Kun
jossain sattuu näkemään hyvän näköisiä naudanmaksapihvejä, niitä on ihan pakko
ostaa. Hyvän näköinen tarkoittaa sitä, että kauppias on poistanut maksasta
kaikki kalvot ja mahdollisuuksien mukaan myös suonet. Tällaisen ruoan
vastustamaton kolmiyhteys on maksa, sipuli ja omena. Jos sen vielä tarjoilee
sopivan hiilarin, siis keitetyn riisin (tai perunasoseen) ja puolukkahillon kera,
annos on liki täydellinen
Maksaruoasta elimistö saa paitsi rautaa, myös A-vitamiinia ja erityisesti B12 -vitamiinia eli folaattia, joka on tärkeää solujen uusiutumiselle.
Maksaruoasta elimistö saa paitsi rautaa, myös A-vitamiinia ja erityisesti B12 -vitamiinia eli folaattia, joka on tärkeää solujen uusiutumiselle.
Maksaa, omenaa ja sipulia (neljälle)
6
uutta sipulia/punasipulia
2
rkl voita
suolaa
ripaus
sokeria
mustapippuria
myllystä
2
golden delicious omenaa
600
g naudanmaksaa
0,5
dl vehnäjauhoa
0,5
tl suolaa
valkopippuria
myllystä
voita
paistamiseen
Kuori
sipulit ja leikkaa ne renkaiksi. Kuori omenat ja leikkaa ne ohuehkoiksi
viipaleiksi. Sulata voi paistinpannulla ja kuullota siinä sipuli. Mausta
suolalla ja ripauksella sokeria. Lisää pannulle omenaviipaleet ja hauduttele
niitä sipuleiden kanssa vielä viitisen minuuttia. Mausta mustapippurilla ja laita
odottamaan foliolla peitettynä.
(Tässä
välissä valmistetaan perunasose tai keitetty riisi.)
Sekoita
keskenään vehnäjauho, suola ja valkopippuri ja levitä seos tasaisesti isolle
lautaselle. (Leikkaa maksasta noin sentin paksuisia viipaleita.) Huuhtele
maksaviipaleet nopeasti kylmällä vedellä ja kuivaa ne talouspaperilla. Jauhota
maksa kevyesti molemmin puolin. Kuumenna paistinpannu ja sulata siinä voi. Lado
maksaviipaleet kuumalle pannulle ja kypsennä niitä muutaman minuutin ajan molemmin
puolin. Jos olet epävarma oikeasta kypsyysasteesta, leikkaa pihvi halki ja
katso väriä. Maksan tulee olla pinnalta kauniisti ruskistunut ja samalla jäädä keskeltä
hiukan roseeksi. Rosee ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin raaka! Mikäli paiston jälkeen maksapihvin päällä helmeilee punaisia pisaroita, se on sisältä vielä raaka. Jos maksa
pääsee paistumaan liian kauan, se kuivuu, sitkistyy ja sen maku muuttuu
tunkkaiseksi. Kokemus opettaa näkemään oikean kypsyyden.
Liian hyvää ruokaa? Piti ottaa kuva siitä oikeasta paistoasteesta, mutta ei ehditty... |
Haluaisin opetella valmistamaan myös maksaruokia, mutta meillä ei kukaan halua syödä maksaa. Paitsi koira. En ihan sitä varten taida alkaa pihvejä ja muita laittamaan.;) Maksan maku vähän jakaa ihmisten mielipiteitä. Toiset pitää, toiset ei.
VastaaPoistaKouluruoasta on tullut kaikenlaisia kammoja, mm tilliliha, kanaviillokki, kesäkeitto ja maksakastike. Kouluruokalan maksa olikin yleensä rutikuivaksi käristettyä sianmaksaa, mistä syystä monet sanovat maksalle 'kiitos ei' vielä aikuisenakin. Onneksi minun äitini osasi valmistaa maksasta hyvää ruokaa, niin ainoaksi kouluruokakammokseni jäi makaronivelli :)
VastaaPoistaOikeasti naudanmaksa on tosi hyvää.
Minäkin olen perheessä ainoa, joka pitää maksasta, syönkin sitä silloin tällöin sitten ravintolassa. Mutta taidanpa rohkaistua ja paistaa ihan itselleni maksapihvit, syököön muut jotain, mikä kelpaa :D
VastaaPoistaMeillä maksa uppoaa kaikille, mutta M on ainoa joka pitää munuaisista. Pitäisiköhän vielä näin "vanhoilla päivillään" opetella syömään munuaisiakin? Kuulemma kaninmunuaiset olisivat tosi hyviä? Oliskohan ne jotenkin miedomman makuisia? Ehkä pitäisi aloittaa niistä, jos jostain joskus sattuisi löytymään :)
VastaaPoistaMeillä tykätään sekä maksasta että munuaisista, molempia saa onneksi karitsaisina vakiokaupastamme. Rohkeasti vain opettelemaan jälkimmäisen kanssakin ;).
VastaaPoistaRohkea rokan syö, uhkarohkea kouluruuan - vai miten se menikään :)
VastaaPoistaJospa sitä karitsan munuaista? Laittaisikohan M sellaisesta karitsaista munuaisrisottoa niin voisin minäkin ehkä maistaa...