Eikä unohdeta myöskään niitä tönkkömuikkuja ja pehmytjäätelöä. Siinä pähkinänkuoressa suomalainen festarimättötarjonta, jonka tuttu ja turvallinen menu valloitti myös Tall Ships’ Races -alueen Helsingin Hietalahdessa. M on nähnyt suuret purjelaivat niin moneen kertaan, ettei viitsinyt lähteä katsomaan laivoja saati sitten ruokakojuja. Sanoi mieluummin laittavansa kunnollista välipalaa omassa keittiössä ja lähti Hietalahden Hallista ruokakasseineen kohti kotia, kun minä lähdin kiertelemään tapahtuma-aluetta.
 |
| Missä on kapteeni Jack Sparrow? |
Tallshipsraceshelsinki.fi:n
mukaan ” Tapahtumassa jokaisen catering-toimijan on tarjottava
ainakin yhtä kasvisvaihtoehtoa ja kahta vapaavalintaista luomutuotetta. Tarjolla
ei saa olla WWF:n kalaoppaan punaisella listalla olevia uhanalaisia lajeja,
kuten tonnikalaa.” Mielenkiintoisia reunaehtoja, joilla ei tainnut lopulta olla
mitään todellista vaikutusta kokonaistarjontaan. Kunhan vähän puhdistettiin
tapahtuman järjestäjien omatuntoa.
 |
| Saisiko olla muovipussissa haudutettua hattaraa? |
 |
| Makkaraperunat luomu ranskalaisilla - wau! |
 |
| Suomalaista meriruokaa: järvimuikkuja, norjalaista viljeltyä lohta ja mustekalaa :-) |
Aloitin
kiertelyn telakan suunnalta Tehtaankadun päästä ja alueen toisessa päässä Jätkäsaaren
puolella alkoi tuntua siltä, että jotain pientä suolaista voisi jopa haukata. FB:ssa
kerrottiin tähtiravintola Luomon sisarravintola Pure Bistron pop-up paikasta näin:
”The
Tall Ships Races -tapahtumassa 16.-20.7. tiedossa gourmet hodareita, SeaDogeja,
erittäin mielenkiintoisessa miljöössä. Unohda pyttärit, nauti korkealuokkaista
tapahtumaruokaa laituriloungessa!” Siispä suunnistin Jouni Toivasen gourmetdogille
suurin odotuksin.
Saatuani
käteeni €7,50 maksaneen ”gourmet seadogin” tunsin oloni vähän, miten sen nyt
kauniisti sanoisi, höynäytetyksi… Hodari oli sanana saanut aivan uuden (designatun?!)
merkityksen. Hodari = hot dog = kuuma koira = lämmin välipala, osoittautuikin
olevan kylmä sämpylä kylmillä täytteillä. Olisin mielelläni hehkuttanut kehuja
tälle tuotteelle, mutta ei pysty, ei vaikka olisi kuinka huippukokin reseptiikkaa.
Seadog oli osittain gourmet, katkaraputahna oli kyllä maukasta, mutta
punasipuli olisi kaivannut pidemmän marinoinnin ja ainakin minun annoksessani ollut ilmava ciabatta oli kuiva,
sitkeä ja mauton. Ciabatta on upea leipä vastapaistettuna, mutta se ei ole parhaimmillaan päivän seisseenä hodarisämpylänä. Tai mitä
ihmettä minä hodareista horisen. Kylmä täytetty sämpylä on kylmä täytetty
sämpylä eikä siitä muuksi muutu, vaikka sitä kuinka yrittäisi nimittää ”design
seadogiksi”.
 |
| Kylmä sämpylä, kylmät täytteet, täytteestäkin valtaosa pelkkää vihreää salaattia. |
Seadogiin
pettyneenä kävelin churrokioskille, joka mainosti coxinha-annosta. Coxinha on
brasilialainen, ja myös Portugalissa suosittu, friteerattu kanajauhelihapallero. Sen
pääraaka-aineen pitäisi olla kananliha. Näissä pääraaka-aine oli vehnäjauho, minkä lisäksi niissä maistui vain paistinrasva. Viidestä frittipallerosta sain
nieltyä yhden, mutta annoin vielä churrolle mahdollisuuden. Megakokoinen churro
olikin ehkä päivän parasta ruoka-antia tässä tapahtumassa.
Toisaalta, turha marista. Ei kukaan lähde mihinkään tapahtumaan itse ruoan vuoksi, ellei koko tapahtuman aihe ole ruoka. Useimmat ovat ihan tyytyväisiä siihen, että saavat nälkäänsä kahdeksan euron makkaraperunat ja jälkiruoaksi kolmen euron pehmiksen. Kaikki muu on ekstraa.
Toisaalta, turha marista. Ei kukaan lähde mihinkään tapahtumaan itse ruoan vuoksi, ellei koko tapahtuman aihe ole ruoka. Useimmat ovat ihan tyytyväisiä siihen, että saavat nälkäänsä kahdeksan euron makkaraperunat ja jälkiruoaksi kolmen euron pehmiksen. Kaikki muu on ekstraa.
Purjelaivat
lähtivät lauantaina kohti Latviaa. Niiden lähtöä seuratessa oli hyvä piipahtaa virvokkeelle kahvila Mattolaiturin yläterassille, josta on komeat näköalat
merelle.
Tuo seadog kuulosti kyllä kamalalta :D
VastaaPoistaSiinä oli design jäänyt vähän keskeneräiseksi :)
VastaaPoistaOlen täysin samaa mieltä ruokatarjonnan mielikuvituksettomuudesta. Mutta jos moska myy, niin miksi kohentaa tarjontaa?
VastaaPoistaKävin itsekin testaamassa Pure Bistron Sea Dogit. Possutäytteisen sempylän possu ei ollut pulled porkia nähnytkään, mutta maku oli ihan kohdillaan. Sämpylä on ollut taatusti kuiva, jos täytettä oli noin naftisti kuin kuvassa näkyy. Possua oli onnekseni sen verran runsaasti, että kuivuus ei vaivannut.
Olet niin asian ytimessä. Kävelimme eilen tapahtuma-alueen läpi ja kirosin samaa. Mietin, miksi tapahtumajärjestäjät eivät aseta, mitään kunnon vaatimuksia noille kojuille. Olen ymmärtänyt, että esim. Flowssa on toisin.
VastaaPoistaEn ole ihan varma, onko todella niin, että moska myy joka tapauksessa. Ei kojuilla ainakaan eilen suht lounasaikaan paljon jonoja näkynyt.
Jonna, vai olisiko niin, että ruoka on tämäntyyppisissä tapahtumissa ns. välttämätön paha, jolloin kojuille viritellään niitä samoja jättimuurikoita kuin tuhansiin muihinkin kesä-Suomen häppeningeihin, joissa ruoka ei ole pääosassa (ihan niin kuin Tuplaespresso jutussaan tarinoikin)? Aika vähän taitaa olla tästä jättimuurikkamainstreamista poikeavaa tarjontaakaan. Valitettavasti.
VastaaPoistaKafruni vääntää väikkäriä vähän aiheeseen liittyen. Hän tutkii, mistä tekijöistä festarikävijän kokonaiselämys muodostuu ja miten tapahtumajärjestäjän arvopäätökset siihen vaikuttavat. Käykää vastaamassa kyselyyn, jos listalta löytyy tuttu tapahtuma :-)
@ Jaana
VastaaPoistaNiinpä. Hiljaiselle enemmistölle, joka syö vain elääkseen, ruokatarjonta oli oikein hyvä ja monipuolinen.
Sitten on äänekkäämpi vähemmistö meitä sekasyöjiä jotka haluamme ruokaamme makua.
Ja vielä pienempi, mutta sitäkin äänekkäämpi joukko erilaisia dieettilahkoja joiden uskontojen mukaan me sekasyöjätkin mussutamme vain pelkkää epäterveellistä moskaa.
Yritä siinä sitten olla kaikille mieliksi :)
@ Jonna
Saattaa käydä kuten sille varikselle tervatulla katolla. Kun saa nokan irti, niin pyrstö tarttuu ja kun lopulta saa irrotetuksi pyrstön, niin nokka on tervassa :)
Niiden keitraajienkin pitää saada myynnistään kate. Ei kukaan halua ottaa sitä riskiä, että laitetaan todellista huippugourmettia, jonka joutuu sitten hinnoittelemaan niin kalliiksi että kukaan ei sitä osta. Siispä otetaan varman päälle ja tehdään sitä mikä on ennenkin myynyt...
Kunhan tässä marmatan :)
Voi hyvin olla, että ruoka on pakollinen paha, mutta ei ne yrittäjät todennäköisesti kiertäisi tapahtumasta toiseen, ellei kauppa kävisi. Tässä tapahtumassa tietenkin jaloilla on helppo äänestää, kun vieressä on ravintolaa vieri vieressä, mutta monessa muussa tapahtumassa on pakko syödä. Useimmiten se on välttämätön paha.
VastaaPoistaEhkä me ollaan vähemmistössä, mutta me ainakin pyöräiltiin mieluummin Fafasiin, kuin ostettiin noista kojuista.
Minäkin erehdyin kokeilemaan tuolla mukamas gourmee hodaria ja katkarapuhodarini oli kuin ei olisi katkarapua nähnytkään.todella huono hinta-laatusuhde
VastaaPoistaNo,laivat sentään olivat komeita,,,,,,
AHHH - löytyihän niitä muitakin närkästyneitä!! Ihan ekaa kertaa lähdin oikein nautiskelemaan laivarantaan kivasta kansainvälisestä tunnelmasta, mutta kun koitti odotettu ruoka-aika, alkoi ihan todella voimakkaasti sylettää tämäkin hieno tapahtuma. Kun tarjonta oli hintalappujen "designia" myöten sitä tismalleen samaa scheißea mitä meille jostain syystä syötetään tän maan jokaisella turulla ja torilla. Ehkä siinä mielentilassa oli hyvä että jäi nuo "gourmet"hodarit ihan huomaamatta..
VastaaPoista@ Jonna
VastaaPoistaOn se sikäli pakollinen paha, että joka päivä on pakko syödä :)
Vaikea kuvitella festareita, messuja tai muuta tapahtumaa jossa ei tarjoilla jotain ruokaa ja juomaa. Onhan IKEAssakin ymmärretty, että kansa viihtyy kauemmin ja paremmin, kun välillä saa tankata itseensä kohtuuhalpaa energiaa. Jos tapahtuma menettää asiakkaat muualle murkinalle, ne asiakkaat eivät enää tule takaisin.
@ Jael
Idea oli periaatteessa hyvä, mutta se olisi kannattanut miettiä loppuun asti ei vain tähtikokin, vaan myös asiakkaiden odotusten kannalta.
Tuskin tuo floppi kuitenkaan pääsi Pure Bistron mainetta horjuttamaan, kun vastuullisen toimijan nimi oli siellä niin pienellä ettei monikaan varmaan edes tajunnut mikä ravintola oli tarjoilun takana :)
@ Taitsi
Sitä samaa joka puolella Suomea, juuri näin. Toisaalta, jos se myy, niin miksi korjaamaan jotain joka ei ole rikki.
Tall Ships’ Racesta puuttui muuten maatalousnäyttelyiden ruokavetonaula: (yleensä puoliraaka) grillikana! Haluaako ihmiset tällaista tarjoilua, sitä voisi tietysti kysyä kansalta, ja kysyä mieluummin nimenomaan ihan tavis(lapsi)perheiltä. Me bloggarit kun ollaan tällaisia nirppanokkia, joille ei kelpaa edes mikroruoat, niin mitä me tiedetään oikeiden ihmisten ruokatoiveista ;)
Olisiko festaritarjoiluilla mitään mahdollisuutta kehittyä ja jos, niin mihin suuntaan. Kun hintaa ei kuitenkaan voi kauheasti korottaa, niin miten festariruokia voisi parantaa? Keksikääpä kanssabloggarit tähän jokin viisastenkivi.
Upea tuo ensimmäinen kuva. Piti oikein klikata se auki.:)
VastaaPoistaIsoissa tapahtumissa ruoka on useimmiten mitä sattuu. Kai niissä sitten vain päätarkoitus on, että ihmisten vatsat saadaan jotenkin täytettyä ja rahat kerättyä pois, makuelämyksistä viis veisaten. Useimmiten tulee tyydyttyä vain siihen metrilakupussiin.;) Mutta kauppa näkyy silti hyvin käyvän näillä kaikilla wokin paistajilla ja muilla, että kaipa me bloggaajat sitten ollaan aika nirppanokkia, ja vaaditaan vain gourmeeta.;D
@ Katja
VastaaPoistaKiitos :) Eläköön digiaika, kun ei tarvitse miettiä raaskiiko ottaa vielä muutaman kuvan. Jos kuvaa sata kuvaa, joku saattaa jopa onnistuakin.
Onneksi on myös ruokafestareita :)