Suomalainen blini on paksu
kiekko, vähän kuin amerikkalainen pancake. Venäläinen ei
sitä unissaankaan nimittäisi bliniksi. Suomalainen blini muistuttaa enemmänkin sellaista pannukakkua, josta venäläinen käyttää nimeä oladyi. Venäläiselle blini on iso ja mahdollisimman litteä, kuin ranskalainen crepe, ja todennäköisesti sen
muoto onkin saanut vaikutteita ranskalaisesta keittiöstä. Etnisen keittiön
globalisaatio kun ei suinkaan ole mitään viime vuosikymmenten keksintöä, vaan
jo 1600-luvulla Pietari Suuren ja muiden sikäläisten merkkihenkilöiden keittiössä
häärivät ranskalaiset kokit. On hyvin ymmärrettävää että aikana, jolloin
venäläinen ylimystö puhui keskenään mieluummin ranskaa kuin venäjää, monet
ranskalaiset ja muut länsieurooppalaiset raaka-aineet ja reseptit löysivät pysyvästi paikkansa
venäläisestä ruokapöydästä.
Päätin kerrankin yrittää paistaa
aitoja venäläisiä blinejä. Valitettavasti kreppitaso lakkasi lopullisesti
toimimasta (miksei koskaan muista että ikinä ei pidä ostaa sitä halvinta mallia!!!!) ja jouduin käyttämään tavallista lettupannua, jolla ei mitenkään saa
aikaan niin läpinäkyvän ohuita kreppejä kuin oikealla kreppipannulla tai
paistotasolla. Ehkä nämä ovat sitten blini(ish) eli hyvä yritys? Paistinpannun
koosta riippuen annoksesta tulee vähintään 12 bliniä. Näiden kanssa tarjosin smetanakermavaahdolla
aateloitua mateenmätiä sekä punasipulia ja tilliä, mutta myös erilaiset makeat
hillot sopivat nautittaviksi tattariblinien päällisinä. Lakat ja kermavaahto on ihan ykkösjuttu.
Venäläiset blinit
6 dl maitoa
30 g tuorehiivaa
1 tl sokeria
175 g tattarijauhoa
80 g vehnäjauhoa
2 dl olutta (lager tai pils)
1,5 tl suolaa
4 keltuaista
4 valkuaista
paistamiseen:
runsaasti kirkastettua voita
Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja
liuota joukkoon hiiva. Lisää sokeri sekä jauhot siivilän läpi ja sekoita
tasaiseksi. Anna taikinan hapantua huoneenlämmössä vähintään 12 tuntia. Alussa sekoittele taikinaa puolen tunnin välein, ettei se kupli liikaa ja yritä kiivetä kulhosta pöydälle.
Lisää blinitaikinan joukkoon olut,
suola sekä keltuaiset ja sekoita tasaiseksi. Vatkaa valkuaiset napakaksi
vaahdoksi ja sekoita vaahto blinitaikinan joukkoon.
Kuumenna 500 g voita kattilassa
täysin sulaksi ja anna heran painua pohjalle. Hetken kuluttua kaada puhdas voi
varovasti toiseen astiaan, mitä sitä on helppo käyttää paistamiseen.
Kuumenna kreppipannu jonkin verran
kuumemmaksi kuin jos sillä paistettaisiin tavallisia ohukaisia. Kaada pannulle
lusikallinen kirkastettua voita ja kauhallinen blinitaikinaa. Yritä levittää
taikina mahdollisimman ohueksi kerrokseksi pannulle. Paista ensin toinen puoli
valmiiksi ja juuri bliniä käännettäessä lisää pannulle vielä toinen
lusikallinen voita. Kun blini on paistettu molemmin puolin valmiiksi, nosta se
isolle lautaselle odottamaan. Jatka paistamista kunnes kaikki taikina on loppu.
Sekoita taikina pohjia myöten aina ennen uuden blinin paistamista ja laita
blinien väliin pala leivinpaperia etteivät tartu toisiinsa.
Kun koko taikina on paistettu, blinit
täytyy vielä lämmittää ja rapeuttaa pinnalta ennen tarjoilua. Lämmitä uuni 225 asteeseen. Taittele
blinit kolmioiksi tai kuten kuvassa, kolmeen osaan pitkittäin ja poikittain
jolloin niistä syntyy eräänlaiset tyynyt. Laita blinit uunipellille ja voitele
blinien pinta kirkastetulla voilla. Lämmitä uunissa kunnes voi pinnalla alkaa
kuplia.
Mäti on ihan ykkösvaihtoehto blinien
kanssa, mutta lisukkeita voi tarjoilla ihan oman maun mukaan.
Tajusin vasta pari vuotta sitten että blinit kuuluukin olla crepe-lettujen näköisiä. Itse en ole koskaan tehnyt blinejä , syönyt vain. Minkäköhän takia Suomessa ne blinit ovat sellaisia paksuja pieniä... Nuo sinun blinilettusi näyttävät hurjan herkullisilta!
VastaaPoistaEnpä tiedä mistä nuo suomalaiset pulleat blinit ovat saaneet muotonsa, mutta jos joku lukija osaisi kertoa, tällainen tieto vastaanotetaan oikein mielellään.
VastaaPoistaCrepe ja blini ovat joidenkin tietojen mukaan jopa ihan yksi ja sama asia. Että aito venäläinen blini tehtäisiinkin vain pelkistä vehnäjauhoista ilman hiivaa tai muita nostatusaineita. Ja lisukkeenakin käytettäisiin vain vadelmahilloa... Ruokabloggaaminen avartaa maailmankuvaa kummasti, kun joutuu oikeasti ottamaan selvää asioista. Tai eihän se tiedonhankinta mitenkään pakollista ole, mutta tosi mielenkiintoista silti :)