Pienet kanapastamurekkeet ja epätieteellinen vertailututkimus retkiaterimista

Yhtä veneretken päivää varten valmistin evääksi kokonaisen aterian muffinvuoassa: pastaa ja kanamureketta helposti tarjottavassa muodossa annospaloiksi paistettuna, lisäksi curry-kermaviilikastiketta. Mitä vähemmän astioita, sitä vähemmän sähellystä ja sotkua varsinkin, kun retkiruokapöydän äärellä aterioi kolme sukupolvea.

Kanapastamureke muistuttaa ulkonäöltään kanamureketta, mutta on siellä sitä pastaakin: keitettyä risonia, riisinjyvän muotoista pastaa, jonka hippusen kookkaampi muoto tunnetaan myös nimellä orzo. Lisäksi muffinvuoan kolot on vuorattu pienillä wonton –pastalevyillä. Vesihauteessa paistamalla näistä kanapastamurekkeista tuli oikein meheviä ja curry-kermaviilikastikkeen kanssa suorastaan superherkkua.

Kanapastamurekkeet muffinvuoassa

(24 kpl)

1 pakkaus wontonkuoria (8x8 cm, n 40 kpl/pakk.)

200 g  risoni –pastaa

1  sipuli

2 rkl  voita

200 g  creme fraichea

1  muna

1 dl  korppujauhoa

2 dl  hienonnettua ruohosipulia

0,5 tl  mustapippuria

1 tl  curryjauhetta

2 tl  suolaa

120 g  cheddar –juustoraastetta

800 g  broilerin jauhelihaa

panko –korppujauhoa

muutama nokare voita

Sulata wontonkuoret (pakaste) jääkaapissa hitaasti vuorokauden verran ennen käyttöä. Älä avaa pakkausta ennen kuin alat vuorata niillä muffinvuoan koloja.

Keitä risoni –pastaa suolalla maustetussa vedessä puolet siitä ajasta mitä pastapaketin ohjeessa annetaan keittoajaksi. Valuta pasta, huuhtele se juoksevalla kylmällä vedellä ja anna jäähtyä.

Kuori sipuli, leikkaa se ihan pieniksi kuutioiksi ja kuullota voissa. Vatkaa keskenään kananmuna ja creme fraiche ja sekoita joukkoon korppujauho.

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen ja vettä kuumenemaan kattilaan tai vedenkeittimeen.

Sekoita keskenään broilerin jauheliha, hienonnettu ruohosipuli, mustapippuri, curryjauhe, suola sekä juustoraaste. Lisää joukkoon puolikypsä, kylmä risonipasta, kuullotettu sipuli sekä turvotetut korppujauhot ja sekoita ainekset tasaiseksi seokseksi.

Voitele kevyesti muffinvuoan (2 vuokaa) kolot ja painele kolojen pohjalle 1-2 wonton –pastalevyä. Koska pakkauksessa on vain noin 40 levyä, osaan jää vain yksi kerros mutta se ei haittaa lopputulosta. Jaa pasta-murekemassa tasan wontonkuoriin ja tasoita pinta kostutetulla lusikalla. Ripottele jokaisen annospalan päälle pankoa ja lopuksi ohut viipale voita.

Laita uunin keskitasolle uunipelti ja siihen muffinvuoka. Kaada uunipellille kiehuvan kuumaa vettä noin sentin paksuudelta niin että veden pinta ulottuu suunnilleen muffinvuoan puoliväliin tai vähän alle (=vesihaude). Kypsennä murekkeita 30 minuuttia ja nosta ne sitten jäähtymään. Paista toinen muffinpellillinen heti perään. Viimeistele murekkeet paistamisen jälkeen ruohosipulilla. Nämä voi tarjota yhtä hyvin lämpiminä heti uunista tai parin päivän jääkaappisäilytyksestä ihan kylminäkin.

Curry-kermaviilikastike

2 tölkkiä  kermaviiliä

hienoa merisuolaa, curryjauhetta, sipulijauhetta ja ripaus mustapippuria myllystä

Sekoita ainekset keskenään. Mausteiden määrää voi soveltaa oman maun mukaan.

Kun nyt kaiken pitäisi tapahtua mahdollisimman ekologisesti, niin sama pätee myös retkiruokailuun. Hesarin artikkelissa (maksumuurin takana) muutama päivä sitten vertailtiin muovikassien ja kangaskassien ekologiaa. Tässä pieni epätieteellinen vertailu retkiaterimista:

Bambusta (vasemmanpuoleisin) prässätyt aterimet ovat nätit, kevyet ja kompostoituvat. Voi käyttää äärimmäisessä hätätilassa, mutta lusikan pesä on lähes tasainen eikä se sovellu nestemäisten ruokien syömiseen. Haarukan ”piikit” ovat täysin tylsät joten niihin ei kannata yrittää keihästää yhtään mitään. Veitsi toimii kelvollisesti.

Tummemman ruskeat aterimet ovat niinikään kevyet ja mainoksen mukaan kompostoituvat sekä kestävät jopa pari konepesua. Materiaalina biopohjainen puukuitukomposiitti puukuitua ja sokeriruoko-polyeteeniä. Ulkoisesti nämä näyttävät ihan käyttökelpoisilta, mutta kun pakkauksen avasi, sieltä lehahti niin hirvittävä ummehtuneen lastulevyn (formaldehydin?) haju, joka ei hävinnyt edes viikkojen kuluessa. Hajun vuoksi näitä ei voinut käyttää lainkaan.

Hopeanväriset muoviaterimet hämäävät siihen saakka kunnes ruokailija tarttuu niihin ja huomaa, että eihän niitä olekaan tehty metallista. Erinomainen muotoilu ja toimivuus, mutta kun muovin käyttö pitäisi vähentää minimiin, niin eihän tällaisia enää voi käyttää. Ei minkäänlaisia muoviaterimia.

Joten jäljelle jää oikeat metalliaterimet. Nämä ovat piknikrepun vakiovarusteet, mutta ilman reppuakin aterimet voi ottaa mukaan oman kotikeittiön laatikosta ja aterioinnin jälkeen pestä ne. Ei paina niin paljoa etteikö tällaisia jaksaisi ottaa mukaansa retkelle, eikä tarvitse kantaa huolta maapallon kestokyvystä.