Tule meille vaan, meillä leivotaan!

Meidän talossa tehtiin turkiskuoriaismyrkytys. Turkiskuoriaiset ovat Helsingin kantakaupungin talojen ikuinen riesa. Kun yhdessä huoneistossa myrkytetään, ne siirtyvät naapuriin, hormeihin ja välipohjiin, ja kun yhdessä koko talossa myrkytetään, ne pakenevat tilapäisesti naapuritaloon. Kaikkein järkevintä olisi myrkyttää ötökät kortteli kerrallaan, mutta se lienee liikaa toivottu naapuriyhteistyöltä. Turkiskuoriaisia näkee harvemmin, mutta niiden jälkiä silloin tällöin kun johonkin villavaatteeseen tai muuhun luonnonkuituvaatteeseen on selittämättömästi ilmestynyt reikä. Kodin siisteydellä ei ole mitään tekemistä turkiskuoriaisten kanssa, joten niitä on turha häpeillä. Vaatteiden kausisäilytyksen aikana ötököillä on täysi rauha tehdä tuhojaan. Seetriöljyn ja seetrilastujen väitetään karkottavan turkiskuoriaisia. Voi pitää paikkansa. Minä olen ostanut muutaman seetripuisen henkarin, joilla kausivaatteita on roikkunut säilytyksessä vinttikomerossa vaatepussissa ja toistaiseksi se on toiminut – tai sitten minulla on vain ollut hyvä tuuri.

Myrkytys suoritettiin kahteen kertaan, joiden myrkytysten välillä oli kaksi viikkoa. Söpö ja Höpökin pääsivät evakkoretkelle näinä parina päivänä. Asukkaita kehotettiin laittamaan avonaiset ruokapakkaukset myrkytyksen ajaksi jääkaappiin, mutta mitä sinne muka mahtuu? Täysinäiseen jääkaappiin! Tai joillain ehkä mahtuu, meillä ei. Siispä M ajoi Bauhausiin ostamaan kannellisia muovilaatikoita. Värittömät olivat lopussa, joten hän joutui tyytymään vihertävänsinisiin (läpinäkyviin kuitenkin), joiden väristä minulle tuli mieleen wc-pöntön puhdistusaine. Ne olivat kuitenkin ainoat sopivan kokoiset (sopiva koko = varastohyllylle sopiva), joten oli paras olla valittamatta ja yllättävän nopeasti silmä sitten tottui siihenkin väriin kun tiesin, ettei niitä laatikoita kovin montaa viikkoa tarvitse katsella. Laitoimme varmuuden vuoksi kaikki, avaamattomatkin, ruokapakkaukset piiloon tiiviisiin muovilaatikoihin. Myrkytysten välillä sitten arvailimme, mistä laatikosta kannattaisi yrittää etsiä mitäkin ruoanlaitossa tarvittavaa kuivaruoka-ainetta.

Tästä ruljanssista oli se hyvä puoli, että koko kodin lisäksi tuli perusteellisesti siivotuksi myös mm kuivaruokakomero. Muutamasta sieltä löytyneestä pussinpohjasta leivoin pellillisen leipää. Jos kuivaruokakomerossa olisi ollut sopiva pussinpohja auringonkukansiemeniä ja kauraleseitä, nekin olisivat sopineet tähän leipään.

Pähkinäinen peltileipä

5 dl vettä

50 g hiivaa

2,5 dl kaurahiutaleita

1,5 dl ruishiutaleita

7 dl vehnäjauhoa

1 dl tattarijauhoa

1 tl suolaa

1 rkl hunajaa

0,5 dl ruokaöljyä

3 dl pähkinöitä rouhittuna

(tässä pekaani-, hassel- ja cashewpähkinöitä)

pinnalle

oliiviöljyä

suolahiutaleita (Maldon)

pistaasipähkinärouhetta

Sekoita hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää ensin kaura- ja ruishiutaleet ja alusta sen jälkeen taikinaan muut jauhot, joihin on sekoitettu suola. Lisää hunaja sekä ruokaöljy ja alusta taikinaa viitisen minuuttia. Kääntele pähkinärouhe taikinan joukkoon ihan viimeksi ja jätä taikina kohoamaan lämpimään paikkaan liinan alle noin tunnin ajaksi.

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Kaada taikina uunipellille leivinpaperin päälle ja tasoita taikina uunipellin kokoiseksi. Sivele leivän päälle ohuelti oliiviöljyä, ripottele öljytylle pinnalle ihan hiukkasen suolahiutaleita ja lopuksi pistaasirouhetta. Jaa leipä taikinapyörällä tasakokoisiin osiin ja anna leivän kohota vielä noin 10 minuuttia.

Paista peltileipä uunin alatasolla 20-25 minuuttia.