Turvallista isänpäivää

Peurakanta on Varsinais-Suomessa hyvin runsas ja siksi perurakolareitakin sattuu usein. Isänpäivänä on hyvä tilaisuus tukea kannan säätelyä ja samalla liikenneturvallisuutta valmistamalla juhlan kunniaksi peuran ulkofileestä herkullinen ateria. Resepti on niin helppo, että isä kyllä osaisi valmistaa tämän itsekin ;) Rouva valmisti annokseen kuuluvat tilpehöörit, kuten ihanan rapeat sienimurut.

 

Peuran ulkofilee kokonaisena

 

600 - 800 g   peuran ulkofileetä

hienoa merisuolaa

mustapippuria myllystä

1 - 2              tuoretta timjaminoksaa

(tai hyppysellinen kuivattua)

1 - 2              tuoretta rosmariininoksaa

(tai hyppysellinen kuivattua)

1 - 2              veitsen lappeella murskattua valkosipulinkynttä

1/2 rkl           ruokaöljyä

n 70 g            voita

 

 

Poista fileestä kalvot, taputtele se kuivaksi ja mausta suolalla sekä mustapippurilla. Kuumenna paistinpannu kuumaksi ja pirskottele sinne öljy. Ruskista fileenpalaa käännellen ja lisää sitten pannulle voi sekä yrtit ja valkosipuli. Valele lihaa ahkerasti mausteisella voisulalla ja pienennä lämpöä jos voi tuntuu kärähtävän.

Käännä liha ja jatka valelua. Lisää voita tarvittaessa. Hyvä peuranfileen sisälämpötila valmiina olisi 52-54 astetta, jos on mittari käytössä. Sopivan kypsyyden voi kyllä nähdäkin. Tärkeintä on se, että ei paista sitä liian kypsäksi. Kun lihan leikkuupinta on kauttaaltaan ruskea, riistalihan maku ei ole enää hyvä. Mielellään liha saa olla reilumminkin punainen ja vähintäänkin rosee. Nosta liha folioon vetäytymään noin 10 minuutiksi, Huomaa, että liha jatkaa kypsymistään vielä folion sisälläkin. Viipaloi liha tarjolle.

 

 

Rapeat sienimurut

 

kourallinen   esikäsiteltyjä suppilovahveroita

3 rkl              ruokaöljyä

3 rkl              voita

hienoa merisuolaa

tuoreita timjaminlehtiä

 

Puristele suppilovahverot mahdollisimman kuiviksi caritaliinan tms sisällä ja leikkaa sienet pieniksi paloiksi. Laita paistinpannulle öljy sekä voi ja kuumenna niin että voi on sulanut. Lisää sienisilppu ja ala kypsentää koko ajan sekoitellen hiukan alle keskilämmöllä. Niin kauan kuin pannulla rasvan joukossa on sienistä irtoavaa vettä, voi kuohuu voimakkaasti. Mitä pienemmiksi ilmakuplat muuttuvat ja vesi rasvan joukosta haihtuu, sitä valmiimpaa on tulossa. Sieniä täytyy koko ajan sekoitella jotta näkee missä vaiheessa valmistuminen on. Kun kuohunta loppuu kokonaan, sienten pitäisi kohta olla rapeita ja siinä vaiheessa ne täytyy nopeasti poimia reikälusikalla pois rasvan joukosta ja nostaa lautaselle talouspaperin päälle kuivumaan. Matka valmiista, rapeasta sienimurusta palaneeseen sienimuruun on hiuksenhieno. Jos pääsee kärähtämään, niin uudet rasvat ja uudet sienet pannulle. Kyllä se siitä harjoittelemalla...

Lopuksi sienimurun päälle ripotellaan hiukan suolaa ja timjaminlehtiä.

 

Muuta hyvää lautasella oli peruna-kurpitsamuusi (3 osaa perunaa, 1 osa kurpitsaa), suppilovahverokastike (jonka joukkoon sekoitettiin lopuksi vielä levänneen peuranfileen neste folion sisältä) sekä höyrytetyt brokkolinit.