Parsakaalipihvit uunissa

Olen joskus ihmetellyt sitä että jotkut puhuvat parsakaalista parsana, vaikka parsa on jotain ihan muuta. Eihän kukkakaalistakaan sanota, että laitoinpa ruokaa kukista? Parsa + kaali ei ole parsakaali, sillä parsakaalilla ei kasvitieteellisestikään ole mitään tekemistä parsan kanssa, vaan se on kaali, joista kukkakaali on yksi parsakaalin läheisimpiä sukulaisia. Noniin, nipotus sikseen.  Fineli kertoo, että parsakaalin ravintosisällöstä 52 % on proteiineja ja vain 23 % imeytyviä hiilihydraatteja. Useat sivustot hehkuttavat parsakaalin terveysvaikutuksia. On kuulemma superfoodia.

viikon kasvis  06/52 : parsakaali

Parsakaali eli brokkoli sisältää  pistävän makuista allyyli-isotiosyanaattia, mikä osaltaan selittänee sen miksi tätä kasvista joko vihataan tai rakastetaan. Kyseistä kemikaalia esiintyy luontaisesti myös wasabipiparjuuressa, valkosipulissa, rucolassa ja mustasinapissa. Toinen mainittava parsakaalin sisältämistä tai siinä muodostuvista kemikaaleista on voimakkaasti tuoksuva dimetyylisulfidi, jonka haju on tuttu ainakin sellutehtaan lähistöllä asuville.  Näiden johdosta parsakaalia ei pitäisi kypsentää liikaa, sillä varsinkin dimetyylisulfidin määrä tuntuu lisääntyvän suorassa suhteessa parsakaalin (ja muidenkin kaalien, erityisesti kukkakaalin) kypsyyteen. Ja onhan parsakaali muutenkin parempaa, jos siinä on hiukan puruvastusta.

Huomasin, ettei meillä ole juurikaan laitettu ruokaa parsakaalista, vaan se on ollut enemmän sivuroolissa osana jotain lämmintä kasvissalaattia tai vastaavaa. Nyt oli hyvä tilaisuus korjata tilanne ja keksiä jokin resepti, jossa parsakaali on pääosassa. Sosekeitto olisi tietysti idioottivarma ruoka, mutta tuntuu vähän liian mielikuvituksettomalta. Pienten parsakaalipaistoksen kanssa voisi tarjota niin kalaa kuin lihaakin – tai syödä ne ihan sellaisenaan, joten tästä tuli nyt eräänlaisia parsakaalipihvejä, joiden reseptin (sinne päin) olen joskus poiminut jostain ulkomaiselta sivustolta, kun vaan muistaisi mistä. Joka tapauksessa näistä tuli todella maukkaat ja mehevät kasvispihvit. Ylikypsiksi keittämällä pilatuista parsakaaleista (joita moni on lapsena joutunut syömään ja minkä takia he erityisesti inhoavat parsakaalia koko ikänsä) ja näistä parsakaalipihveistä ei voi puhua samana päivänäkään.

Parsakaalipihvit uunissa

250 g parsakaalia

1 rkl voita

1 valkosipulinkynsi

1 pieni sipuli

2 dl panko korppujauhoja

1 dl gruyère juustoraastetta

1 dl parmesaani juustoraastetta

2 munaa

(suolaa)

valkopippuria

mustapippuria

Leikkaa parsakaalin kukinnot erikseen ja pilko varsi pienemmiksi paloiksi. Keitä ensin varsia miedosti suolatussa vedessä 4 minuuttia, lisää sitten kukinnot ja keitä vielä 3 minuuttia. Kaada vesi pois ja jäähdytä parsakaalit. Leikkaa sipuli ja valkosipulinkynsi ihan pieniksi paloiksi ja kuullota ne pannulla voissa. Jäähdytä sipulit. Sekoita keskenään juustoraasteet ja panko. Vatkaa munat kevyesti, lisää niihin kuullotetut sipulit ja sekoita nämä kaikki juustoraastemassan joukkoon. Laita kypsät parsakaalit muovipussiin ja murjo niitä nyrkillä sen verran, että palat hiukan muhentuvat, mutta eivät muutu kokonaan muusiksi. Sekoita kaikki ainekset hyvin keskenään, mausta suolalla sekä pippurilla (muista että juustoissa on suolaa!) ja jaa massa 6-8 osaan jotka litistät uuniritilälle leivinpaperin päälle. Paista parsakaalipihvejä 200 asteessa ensin 15 minuuttia, sitten käännä ne ja paista vielä toiset 15 minuuttia.