Pellillinen kanaa ja kasviksia eli ruokaa neljälle noin puolessa tunnissa

Broilerin rintafileistä ja kasviksista saa nopeasti aikaan tosi maukkaan neljän hengen päivällisen. Kun ateria vielä valmistetaan yhdellä ainoalla uunipellillä, tiskiäkään ei synny sanottavasti. Itse asiassa tämä ruoka ei vaadi edes varsinaisia ruoanlaittotaitoja, kunhan osaa sen verran käyttää veistä että saa ainekset pilkottua sopivan kokoisiksi.

Pellillinen kanaa ja kasviksia

1  iso munakoiso (noin 500 g)

200 g  tuoreita herkkusieniä

pari kourallista vihreitä kivettömiä oliiveja

250 g  miniluumutomaatteja

3-4  kevätsipulia

400 g  luuttomia ja nahattomia broilerinfileitä

1  punasipuli

4 rkl  oliiviöljyä

0,5 tl  valkosipulijauhetta

0,5 tl  timjamia

1 tl  hienoa merisuolaa

0,5 tl  paprikajauhetta

0,5 tl  jeeraa

0,5 tl  jauhettuja fenkolinsiemeniä

0,5 tl  jauhettua mustapippuria

1 tl + 1 tl  oreganoa

200 g paketti fetajuustoa

Laita uuni lämpiämään (ylä-alalämpö) 225 asteeseen. Leikkaa munakoiso sekä herkkusienet isohkon haarukkapalan kokoisiksi. Halkaise tomaatit ja leikkaa kevätsipulit viipaleiksi. Leikkaa kaikki broilerinfileet suunnilleen tulitikkuaskin kokoisiksi paloiksi. Kuori ja viipaloi punasipuli.

Sekoita keskenään mausteet (jätä 1 tl oreganoa siihen kun laitat ruoan tarjolle). Öljyä broilerinpalat ja laita ne kasvisten kanssa isoon kulhoon. Lisää loppu öljy ja sekoita. Ripottele sitten mausteseos ainesten päälle ja sekoita huolella niin että mausteet levittyvät tasaisesti. Levitä kulhosta kaikki leivinpaperilla päällystetylle uunipellille tasaiseksi kerrokseksi ja kypsennä uunin keskitasolla 225 asteessa noin 25 minuuttia tai kunnes ainekset ovat kypsyneet. Voi kestää hiukan vähemmän aikaa tai hiukan kauemmin, riippuu uunista.

Aterian voi tarjoilla suoraan uunipelliltä, mutta ruoka näyttää paljon paremmalta tarjoiltaessa, jos sen siirtää uuteen tarjoiluastiaan. Poimi broilerinpalat pois kasvisten joukosta. Kaada kasvikset toiseen vuokaan ja nosta broilerinpalat kasvisten päälle. Murenna pinnalle vielä fetajuusto ja viimeistele oreganolla.

Omar-suklaahippukeksit

Suklaahippukeksit eli chocolate chip cookies ovat lasten suosikkeja, miksei vähän aikuistenkin... Kun taikinaan lisätään kermakaramellin paloja, kekseistä tulee vieläkin parempia. Pehmeät Omar-karkit sopivat tähän tarkoitukseen paremmin kuin hyvin. Halusin makuun myös hiukan suolaisuutta, joten sen lisäksi että laitoin taikinaan hiukan suolaa, valitsin suklaaksi Fazerin karamelli-merisuola-maitosuklaan. Tähän annokseen kaksi pientä suklaapatukkaa riitti jotenkuten, mutta kolmaskaan ei olisi ollut liikaa. Omar-pussista jäi yllin kyllin leipurin syötäväksi sen jälkeen kun olin leikellyt 15 karkkia sekoitettavaksi taikinan joukkoon. (Ei ole maksettu mainos, vaan ihan itse maksetut karkit.)

Omar-suklaahippukeksit

(20-24 keksiä)

100 g  pehmeää, huoneenlämpöistä voita

80 g  sokeria

50 g  fariinisokeria

1  huoneenlämpöinen muna (koko L)

1 rkl  vaniljauutetta

200 g  vehnäjauhoa (käytä vaakaa!)

0,5 tl  ruokasoodaa

0,25 tl  hienoa merisuolaa

15 kpl  Omar -karkkia

2-3 kpl  Fazerin karamelli-merisuola-maitosuklaapatukkaa (74 g – 111 g)

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen.

Leikkaa kermakaramellit ja suklaat pieniksi kuutioiksi ja sekoita ne yhteen.

Lusikoi pehmeä voi vatkauskulhoon. Lisää sokerit ja vatkaa seos kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää voivaahtoon muna sekä vaniljauute ja vatkaa voimakkaasti kunnes seos on tasaista. Sekoita yhdessä kulhossa vehnäjauho, ruokasooda sekä suola ja lisää jauhoseos vatkaten kunnes se on juuri ja juuri sekoittunut. Lisää lopuksi karkki-suklaakuutiot ja sekoita ne taikinan joukkoon.

Nosta kahdelle uunipellille leivinpaperin päälle väljästi pieniä taikinakekoja. Ruokalusikan kokoinen mittalusikka kukkuroillaan on sopiva, jolloin taikinapallot pysyvät suunnilleen saman kokoisina. Paista keksejä uunin keskitasolla (ylä-alalämpö) noin 9-12 minuuttia kunnes keksien reunat alkavat hiukan ruskistua. Anna keksien olla pellillä paiston jälkeen muutaman minuutin ajan ja nosta ne sitten ritilälle jäähtymään. Jos käytettävissäsi ei ole kahta uunipeltiä, anna pellin jäähtyä kunnolla ennen kuin nostat sille seuraavat taikinanokareet. 

Laskiaisen tyylikkäämpi hernekeitto

Suomessa niin loppiaisen kuin laskiaisenkin ruokaperinteeseen on kuulunut hernekeitto. Me valmistimme loppiaisena sen verran ison satsin hernesoppaa, että siitä riitti pakkaseen ja nyt laskiaisena nautittavaksi. Mutta jotta se ei tuntuisi ”siltä samalta vanhalta”, teimme laskiaisen hernesoppatarjoiluun pientä parantelua, tai kuten jotkut sanovat, se ”nostettiin nextille levelille”…

Eteläisessä Suomessa ei taida olla kovin suurta toivoa pulkkamäestä tai rekiajelusta tänä laskiaisena. Ehkä uudeksi perinteeksi täytyykin kohta ottaa laskiaisen rullaluistelu tai laatikkopyöräajelu? Pohjoisessa kuulemma on ollut lunta sitten senkin edestä niin, että pienimmät mökit ovat jo hautautumassa kinoksiin. Ei niin, että minä mitenkään erityisesti rakastaisin lunta, mutta talviaikaan sellainen sentti uutta puhdasta lunta kerran viikossa tänne Helsinkiinkin olisi ihan kiva juttu. Ei vaan tunnu tilaus menevän perille.

Maailman parhaan hernekeiton resepti löytyy tammikuulta loppiaisen kohdalta. Sen lisäksi tarvitaan vain jotain pientä lisämaustetta, niin soppa on kuin uusi. Reseptistä riittää 4-6 annokseen.

Laskiaisen tyylikkäämpi hernekeitto

1,5 l  valmista hernekeittoa

1 paketti  Amerikan pekonia

1 ruukku  tuoretta meiramia

1 tölkki  Arlan 28% fraiche kermaa

Paista pekonit rapeiksi ja murskaa ne pieniksi muruiksi. Silppua kourallinen tuoretta meiramia (vain lehtiä) ja sekoita pekonimurun kanssa.

Vatkaa fraiche kerma tanakaksi vaahdoksi ja lusikoi se pursotinpussiin. Tähtitylla, jos sellainen sattuu jostain löytymään, tekee kivaa pursotusjälkeä.

Kuumenna hernekeitto ja soseuta se blenderissä tai sauvasekoittimella. Jaa keitto lautasille/laseihin/lattekuppeihin tms, pursota pinnalle fraiche kermavaahtoa ja viimeistele annokset pekoni-meiramimurulla.

Minilaskiaispullat ja solmupitkot

 mittakaava...

Usein valitetaan, että laskiaispullat ovat aivan liian suuria. Siispä meillä tehtiin tänä vuonna laskiaispullat sen kokoisiksi, ettei kenelläkään ole syytä moittia näitä liian suuriksi ja lihottaviksi. Minimuffinivuoassa paistettuna näistä tuli parin suupalan kokoisia herkkupaloja.

 

Täytteenä on ihan perinteinen mansikkahillo ja kermavaahto, paitsi että tämä hillo on metsämansikkahilloa. Sain syksyllä Viron tuliaisina pienen rasian pakastettua metsämansikkasosetta ja siitä lähtien olen säästänyt sitä kuin kultakimpaletta juuri tätä varten. Viime viikolla keitin sen hilloksi ja nyt se nautittiin erikoisherkkuna laskiaispullien täytteenä. Koska tein ihan normaalin puolen litran taikinan, se ei kaikki mennyt minilaskiaispulliin. Lopun taikinan jaoin 12:een noin 100 grammaa painavaan palaan ja niistä väkersin minipitkoja. Ohessa myös kuvat siitä, miten tällainen pieni solmupitko tehdään yhdestä pitkästä taikinapötköstä. Googletin sanan solmupitko enkä löytänyt sellaista mistään, joten röyhkeästi otan itselleni kunnian tästä uudissanasta.

Ja muista, että pulla kuin pulla on parasta syötynä tuoreeltaan samana päivänä. Jos pullaa on liikaa, laita loput pakastimeen ja sulata sieltä tarpeen mukaan. 

Pullataikina

(24 minipullaa ja 12 solmupitkoa)

5 dl maitoa

50 g tuorehiivaa

2 rkl kardemummaa

2 dl sokeria

1 tl suolaa

14 dl vehnäjauhoja

200 g pehmeää voita

voiteluun:

2 munaa

(raesokeria)

minimuffinivuokaan:

voitele kolot huolella pehmeällä voilla

Leikkaa voi pieniksi kuutioiksi ja anna pehmetä huoneenlämpöiseksi. Laita yleiskoneeseen taikinakoukku ja kaada kulhon pohjalle kädenlämpöiseksi lämmitetty maito. Liota hiiva maitoon ja lisää kardemumma, sokeri sekä suola. Lisää jauhot hiljalleen taikinaa yleiskoneella alustaen. Taikina saa jäädä pehmeäksi, mutta niin että se irtoaa kulhon reunoilta. Lisää sitten pehmeä voi vähän kerrallaan ja vaivaa taikinaa vielä noin 10 minuuttia. Anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi eli noin puoli tuntia.

Laita uuni lämpiämään 220 asteeseen. Voitele minimuffinivuoan kolot pehmeällä voilla. Ota kohonneesta taikinasta 500-550 g painava kimpale ja jaa se 24 tasakokoiseen palaan joista jokainen painaa 20-23 grammaa. Käytä vaakaa. Pyörittele palat palloiksi ja laita muffinivuoan koloihin. Anna pullien kohota vielä kerran, voitele vatkatulla kananmunalla, ripottele halutessasi pinnalle hiukan raesokeria ja paista minipullia 9-12 minuuttia kunnes ne ovat pinnalta kauniisti ruskistuneet ja myös pohjasta kypsät. Kun otat vuoan pois uunista, pyöräytä kevyesti pullat irti koloista ja nosta ne ritilälle jäähtymään.

Jaa loppu taikina 12 osaan, joista jokainen painaa noin 100 grammaa tai hiukan enemmän. Pyöritä pala kerrallaan noin 60 cm pitkäksi taikinapötköksi ja letitä solmi siitä minipitko kuvan ohjeen mukaan. En huomannut kuvata taikinan solmimista, mutta tässä sama narunpätkästä:

Kohota solmupitkot uunipellillä lämpimässä paikassa, voitele ne vatkatulla kananmunalla, ripottele raesokeria pinnalle (mikäli pitkot nautitaan samana päivänä mutta sokeria ei kannata vielä laittaa jos pitkot menevät pakkaseen) ja paista 220 asteessa 9-12 minuuttia kunnes ne ovat pinnalta kauniisti ruskistuneet ja myös pohjasta kypsät.

Ne minipitkot joita ei ole tarkoitus syödä samana päivänä, kannattaa pakastaa ja lämmittää suoraan pakkasesta. Ei ihan tuoreen veroisia, mutta melkein.

Minipullat täytyy jäähdyttää ennen täyttämistä. Pullasta leikataan irti lakki (noin 1/3 korkeudesta), pohjan leikkauspinnalle kaivetaan pikkuinen kolo, koloon riittävästi sopivaa täytettä ja ympärille kermavaahto. Lakki päälle, viimeistely tomusokerilla ja pullat tarjolle. 

Noin 24 minipullan kermavaahtoa varten tarvitaan 2 dl vispikermaa. Näin pieniä pullia voi syödä useita, jolloin täytteitäkin voi vaihdella eikä tarvitse laittaa kaikkiin yhtä ja samaa.