiden mukaan. 2 osaa toista ja 1 osa toista riippuen siitä, halutaanko makeampi vai voimakkaamman makuinen kastike. Soijan voi jättää poiskin jälleen täytteistä riippuen. Tässä oli noin 2 osaa pyreetä, 1 osa ketsuppia ja 1 osa soijakastiketta.

Normaalitapauksessa ripottelen pizzapohjalle levitetyn kastikkeen päälle pizzamausteseosta, mutta nyt en halunnut muuttaa täytteideni makua ja jätin sen pois. Jätin myös juustoraasteen pois ikään kuin keventääkseni ruokaani.

Täyte

Tällä kertaa meillä oli valmiina kaapissa dukkah-mausteella kuorrutettuja lihapyöryköitä, jotka viipaloin. Kaapissa oli myös karitsanfileiden kuorrutuksessa käytettyä rucolapestoa, joka toimi erinomaisesti yhdessä lihapullien kanssa. Uunipaahdettuja tomaattejakin oli valmiina. Eräänlainen ”hävikistä herkuksi” –pizza, joka lienee lähinnä sitä pizzan alkuperäistä ajatusta.

8                                         kypsennettyä isoa lihapyörykkää viipaloituna

n. ½ dl                                rucolapestoa

n. 1 dl                                 uunipaahdettuja kirsikkatomaatteja

1                                         punasipuli suikaloituna

hyppysellinen                     hienoa merisuolaa sipulisuikaleille

2 isoa palloa                       mozzarella bufalaa

Uuni kuumaksi 275°C:een ja uunipelti sinne kuumenemaan. Kaulin taikinan leivinpaperin päällä, levitin sille tomaattikastikkeen ja ripottelin sitten peston, lihapullat ja sipulisuikaleet (joille ripaus suolaa että sipulin makeus tulee paremmin esiin) ja revin mozzarellapallerot lopuksi. Pizzan nykäisy papereineen pellille (tässä tarvitaan kaveria avuksi), uuniin toiseksi alimmalle tasolle ja ajastimeen 12 minuuttia. Pelti uunista, pizza pöydälle ja sopiviksi paloiksi. Täysin väärin tehty - hyi minua - mutta taas maistui jopa (tai ehkä erityisesti) uusilla täytteilläkin.