Pepino, onko se päärynä vai meloni vai jotain ihan muuta?

Hedelmätiskissä huomioni kiinnittyi hauskan näköisiin raidallisiin hedelmiin, joita en muista koskaan aiemmin maistaneeni. Lapussa hyllyn reunassa luki pepino. Ihan pakko kokeilla mitä niistä saa aikaan, joten tämä on

viikon hedelmä  44/52: pepino eli päärynämeloni

Kotona aloin vimmatusti etsiä tälle hedelmälle reseptejä internetin ihmeellisestä maailmasta. Hakusanalla pepino löysin pääasiassa drinkkireseptejä ja silloin minulle selvisi, että pepino tarkoittaa espanjaksi kurkkua. Kurkkumehudrinkkejähän se olivatkin. Vasta sitten kun googlasin hakusanoilla pepino fruit, alkoi löytyä sitä mitä etsinkin.

Andeilta kotoisin oleva pepino, suomalaisesta päärynämeloni –nimestään huolimatta, ei kuitenkaan ole päärynä eikä meloni, vaan se on lähempää sukua tomaatin, munakoison ja perunan kanssa. Suomenkielisten kuvausten ”virallinen totuus” väittää pepinoa hapottomaksi, englanninkielisissä oppaissa sen yhdeksi perusmauksi mainitaan kuitenkin sour… Ei muuta kuin empiirisen tutkimuksen pariin. Ai niin, älä osta sellaista yksilöä, jossa on ruskea laikku kannan kohdalla. Se hedelmä on silloin jo sisältä pilalla.

Halkaisin yhden pepinon, kuorin sen ja poistin siemenet, vaikka periaatteessa koko hedelmä kuulemma on syötävää. Ravintotaulukoiden mukaan pepino on erittäin kuitupitoinen hedelmä. Aromaattisesta tuoksusta tuli ensimmäisenä mieleen kurkku. Tosi mehukas hedelmäliha muistuttaa rakenteeltaan aika paljon päärynää tai cantaloupemelonia ja maussakin on kurkun lisäksi jotain hiukan cantaloupemaista. Ehkä myös aavistus päärynää ja oikein hyvällä mielikuvituksella myös banaania? Pieni karvaus tuntui jälkimakuna ja happoisuudesta kallistun enemmän englanninkielisten kuvausten kannalle: on siinä pientä happamuutta, makeutta kuitenkin vähemmän kuin cantaloupessa eli vähän vaisu jälkiruokahedelmä, mutta ihan selvää salaattiainesta. Pakasteesta löytyi hullujen päivien kampasimpukoita ja jääkaapista parmankinkkua, joten niitä laitoin salaattiin. Pepinon maku toimi aivan loistavasti kampasimpukan ja ilmakuivatun kinkun kanssa.

Pepino-pastasalaatti ”surf & turf”

(ainekset yhteen annokseen)

salaatti

50 g farfallepastaa

2 siivua ilmakuivattua kinkkua

1 pepino

3 miniluumutomaattia

1 kevätsipuli

2 rkl silputtua ruohosipulia

2 rkl silputtua basilikaa

1 rkl silputtua lehtipersiljaa

kourallinen salaatinlehtiä oman maun mukaan

3 kampasimpukkaa

oliiviöljyä ja voita paistamiseen

kastike

1 rkl oliiviöljyä

2 tl balsamiviinietikkaa

ripaus sokeria

hiukan suolaa ja mustapippuria

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta ja jäähdytä pasta. Valmista kastike öljystä, balsamicosta ja mausteista. Paista kinkkusiivut pannulla rapeiksi ja laita kuivahtamaan talouspaperin päälle. Leikkaa kevätsipuli ohuiksi viipaleiksi ja lisää joukkoon silputut ruohosipuli, basilika ja lehtipersilja. Huuhtele salaatinlehdet. Kuori pepino, poista siemenet ja leikkaa hedelmä kuutioiksi. Leikkaa tomaatit puolikkaiksi ja rapeat kinkkusiivut pienemmiksi paloiksi.

Kokoa annos lautaselle viittä vaille valmiiksi. Vuoraa lautanen ensin salaatilla ja ripottele sitten kaikkia muita aineksia vuorotellen. Kypsennä viimeksi kampasimpukat, jotka ovat lämmin lisä muuten kylmän salaatin päällä. Kuumenna paistinpannu melko kuumaksi ja laita pannulle oliiviöljyä sekä voita sen verran, että paistinpannun koko pohja peittyy reilusti kuumaan rasvaan. Asettele kampasimpukat pannulle siten, että ne eivät kosketa toisiaan. Kun kampasimpukka laitetaan pannulle, pitää heti kuulua oikea paistamisen sihinä. Anna paistua noin 1,5 minuuttia ja käännä ne sitten atuloiden kanssa. Kypsennä myös toiselta puolen samat 1,5 minuuttia. Sopivasti kypsennetty kampasimpukka on paistopinnoiltaan kauniin ruskea, sivuiltaan muuttunut hiukan saman näköiseksi kuin keitetyn kananmunan valkuainen, mutta sisäpuolelta simpukan tulee vielä olla läpikuultava. Rouhi simpukoille hiukan suolaa ja asettele ne salaatin päällimmäiseksi. Pirskottele salaatille lopuksi kastiketta..

Piña colada marenkipeiton alla

Viikon hedelmä  43/52 : miniananas

Vaikka keväällä postasinkin jo ananaksen ”viikon hedelmäksi”, niin miniananas ansaitsee tähän sarjaan ihan oman lukunsa.

Miniananaksesta tulee näyttävä jälkiruoka tosi helposti. Vaikka miniananaksen puolikas näyttää kovin pieneltä, tässä on makeutta sen verran, että yhtä puolikasta enempää ei tarvitse varata henkeä kohden.

Piña colada marenkipeiton alla

(neljälle)

2 miniananasta

1 rkl voita

2 rkl sokeria

pieni ripaus suolaa

0,5 dl kookoshiutaleita

1 dl cocacolaa tai vastaavaa

3 cl (=2 rkl) vaaleaa rommia

hiukan rouhittua mustapippuria

2 munanvalkuaista

6 rkl sokeria

0,5 dl kookoshiutaleita

Halkaise ananakset ja koverra kuorenpuolikkaat tyhjiksi. Varo rikkomasta kuorta. Pilko hedelmäliha pieniksi kuutioiksi. (Ison ananaksen keskiosa on puiseva ja käyttökelvoton, mutta miniananaksen sisuksen voi käyttää kokonaan.) Sulata paistinpannulla voi ja sokeri, lisää ripaus suolaa ja karamellisoi siinä ananaskuutiot sekä kookoshiutaleet. Lämmitä hiukan rommia, kaada se seoksen päälle, sytytä ja liekitä hedelmät. Anna liekkien sammua itsekseen. Lisää cocacola, hämmennä ja keitä neste lähes kuivaksi. Täytä ananaksenpuolikkaat hedelmäseoksella ja rouhi päälle varovasti hiukan mustapippuria

Vatkaa valkuaiset sokerin kanssa kovaksi, kiiltäväksi vaahdoksi ja sekoita lopuksi joukkoon kookoshiutaleet. Levitä marenkivaahto ananaksille ja paahda marengin pinta nopeasti kaasupolttimella kunnes marenki on saanut hiukan väriä. Varo polttamasta pintaa! Kookoshiutaleet on sekoitettu marengin joukkoon siitä syystä, että kauniisti marengin päälle ripoteltuna ne kärähtäisivät paahdettaessa. Tämä maistuu parhaalta lämpimänä, jolloin kaikki maut tulevat parhaiten esille, joten tarjoile ananakset heti.

Peruna-lehtikaalikeitto ja suolattuja possunkyljyksiä

Halusin kokeilla erilaisen keiton valmistamista. Idea sai alkunsa siitä, että täällä Portugalissa ei ole siskonmakkaroita, joista tehtyä keittoa alkoi tehdä mieli. Tämän keiton inspiraationa oli täällä tunnettu keitto caldo verde . Keitto on yksinkertainen ruoka, johon sen vähäeleisimmässä muodossa  käytetään perunaa, grelosta, oliiviöljyä ja suolaa. Grelos on kaalin ja parsakaalin sukulainen (ja jonka Suomessa voi korvata lehtikaalilla). Tunnetaan myös nimellä rapini. Kasvi ei muodosta kerää,vaan sen lehti, varsi ja nuput ovat syötäviä. Usein keittoon lisätään linguica-makkaraa, jonka voinee korvata chorizolla. Kokeilemaani versioon laitoin suolattuja possunkyljyksiä. Muutenkin kokkailin jääkaapin mukaisesti ja aloitetaan niistä suolatuista possunkyljyksistä:

Muistan äitini joskus tehneen perunakeittoa, jossa muistini mukaan oli suolassa olleita possunkyljyksiä. Joskus sitä isältäni kysellessäni hän ei muistanut kyseistä ruokaa. Asia on jäänyt se verran vaivaamaan, että päätin tempaista reseptin hatusta. Muistikuvani mukaan possunkyljykset oli suolattu kuten esimerkiksi lahnakin. Lihat pyttyyn, karkeaa suolaa palojen väliin ja päälle, sitten paino päälle ja kylmään. Käyttöön otettaessa todennäköisesti huuhdeltiin ylimääräinen suola pois.

Päätin suolata kokeilukappaleeni suolaliemessä. Laitoin kattilaan suolaa, sokeria, vettä ja mausteet, kuumensin ja sekoitin niin, että suola ja sokeri oli kaikki liuennut liemeen. Sitten jäähdytin liemen ensin liedellä ja sitten jäähtyneenä jääkaapissa kylmäksi.

Sitten possut astiaan, liemi päälle, lautanen painoksi, kansi kiinni ja jääkaappiin vuorokaudeksi. Voivat varmaan olla 2-3 vuorokauttakin, mutta yksikin riitti kokeiluuni.

suolatut possunkyljykset

1 ,5 l          vettä

1,5 dl         karkeaa merisuolaa

1 dl            ruokosokeria

2 – 3 kpl    laakerinlehteä

1 tl             kokonaisia mustapippureita
muutama   katajanmarja

2 kpl          valkosipulinkynsiä viipaloituina

pari            timjaminoksaa

Laitoin kokeilukappaleeni peruna-lehtikaalikeittoon, mutta nämä soveltuvat grillaamiseenkin. Liemessä suolaus pitänee lihan mehevämpänä kuin kuivasuolaus, joka poistaa lihasta nestettä. Mikään ei estä kokeilemasta kuivamausteilla hierottua possuakin.

Ja sitten siihen varsinaiseen reseptiin, jossa näitä tarvittiin:

 

Peruna-lehtikaalikeitto ja suolattuja possunkyljyksiä

1,5 l               vettä

1                    kasvisliemiamme

3                    suolattua porsaankyljystä

2 kpl              sipulia karkeasti pilkottuna

1                    valkosipulinkynsi viipaloituna

4                    minipurjoa viipaloituina
4                    perunaa kuutioituina

                      oliiviöljyä

1 nippu          lehtikaalia (suomessa) tai grelos couve (kuten pakettini päällä luki) suikaloituna

Kuullota kattilan pohjalla sipuli oliiviöljyssä ja lisää sitten possunpalaset, kuutioitu peruna, viipaloidut valkosipuli sekä purjo ja kuuma keitetty vesi (+kasvisliemiamme). Keitä n. 15 minuuttia (kunnes peruna on lähes kypsää), lisää lehtikaalisuikaleet ja keitä vielä viitisen minuuttia, jotta kaali muuttuu raukeaksi. Porsaankyljykset voit kypsentää kokonaisina luineen tai pilkkoa etukäteen pienemmiksi. Jos pilkot ennen keittämistä, niin laita silti luut mukaan kypsymään ja antamaan lisämakua keitolle. Poista luut ennen tarjoilua. Jos keität kokonaisia kyljyksiä, niin nosta ne pois keitosta ennen tarjoilua, pilko syötävän kokoisiksi paloiksi ja laita ilman luita takaisin keittoon.

Liemessä suolaus antoi niin paljon makua possunpaloille, että muita mausteita en keittoon laittanut, eikä kasvisliemikään ehkä olisi ollut tarpeeseen, varsinkaan kun siinä olevaa suolaa ei enää erityisesti kaivattu.